---------HELMET vko1------------

Ihanaa, kohta vuosi vaihtuu ja enää muutamia raskausviikkoja jäljellä! Mulla siis la 10.2 mutta vahva epäily että yli menee kuten esikoinenkin!



Uteliaana kurkistelen koska ensimmäinen helmivauva putkahtaa maailmaan! Huisin jännää! Odotan synnytystä kovasti ja ihan hyvillä mielin.



Meillä ei ole vauvaa varten tehty vielä mitään, siivoilen kaappeja lähinnä päästäkseni kaikesta vähänkin turhasta eroon ja löytääkseni jotain joskus... Vauvalle pitäisi vielä kasata sänkyä, pestä muutama vaate, hankkia vaippoja ja muuta pientä tarpeellista. Sairaalakassia en ole edes miettinyt, muistan että esikoisen kohdalla se pursuili liitoksistaan ja oikeastaan vain peseytymisvälineet ja liiviensuojat olisivat olleet tarpeen! + tietenkin kamera :)

Toivon selviäväni lyhyellä sairaalareissulla.



Pieniä vaatteita haalin jonkin verran alennusmyynneistä, vaikka tarvetta ei olisi juuri ollutkaan, sainpahan jotain omaa myös vauvalle.



Rattaat ovat vielä harkinnassa, kenelläkään kokemusta phil&teds sisarusrattaista? Olenkin nyt kallistumassa niiden puoleen, ehkä juuri koon takia. Kamalan vaikea päättää, kun vaihtoehtoja on niin paljon!



Muuta kirjoitettavaa en itse tähän hätään keksi, kirjoitelkaahan kuulumisia!



t. tiia rv33+6

ps. Hehkutan sillä, että tämän viikon jälkeen olenkin jo äitiyslomalla!!

Täällä yksi hätähousuhelmi! Meidän pikkuprinsessa päätti sitten syntyä jo. Melkein jouluvauva tuli. Eli viikkoja oli 34+1.



Kipeät supistukset alko 22. päivä ja sairaalaan nopiaa. Siellä sitten vietin pari päivää ja sain parit piikit pyllyyn millä kypsyteltiin vauvan keuhkoja ja tietenkin yritettiin supistuksia hillitä. 24. päivä sitten pääsin kotiin, koska lääkärin mielestä ei enää vaaraa ollu. Vajaa 5 tuntia kerkesin kotona olla, kun alko verta vuotaan ja supistukset jatku. Äkkiä takas äitipolille ja siellä sit meni vedet. 26. päivä alko säännölliset supistukset ja kymmenen aikaan illalla mentiin jo saliin. 02.38 27.12 synty pikkanen neiti. Kokoo oli ihan hyvin verrattuna viikkoihin, ennuste oli 2,2 kg mut painoa olikin 2725g ja pituutta 47cm. Muuten on voinu erittäin hyvin, valohoitoa saanut vaan. Lupailivat, että kun tulee 35 viikkoo täyteen ni tytteli pääsee kotiin meidän luokse. :)



Säikäytti kyllä hieman, mutta onneks kaikki on menny tosi hyvin. Neiti syö itse ja hyvin ja ei oo tarvinu olla koneissa kiinni, hyvin hengittelee yms.



Pitäkää muut vielä jalat ristissä, että pääsisitte vähän pitemmälle.



Pun ja pikkuneiti 2 päivää

En sitten ehtinyt ekaksi tällä kertaa, eikä kyllä totta puhen ollut tarvettakaan, vaikka kamala jännitys on ollut päällä kuukausia jo...



Hyville viikoille olet päässyt ja todella hyvänkokoinen neiti tuli. En yhtään epäile, etteikö vauva pääsisi pian kotiin. Kuten aiemmin olen useasti sanonut, keskolasta ei lupailla turhia... Mellekään aikanaan ei luvattu mitään ennen kuin olivat varmoja, että lapsi pääse todella kotiutumaan. Etenkin kun vielä kerkisit saada kortisonit, niin varmasti keuhkotkin jo toimivat hyvin... omalta osaltani vielä hieman jännään, että jos kohta neuvolan ennusteen mukaan alkaa syntyä niin tarvitaanko nasaalia tai lisähappea kaappiin... tuskin sentään konetta kuitenkaan.



