Lahjakas poika?

tyttö täytti juuri 4, osaa suurimman osan kirjaimistan (tunnistaa ja kirjoittaa). Oppi 3-vuotiaana numerot 1-20 suomeksi ja ruotsiksi (on kaksikielinen). Osaa yhteen- ja vähennyslaskua - on oppinut opettamatta, itse päättelemällä. Osaa yhteenlaskua myös kolmella summalla tyyliin 2+4+3.



Piirtää ja askarteee erittäin hyvin.

omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta.



Oli tehnyt molemmat alusta loppuun itse reseptien etsimisestä ja omenien poimimisesta lähtien :-)

lapset vaikuttavat ihan normaaleilta.

t. lto

On osannut numerot ainakin puolitoista vuotta. Kirjaimet on osannut jo vähän aikaa, sekä tikku- että tekstauskirjaimet. En silti pidä mitenkään erikoisen lahjakkaana.... Eikö tän ikäset opi mitä vaan jos heillä vain kiinnostusta löytyy.

En kuitenkaan minään erityislahjakkaana pidä...isosiskonsa 9,5 keskiarvolla ysiluokalla (keskiarvoa laskevat nämä käytännön aineet)ja analyyttinen ja tiedostava. mm, poliittinen silmä terävä ymmärrystä globaaleihin mekanismeihin..tuotakin pidän nykyaikaan liittyvänä juttuna. Informaatiota un tulee monesta tuutista ja monitasoisesti..:)



mutta ihaillaan vaan lapsiamme:)

että oppivat mitä vaan, jos kiinnostusta löytyy. Enkä mä oikeesti ole missään vaiheessa minään nerona poikaa pitänytkään. En vaan ennen lapsia olisi ikinä uskonut, miten paljon pienet lapset voivat jo oppia ja osata. Ja tuosta mielettömästä kiinnostuksesta eri asioihin (täytyy sanoa, että pari vuotta nuorempi tyttö on ihan erilainen eli on kyllä varmasti yhtä fiksu, mutta eniten tällä hetkellä kiinnostaa prinsessat ja keijut) olen kyllä myös ollut yllättynyt - toivottavasti sama jatkuu, kun koulu alkaa!

t. ap

meidän lapsen kavereissa kukaan ei osaa samoja asioita samassa iässä. Onkohan hänellä harvinaisen tyhmät kaverit sitten?

tuntenut kirjaimet jo 2-3 vuotiaasta, lukenut jo pitkään sanoja, nyt siis kohta 6-vuotias, mutta ei siis lue kunnolla. ei ole treenattu, mutta aina luettu paljon. tietää hurjasti juttuja ja on kiinnostunut erityisesti luonto-avaruus-jne jutuista, mistä nyt pojat yleensäkin. eikä häntä pidetä kotona mitenkään eriyislahjakkaana, skarppina kylläkin.

mutta monesti lasten leikkejä seuratessa huomaa, että joidenkin ikäkavereiden kanssa jutut ihan eri maailmoista. mitenkähän tämmöiset erot näkyy esim. eskarissa, olisiko joku lto kommentoimassa?

kenen lapset luki 5v niitä kunnon kirjoja Ronja rtytärtä yms...



Olen havainnut, etä toimiessani tavallisessa kunnallisessa pkodissa, lukevia, eli kunnon kirjoja kahlaavia lapsia oli eskariryhmissä aina vain uo yksi-kaksi lasta.



Toimiessani taas taidepainotteisessa pkodissa, missä akateemisiin taitoihin ei suoranaisesti panostettu, vaan kasvun tukeminen tapahtui yhdessä eläen ja taiteista nauttien ja sitä luoden, lapsista 95% luki täysin eskari-iässä.



...mainittakoon vielä, että lasten rajoittaminen tapahtui aivan eri tavalla, kuin kunnallisissa..rajoittamista ei oikeataan tarvittu, kun tietty dialoginen yhdessä eläminen oli saavutettu...

