---------HELMET vko1------------

edelleen kasassa, edelleen kotona.... Elinen oli kyllä ihan sietämätön supistelujen suhteen. Mutta kun pysyivät epäsäännöllisinä niin en sitten lähtenyt piipaa-autolla. Vauva möyri hullunlailla ja ajattelin, että kohta tippuu...



Illalla menin kuitenkin nukkumaan ja sain nukuttua uskomattoman hyvin, näin helppoa yötä ei ole ollut aikoihin. Nyt se kiire kai lakkasi. Ihanaa! Ja kun vielä tuo kuopus (siis toistainen sellainen) nukkui pahemmin raapimatta, niin sai jopa oikeasti itsekin nukuttua nelisen tuntia putkeen.



Tosiaan... tiedän hyvin, mitä on hoitaa eri viikoilla syntyneitä lapsukaisia... Onneksi aikanaan esikoinen oli säntillinen ja syntyi rv39+5, eli oli oikein jäntevä ja helppo käsitellä. Tottumattomalle hyvä opetella sellaisella kappaleella, kun minäkään en ennen omaani ollut pientä vauvaa edes pitänyt sylissä (paitsi pikkusisaruksiani ollessani itsekin vielä alle kouluikäinen). Kakkosen kanssa sitten sai olla tosi pitkään hyvin varovainen - poikahan syntyi rv31+1 ja kotiutui rv36 tasan... Pitkään sai varoa päätä ja muutenkin jäntevyys puuttui. Kolmonen sitten tuntui jo taas helpolta tuon jälkeen syntyessään täysaikaisena rv37+3... Nyt olen jo huokaissut niin monesti helpotuksesta, että kenties vielä kuitenkin toteutan neuvolassa antamani uhkauksen ja painun tämän nelosen kanssa yliajalle.



Kaikille voimia ja malttia "loppusuoralle"... oikeastihan mikään ei lopu synnytykseen vaan siitä se meno ja meininki vasta alkaa ja lisääntyy sitten päivä päivältä.



Katjalah&nelonen rv35+0 (pitäisiköhän pyöräyttää kakku...)

Pakkassunnuntaita helmille

nyt on sitten työvuorot takana ja äippäloma alkanut! Pinoa olen ehtinyt lukemaan, mutta kirjoittelu on jäänyt vähällä. Tästä parannan tapani... :)

Yksi helmi oli jo tullut maailmaan, katsotaan miten me tässä kahdennumme itse kukin. Itselläni olo on että tammikuussa taidan poksahtaa; tuntuu mahdottomalta ajatella että vielä kuusi viikkoa pitäisi jaksaa tämän mahan kanssa!

Vauva on tosi liikkuvainen ja öisin erityisesti jumppaa ja puskemista riittää. Pää on kyllä alaspain ettei varmaan enää käänny, mutta selkää siirtelee laidasta toiseen tosi paljon.

Olo on ollut kohtalainen (itse asiassa parempi kuin esikoiselta), mutta verenpaineen seurannan jouduin aloittamaan. Kohonnut paine aiheuttaa kyllä väsymystä, mutta eipä tässä kummempaa tekemistä olekaan kuin levätä.



Muuten miten te muut olette järjestämässä sen päivän kun synnytys koittaa: kuka tai missä hoidetaan muita lapsia, jotta isäkin pääsee mukaan synnärille?



Mukavaa odotusta kaikille

-vauvaksi- rv 34+5

Se on äitiysloman aika. Loppuviikosta vauva onkin melskannut masussa aivan hurjasti ja olen alkaunut epäilemään tulokkaan sukupuolta! Rakenneultrassa kyllä sanottiin että tyttö tulee, mutta oma mieli on alkanut ailahtelemaan. Hmm... En kyllä malttaisi odottaa helmikuulle asti nähdäkseni uuden tulokkaan. Alkaa vanha pesänteko taas nostella päätään ja suunnitelmat kotona karkaavat käsistä. T'äytyy hillitä itseä jotenkin, että kyllä vauvan tänne kelpaa tulla vaikka en tekisi suurta remonttia tms. Esikoisen kohdalla innostuin aikanaan vähän liikaa uudistelemaan paikkoja...



Mä en ole vielä edes miettinyt mitä teen esikoisen kanssa kun tulee synnyttämisen aika! Kamalaa, pitääkö sitäkin jo alkaa suunnittelemaan? Varmaan soitan äidilleni, joka asuu 10min. matkan päässä. Sairaalaankin on melko lyhyt matka (varmaan 10min) joten sinne ehtimistä en panikoi!



Hilperiina muistaakseni oli ajanut kolarin, kamalaan aikaan sattui kolari sinulle! Voin vaan kuvitella kuinka se säikäyttää. Itselleni ei ole vastaavaa sattunut, vaikka normaalisti olen melko onnettomuusaltis! Välttelen autolla ajamista ja kävelen ulkonakin hissukseen, koska muutaman kerran olen jo töpeksinyt nurin.



Talvipuvuista, omani hommasin jo ennen joulua ja nyt kun olen katsellut alennusmyynneissä. niin pienet koot tuntuvat loppuneen kokonaan. :( Ikävää, koska se pakkauksen puku tosiaan on aika iso.



Helena_84, teille onkin tulossa aika pieni ikäero! Varmaan esikoinen ei vielä pahasti uhmaa? Meillä esikoinen alkaa olemaan aika mahdoton vähän yli 1,5v ja kammolla odottelen mitä vauvan tulo saa aikaan. Uskon kyllä että sopeutuu ja että kaikki menee hyvin, mutta kauan siihen menee onkin oma lukunsa... Olen kyllä melko positiivisella mielellä kun tiedän, että jossain vaiheessa sisaruksesta on seuraa yms. Välillä taas saan itseni itkeskelemään sitä kuinka sääliksi käy esikoista joka on vielä niin pieni itsekin ja yhtäkkiä kuitenkin isosisko.. Hormoonit.



Nukkuminen edelleen hankalaa, vaikea löytää hyvää asentoa ja sitten toisaalta ei kovasti edes nukuta kun alkaa miettimään mitä kaikkea voisi siivota vielä ja tehdä :)



tiia rv34+5