Tässä ollaan jo pidemmällä kuin pitkällä, mutta vielä pari päivää yritetään pysyä kasassa - että pääsisi ensi vuoden puolelle...



Katjalah&nelonen rv34+2 (jalat ristissä, edelleen uskoen, että kohta se kiire lakkaa ja mennäänkin yliaikaiseksi... vaikka eilen ei paljon toivoa kovin pitkästä jatkosta saanut)

Onneksi olkoon punpun! Hienoa että kaikki on hyvällä mallilla kuitenkin. :) Ihan hyvänkokoinen on neiti jo ollut. :)



Minulla oli viimeksi painoarvio 31+5 viikolla ja arvioksi antoi 1580g. Jotenkin niin vähältä kuulosti, kun esikoinenkin oli nuihin aikoihin muistaakseni jo melkein pari kiloinen. Ei sitten antanut tuon perusteella mitään arviota syntymäpainosta, paljonkohan se voisi olla? Nyt ainakin näyttäisi ettei olisi tulossa iso vauva kuten esikoinen 4,5kg. Jos nyt paikkaansa pitää, olen ainakin koittanut mahdollisimman vähän herkutella.



Vointi on täällä ollut aika tukala jo. Liikkeelle lähtemiset vihloo tuonne alas ja sängyssä on niiiin hankala kääntyä. Tuntuu niin lihavalta ja kömpelöltä olo vaikka painon nousu on ollut suht sopivaa (7kg tullut tähän mennessä).



Oletteko hankkineet muuten vauvoille toppapukuja erikseen vai aiotteko käyttää äitiyspakkauksen pukua? Minä tilasin netistä kokoa 56cm olevan puvun kun näyttää niin isolta tuo pakkauksen puku.



Mukavaa uutta vuotta kaikille ja tsemppiä Katjalahille, että vaavi vielä pysyisi vähän aikaa edes masussa! =)



McFlurry ja poikuli rv 33+3

Paljon onnea punpun! Hyvänkokoinen tyttelihän sieltä tuli, ihanaa kun kaikki on hyvin =)



Mä meen tänään töihin siivoamaan pukukaappini ja jätän avaimet pomolle...palaan sitten varmaan töihin joskus 2010...hassua...tänään siis viimenen saikkupäivä ja huomenna alkaa elämäni ensimmäinen äitiysloma. Taimi-Armaksen vaatteita ryhdyn pesemään tänään (aika monta koneellista saan pestä, kun jotenkin erilaisia vaatekappaleita on kertynyt...) ja uudenvuoden jälkeen mies saa kasata sängyn ja hoitopöydän. Joitain hankintoja pitää vielä tehdä, mutta ei mitään suurempaa.



Me ostettiin vaaville toppapuku, oli niin sulonen, että pakkohan se oli saada. Se pakkauksen puku on kyllä niin jättiläismäisen kokonen.



Tosta painoarviosta...mulle ei oo sellasta vielä tehty ollenkaan, ensi viikolla neuvolaan ja sitten varaillaan lääkäriaikaa. Vähän jännittää mitä mahdetaan sanoa. Olo alkaa olemaan kyllä jo hankala, sängystä pitää nousta tosi varovasti ylös kun juilii kyllä muuten oikeen mukavasti. Ja pitkävartisten talvikenkien jalkaan laittaminen on välillä kamalan hankalaa...Mitään varsinaisia supistuksia ei oo, harjotusmallisia vaan harvakseltaan.



Jeps, eipä muuta täältäpäin, oikein mukavaa vuodenvaihdetta kaikille helmille!



Hannekka ja Taimi-Armas 34+4

Onneksi olkoon punpunille. :)



Huomenna olisi virallinen viimeinen työpäivä mitä irtisanomislappusessa lukee ja viimeinen saikkupvä. Muutama pvä työttömänä ja sit alkaa mammaloma. Vähän hölmöä ajatella, että ei ole työpaikkaa mihin palata... Yhdellä työkaverilla on todella kiva tilanne. On tällä hetkellä äitiyslomalla ja saa tapella siitä, että irtisanotaanko hänetkin vai mitä ne on tekemässä. Töitä ei ole kumminkaan tarjota, kun asiakas lähti pois ja koko toimipaikka laukkautetaan. No ehkä kaikki selviää aikanaan.