Minulla on tyttö, joka on ekaluokalla ja osaa yhteen- ja vähennyslaskua kolminumeroisilla luvuilla, osaa kertolaskuja jne... Ollaan vaan ylpeitä! =)))

ranskalaisessa koulussa, koska meitä määrätietoisesti opetettiin. Ja kuri oli kovempi kuin suomalaisessa järjestelmässä.

tuossa iässä lasten mielenkiinnonkohteet vaihtelevat paljon ja ovat usein niissä asioissa, joista ovat kiinnostuneita myös ns. hyviä. Usein tulee kuitenkin katsottua lasta kokonaisuutena, ei vain yhtä ominaisuutta tuijottaen. Vaikka joku osaa eskarissa lukea, hänen vuorovaikutustaitonsa saattavat olla huonot. Tämä vain esimerkkinä ja teidän lapsistanne en tiedä kuin se mitä olette kirjoittaneet.

Miksi sinusta pitää vanhemmat "palauttaa maan pinnalle" ja karsia kuvitelma, että se oma lapsi on fantastinen? Tätä en ole koskaan tajunnut. Ihanaahan se on, jos vanhemmat kehuvat ja arvostavat ja tukevat lastensa vahvuuksia.



Lastenhoitaja (jolla on tuo matikka"nero" tytär) ;))

Eipä ole meillä ainakaan nuo vanhemmat sisarukset noin pieninä osanneet....

erään kielellistä kehitystä tutkivan naisen luona...

Tuo tutkimuksen tehnyt nainen sanoi jälkeenpäin minulle,e ttä hän ei ole koskaan aikaisemmin törmännyt lapseen joka olisi kielellisesti yhtä hyvin kehittynyt kuin mitä meidän poika!:O



Äitinä en ollut kiinnittänyt tuohon mitään huomiota! Pojalle ei olla edes luettu kovin paljon, itse oppi lukemaan vajaa 6-vuotiaan itsekseen, mutta täysin yllätyksenä kyllä tuli tuo tutkijan kommentti!

eli täysin lapsikekeistä pedagogiikkaa toteutettiin..tuo oli vaan tuo taiteen näkökulma vahvasti integroituna tapaan kohdata lapsi ja tarkastella olevaa ja ilmiöitä...kumpikohan mahtaisi olla parempi..?:D Kuria ei tarvittu, kun ei ollut juurikaan mitään mitä vastaan kuria olisi tarvittu..

ranskalaisessa koulussa, koska meitä määrätietoisesti opetettiin. Ja kuri oli kovempi kuin suomalaisessa järjestelmässä.

Anteeksi ei ollut tarkoitukseni loukata.

Kysymys vain oli lahjakkaista lapsista. Näen työssäni paljon lahjakkaita lapsia, toiset ovat toisissa asioissa lahjakkaita ja toiset taas toisissa asioissa.

Tottakai vanhemmat saavat iloita lapsensa osaavuudesta, on minustakin mukava huomata lasteni olevan tietyissä asioissa hyviä :-)

Mutta ne kolme, jotka ennen ensimmäistä kommenttiani olivat kirjoittaneet: vastaavia lapsia on paljon tämän hetkisessä ryhmässäni. Eli menevät ihan normaalin rajoissa. Tai sitten Suomessa on tosi lahjakkaita lapsia paljon.

että meidän pojan vuorovaikutustaidoissa onkin sitten enemmän kehittämisen varaa, vaikkakin olen lohduttautunut sillä, että suunta on selvästi koko ajan parempaan suuntaan.



Ja ehkä juuri siksi tuntuu hienolta, että hän kunnostautuu teoreettisissa aineissa eli hänenkin kanssaan on jotain, josta voimme yhdessä päivittäin iloita.



Se ei niin teoreettisista asioista kiinnostunut tyttömme on taas sosiaalisesti lahjakas ja hakeutuu ihmisten seuraan ja sulautuu joukkoon paljon poikaamme luontevammin.



t. ap

ja neljättä valmistelee.

vaan sitä että lapset oppivat myös opettamalla, ei vain "taiteilemalla".



eikä siinäkään mitään väärää ole.



t. taiteentutkija