Olenko kohtuuton? Anoppiasiaa...
Kaipaan nyt mielipiteitä, koska meillä on miehen kanssa erimielisyyttä asiasta.
Kerron ensin taustat:
Meillä on 10kk:n ikäinen vauva, jota anoppini on käynyt synnytyksestä saakka katsomassa suunnilleen kerran viikossa, yleensä miehen ollessa poissa. Anoppi siis tulee meille kotiin niin, että paikalla olen vain minä vauvan kanssa. Muuten asiaa ei oikein voi järjestää, sillä miehelläni ja anopilla ei nomaalisti ole yhteisiä vapaapäiviä. Mua järjestely hiukan rasittaa, mutta en ole alkanut siitä valittamaankaan, sillä muita hyviä ratkaisuja anopin ja vauvan tapaamisille ei vielä oikein ole, ja koska minusta isoäidillä on oikeus tavata lapsenlastaan.
No, nyt kuitenkin anoppi sekaantuu mielestäni hiukan liikaa meidän elämään. 10kk kontrollissa huomattiin, että vauvalla on notkahdus painokäyrässä. Pituutta oli kasvanut roimasti, mutta paino ei ollut pysynyt perässä. Mistään hälyttävästä ei ole kysymys, mutta itse tietenkin huolestuin, koska olen ollutkin sitä mieltä, että vauva syö kovin vähän. Olen kuitenkin ruokaa aina tarjonnut, ja ajatellut ettei terve vauva anna itsensä kuolla nälkään, vaan syö kyllä tarvitsemansa.
Kun anoppi sitten viimeksi kävi meillä, puhuttiin asiasta hänen kanssaan ja mies kysyi neuvoa, että miten vauvan saisi syömään enemmän. Anoppi ei osannut siihen vastata.
Illalla sitten mies sai tekstarin, johon anoppi oli grammalleen kertonut kuinka paljon mitäkin ruokalajia vauvan pitää päivässä mihinkin aikaan syödä. Sen pystyin vielä nielemään, mutta kun anoppi heti ensi töikseen seuraavana aamuna soitti mulle kertoakseen samat asiat, mulla meni hermo ihan totaalisesti. Olin kyllä suht cool puhelimessa, mutta en vaan voi sulattaa asiaa. Olen ihan kohtelias anoppia kohtaan, mutta musta toi ei ollut reilua. Itsestäni tuntui jo etukäteen pahalta, niin anoppi sitten suolaa haavaa vielä lisää, sillä kyllähän mä tiedän mitä vauvan pitäisi syödä, en vaan saa sitä syömään!
Miehen mielestä mä ylireagoin kun suutuin tosta anopille. Hänen mielestään anoppi ihan hyvää hyvyyttään tahtoi auttaa. Mun mielestäni tuosta vaan paistaa läpi, että anopin mielestä en osaa hoitaa lastani, kun en edes tiedä mitä sen ikäisen pitäisi syödä. En ole mitenkään ylivihainen, vaan todella kyllästynyt anoppiin, joka sekaantuu tökerollä tavalla meidän elämään, ja jota mun pitää hyysätä joka jumalan viikko kotonani.
Mies sanoo että mun pitäisi puhua anopin kanssa, mutta en mä pysty siihen, en mä osaa sanoa nätisti että hän astui nyt pahasti mun rajojeni yli.
Joo, hirvee vuodatus ja kärpäsestä härkänen, mutta mitä mieltä te olette?
Kommentit (27)
mutta taitaa olla niin, etten vaan enää jaksa ja kestä anoppiani. Joku raja on pakko vetää.
Ap.
olisitte pysyneet tyyninä, jos heti herättyänne anoppinne soittaisi ja kertoisi vauvan menun grammamäärät, kun itse olisitte jo valmiiksi ahdistuneet siitä, että vauva ei liho kunnolla eikä niitä määriä syö?
Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, olisiko ollut järkevää hermostua. ;) Muta olisin kyllä varmasti vetänyt herneet nenään ja ottanut ohjeet henkilökohtaisena epäluottamuslauseena, oli neuvoja sitten oma äiti tai se pahamaineinen anoppi. Väsynyt ja huolestunut äiti kun olen.
Oletko uudestaan raskaana? Imetys loppumassa? Tai jostain muusta syystä hormooni toimita sekaisin?
itselläni on lapsi, joka on aina ollut huono syömään muuta kuin rintamaitoa. Kaikki konstit on niin kokeiltu ja asian kanssa itketty, että kenen tahansa hyvääkin tarkoittavat neuvot oikeastaan ottavat vaan päähän. Tulee vaan tunne, että pidetäänkö meitä niin yksinkertaisina, ettemme itse muka tajuaisi kokeilla erilaisia lusikoita tai erilaisia ruokia tms. itsestäänselvyyksiä. Noin säännölliset anopin vierailutkin ovat aika rasittavia. Joten ymmärrän suuttumisesi mutta tuskin kannattaa sitä anopille tilittää, antaa painua unohduksiin vaan koko asian.
hän vain yritti auttaa,antaisin mitä vaan jos minulla olisi vielä anoppi neuvomassa.
isestäsi on kiinni miten neuvot otat vastaan.heti asetuit siihen että hän epäilee lastenhoito taitojasi,en usko....relaa mamma
ihmiset tapaavat sanovat tai antavat ymmärtää, että lapselle ei anneta tarpeeksi tai ei anneta oikeanlaista ruokaa. Tähän näkyy sinunkin anoppisi haksahtaneen, eivät kuuntele kunnolla kysymyksiä ja sitten olettavat että asia on niinkuin epäilivätkin. Tätä samaa jankuttamista olen nähnyt kyllästymiseen asti lähipiirissäni, tuolla jankuttamisella paljastavat oman tietämättömyytensä ja asenteensa, luulevat että kukaan muu ei ravinto-opista mitään ymmärrä.
Olen aivan varma, että anoppi tarkoitti vain hyvää. Tottakai sinulta ap paloi käämi, niinhän meiltä kaikilta kun me niin helposti luullaan että meidän kykyä hoitaa lasta epäillään. Inhimillistä. Neuvoisin kuitenkin, ettei kannata sotkeentua lillukanvarsiin. Anoppi vastasi kysymykseen ehkä vähän väärin, mutta varmaan parhaansa yrittäen. Olet nuorempi ihminen, voit olla suvaitsevaisempi ja joustavampi. Jos anoppi on muuten kiva ja kiintynyt lapseen, on turha suurennella tällaista asiaa.