Huomenna olisi neuvolalääkäri. Kunhan muistaa vaan mennä sinne... kun tuntuu että mitään ei enää muista ja aika ei riitä mihinkään. Pyykkiäkin pitäisi pestä ja sitä kun tuppaa olemaan ihan liikaa. Onneksi alkaa pikkuhiljaa pyykkivuori pienenemään. Pääsee vauvan vaatteita pesemään ja laittamaan. Makkarissa pitäis järjestystä vaihtaa ja pakkailla tavaroita pois, jotka ei nyt yksinkertaisesti sovi makkariin enään. Niin ja toinen koirista heittää pohjavillojaan menemään. Kaikki paikat koirankarvakuorutuksessa. Se on NIIN ihanaa!



Ollut vähän huonoa oloa, joulun jälkeen ollut vatsa ihan sekaisin ja pientä lämpöä. Ei ole kauheasti ruoka maittanut. Eilen sain syötyä kunolla ja muutenkin ollut pirteämpi olo. :)

Masukki ollut ihan yliaktiivinen. Kunhan ei höyryäis itseään ulkomaailmaan ihan vielä. Alkanut olemaan sitä mieltä, että saa kohta laittaa sairaalalaukun varmuuden vuoksi valmiiksi. Mutta kyllä ihan mielelläni pitäisin koko ensikuun vielä masukin sisälläni. Supistuksia ei ole ollut nimeksikään.



Että näin tälläkerralla, tuli asiaa ja asian vierestä. Jälkimmäistä enemmän, mutta minkäs voi. :)



Hyvää ja mukavaa vuoden vaihdetta helmille!!

Muistakaa suojalasit rakettien kanssa leikkiessänne. ;)



TiiaMariia ja Jantteri 34+2

Oikein hurjasti onnea punpun:) Ja hienoa, että vauvalla kaikki hyvin!



Mun hyvä ystävänikin sai vauvan tuossa sunnuntaina ja kyllä sitä itse jotenkin tuli niin malttamattomaksi ja tekisi mieli alkaa laittaa niitä vauvan kamppeita kuntoon. Mutta maltan vielä hetken ja totta kai toivon, että vauva pysyisi vielä mahassa vaikka kärsimätön olenkin:)



Eilen neuvolassa ei mitään ihmeempiä. Hemoglobiinikin oli noussut hienosti yli 120, että raudat tepsii! olenkin olluit viime aikoina huomattavasti virkeämpi. Painoa on nyt tullut yhteensä 8,5kg, ettei kai mitenkään liikaa. Ihan samoissa mennään kun aikaisemmissakin raskauksissa. Vauvan pää on aika hyvin jumittunut jo tuonne lantioon, että tuskin enää alkaa kääntyilemään toisin päin.



Muuten arki kuluu siivoillessa ja desifiointipulloa heilutellessa, jestas mä inhoa noita kihomatoja kun saavat aikaa tällaista hysteriaa... Onneksi näyttäisi siltä, että lääkkeet tepsivät ja madot saatiin kertarysäyksellä nujerrettua. Kädet ristissä toivon, ettei niitä inhotuksia enää tule bongattua!!!



Miina rv34+3

Aika iso vauva oli jo noilla viikoilla! Hienoa että kaikki on hyvin :)



Mulla alkoi eilen tulla vähän punertavaa valkovuotoa (josta kirjoitinkin tuonne palstalle), ja ehdin jo säikähtää että joudun jo näin pian sairaalaan.. Ei sitä kuitenkaan tullut paljoa eikä tänään enää huoleta.



Mutta uskaltaakohan sitä nyt enää tosissaan harrastaa seksiä? Aiemmin on harrasteltu ihan loppuun asti, nyt alkoi mietityttää että entäs jos vedet meneekin kesken kaiken ja ihan liian aikaisin.. Mites te muut, ootteko uskaliaita? :)



Vauva potkii ihanan paljon ja lähinnä ylöspäin. Oi kun pääsisi jo taas neuvolaan kuulemaan kokoarviota ja muuta.. :)



Mun sisko on nyt 3 päivää yli lasketun ajan ja supistuksia oli kuulemma eilenkin niin paljon, että olin ihan varma, että ois syntynyt jo viime yönä. Mutta ei oo vielä kuulunut mitään. Jännää, odotan tekstaria koko ajan!



Omalle vauvalle en oo vielä laittanut mitään enkä edes ajatellut toppapukuja.. Kai meiltä jotain vanhoja sopivia pukuja löytyy. Toivottavasti vauva ei synny ihan vielä niin ehdin käydä vauvanvaatteet läpi :) Enää 7 työpäivää jäljellä!



Sunny + Tytti 33+0

Että ehdinkin kirjoitella ekasta helmivauvasta!



Katjalahille tsemppiä jalkojen ristissä pitämiseen :) Meillä kun tuskin on ennenaikaisuuden pelkoa/toivoa...



McFlurry: Meidän esikoinen oli myös yli 4kg ja masuvauvasta lääkäri sanoi, että olisi pieni. Jotenkin itse ei tunnu vauva pieneltä, kuten ei myöskään esikoinen tuntunut vaikka niin väitettiin.



Minä hankin toppapuvun, pakkausta en edes ottanut koska esikoiselta jäi melko kivasti pieniä vaatteita. Esikoisella en käyttänyt pakkauksen pukua (vm2007) sininen ja vihreä + outoja kuvioita. Meillä puku taitaa olla 62cm, en uskaltanut ottaa pienempää koska esikoinenkaan ei ehtinyt käyttää 56cm vaatteita edes kuukautta.



Mä en ole bongannut yhtäkään supistuksen tapaista, edes harjoitus. En mitään. En kyllä tajua tätä, luulin että huomaisin ne... Ainoana vaivana edelleen jatkuva joskus paha, joskus lievä ummetus. Mielestäni erittäin häiritsevä vaiva josta en pääse eroon ruokavaliolla.



Kuten TiiaMariia, minäkäin olen alkanut unohtelemaan asioita, kun olin jo aiemmin huonomuistinen, niin tämä on kyllä taas niin huono ominaisuus tähän raskauteen. Kerran juttelin äitini kanssa puhelimessa ja laskin puhelimen pois kun nostin esikoisen syliin. Jotain muuta tuli mieleen ja unohdin olleeni puhelimessa ja äitini ihmetteli huonoa muistiani. Näin meillä!



sunny-74: Meillä ihme kyllä seksielämä ollut varmaan aktiivisempaa kuin ilman raskautta. Todella ihmettelen miehen intoa, esikoista odottaessani hän oli jotenkin omituinen seksin suhteen.. Jotenkin en itse usko että seksi vauhdittaisi vauvan syntymistä, tiedä sitten.



Olen muuten huomannut että vertaan tässä raskaudessani kaikkea ensimmäiseen raskauteeni, hassua. Kuitenkin tämä lapsi on aivan oma persoonansa... Miten teillä kolmatta/neljättä/viidettä... odottavat vertailu raskauksien suhteen menee??



Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille!

tiia rv34

Ihan mukavaa, että viestejä on tullu joka kerta kun täällä käy ja nyt on itelläki jotain asiaa.. Koittakaa kestää, tykkään kirjotella aika paljon. (ai ku supistaa nii!!n)

Oikein paljon onnen hetkiä sekä jaksamista punpunille! Enää ei itsestäkään tunnu niin siltä, että tästä ei hengissä selvitä jos lähtö tulee.. Lähinnä mietityttää vaan, että josko sitä pari viikkoa vielä jaksais oman päänsä kanssa lepäilyä.. Ja jos vauva syntyy niin olis yhtä virkeä ja sinnikäs kun mahassakin! Nojasin pari päivää sitten vähän tiskipöytään mahalla, niin jo alkoi pikkunen potkia just siihen pöydän reunan kohtaan! Voin kertoa ettei tunnu kauheen mukavalta.. Sama juttu on jos joku koskee mahaan, esim neuvolalääkäri :)



Sanoin vissiin edellisessä viestissä että magnesiumilla on pysyny supistukset kurissa, mutta nyt kyllä on alkanu tuntumaan siltä, että kun IHAN RAUHASSA rakastelee, niin kohtu rentoutuu kaikista parhaiten.. Se vaan kun aina jaksaiskin ihan rauhassa loppuun asti.. :|



Mutta kai se on mentävä pitkäkseen kun ei nää supistukset ota laantuakseen vaikka mukamas ihan tässä vaan istuu tekemättä mitään..



Katotaan millon taas innostun kirjottamaan.. Koittakaahan muutkin kirjotella, ni ei mun tarvi yksinään :)



Leeti 31+6 (Jes! Huomenna jo 32!!)

Mukava kuulla että ensimmäinen helmivauva voi hyvin vaikka syntyikin näin aikaisin! Paljon onnea ja voimia koko perheelle!



Täällä ei mitään uutta, eilen taas maha oli sekaisin ja oli tosi huono olo, epäilen että johtuu siitä kun käytiin pitkästä aikaa hesessä syömässä. Onneksi nyt on parempi olo, mitä nyt vähän iskiasta särkee mutta siihen on jo kummasti tottunut =) Öisin vaan ei meinaa päästä kääntymään eikä ylös kun kaikki suunnanmuutokset sattuu.



Tilasin eilen kestovaippakankaita ja tarvikkeita netistä, jos tässä tulee vaikka kuinka pitkä odotus niin on jotain tekemistä istualtaankin =) Eilen tein yhtä vaippaa vanhoista kankaista ja siitä tuli ihme kyllä ihan siistin näköinen niin innostuin tietysti ja tilasin uusia kankaita =)

Meillä muuten kun poika käytti aluksi niitä harsoja ja oli aika kova pissailemaan niin laitoin aina siihen harsotaitoksen sisään etupuolelle jonkun lisäimun, ilman sitä harso ei kyllä imenyt paljon mitään. Hamppu- ja bambukankaasta tehdyt imut on tosi hyviä, ohuita mutta imee paljon. Ja niitä on tosi helppo tehdä itsekin jos omistaa ompelukoneen!



Pitäisi alkaa siivoamaan ja leipomaan kun meille tulee illalla kylään tuttavaperhe jossa on parin viikon ikäinen vauva! En olekaan vähään aikaan nähnyt niin pientä =)



Oikein hyvää uuttavuotta kaikille helmille!

-helena rv.34+6

Ensimmäinen helmivauva on siis nähnyt päivänvalon! Miehelle kerroin myös asiasta ja ehkä se hänellekin konkretisoi että loppusuoralla tässä mennään.



Minä olen myös suunnitellut, että kokeilen kestovaippoja. Olen neulonut villahousut ja saanut parilta tutulta äitiyspakkauksen kestovaipat ja kuoret. Alkuun ajattelin ihan harsoilla ja villahousuilla yrittää, tarvittaessa pitää varmasti jotain lisäimua miettiä. Mistä langasta saisi tehtyä ohkaisimmat villahousut? Onko kokemuksia? Teen vielä parit pitkälahkeiset ihan sellaisenaan käytettäväksi, mutta muutaman ohuet ja lyhyet olisi varmaan myös hyvät. Mulle tämä kaikki kestoiluun liittyvä sanastokin on vielä aika hakusessa, imujakin tuntuu olevan tuhatta ja sataa erilaista. Ja jotain kuivaliinaakin ehkä tarvitsee... Itse olen ihan onneton käsitöissä enkä omista ompelukonetta, ostopuolella on siis oltava.



Mistä olette hankkineet pieniä talvihaalareita? Olen katsellut eri nettikaupoista, mutta vähän on pieniä tarjolla (eli jotain 62-68cm). Vinkatkaa jos on tullut jossain vastaan!



Mulle kävi lauantaina sellainen haaveri, että ajoin kolarin. Auton keula siinä meni, mutta onneksi minulle ja vauvalle ei käynyt kuinkaan. Säikähdin vain aivan kamalasti. Itkeskelin koko loppu päivän ja oksensinkin välillä. Vauva on liikkunut masussa ihan normaalisti eli kai voin luottaa että siellä kaikki on hyvin.



Mukavaa uudenvuoden aattoa Helmille ja ampukaa niitä raketteja varovasti!



Hilperiina rv 33+5

Jotkut juhlii ja jotkut istuu koneella..! :) Meillä oli lapsivieraita ja lähtivät siinä kymmenen maissa. Lapset jo nukkuu ja mies haahuilee ulkona raketteja katselemassa, joten minäpä sitten tänne eksyin.



Meillä oli kylässä mm. 1-vuotias suloinen poika ja ihmettelin, että noinko pieniä ne yksivuotiaatkin vielä ovat..! Ja toisaalta alkoi vähän ahdistaa, että hulluako oli ruveta tähän uudelleen, kun juuri on tottunut siihen, että voi pitää koriseita pöydillä jne. Aika ajoin tuntuu tämä ahdistus yllättävän, mutta eiköhän se helpota kun sen nyytin saa syliin. Onko muilla tällaisia ajatuksia vai olenko outo lintu?



Punpunille onnea ekasta helmivauvasta! Hurjalta kuulosti, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Toivottavasti saatte pian vauvelinne kotiin ja pääsette elämään arkea.



Hilperiina: Varmasti kauhea kokemus! Oletko käynyt näyttäytymässä äitipolilla? Hienoa, että vauva liikkuu hyvin ja itsellesi ei käynyt mitään. Mielenrauhan takia minä kyllä menisin vielä näytille.



Haalareista oli puhetta. Minä jo syksyllä hommasin valkoisen toppahaalarin kokoa 56 cm, kun sellaisen kaupassa näin. Reiman puku oli, ja niitä taisi olla muunkin väirisiä. Tänään juuri kaivelin puvun esiin ja pistin tuonne pyykkikoriin odottamaan pesuvuoroa. Aika monta koneellista on jo vauvapyykkiä pyörinyt, nyt alkaa viimeiset sänkykamppeet ja villavaatteet olla ajankohtaisia. Tavaroita kaivellessani tosin huomasin, että meiltä puuttuu vauvalle peitto ja lakanat! Käytiin juuri alkuviikosta hankkimassa amme ja hoitoalusta ja luulin niiden olleen viimeiset hankinnat, mutta eipäs olleetkaan.



( . ) En ole olettanut, että vauva syntyisi mitenkään erityisen ennenaikaisena, mutta jotenkin kuitenkin jännäsin tätä vuodenvaihdetta ja olen helpottunut, kun se on ohitettu. Maanantain verikokeiden tuloksetkin oli hyvät maksan suhteen. Eilen illalla ja yöllä tuntui ekaa kertaa kutinaa jalkapohjissa ja nyt vähän jännittää, että alkaako arvot kuitenkin nousta. Nytkin vähän kutittelee. Ensi viikolla uudet kokeet.



Ensi viikolla onkin ruuhkaa: keuhkolääkäri, neuvolalääkäri ja ne verikokeet. Ja lapsosilla alkaa koulu ja päivähoito. Jotenkin vähän säälittää - nekin ovat niin kovin nauttineet lomasta ja kaipaisivat varmaan vähän pidempää taukoa vielä. Onneksi keväällä on paljon lomia ja ehkä sekin keventää lasten elämää, että kuopus voi olla puolipäiväinen eskarissa ja esikko voi tulla koulusta suoraan kotiin. Vaikka lapset ovat tapelleet kuin riivatut oman aikana, on tämä silti ollut ihanaa ja rentoa aikaa. Vähän ahdistaa taas siihen kellotettuun elämään palaaminen.



Vielä kerran hyvää vuoden 2009 alkua kaikille helmille!!! Tänä vuonna meidän vauvat syntyy!!!



Hilpsu rv 34+5

Ilta meni rauhallisesti, käytiin miehen siskon luona ampumassa raketteja. Täällä oli aivan mahoton tuuli! No, toisaalta se sitten rauhoitti osaltaan noita myöhäisimpiä raketin ampujia, joten ei aamuun asti tarttenu pauketta kuunnella. Lapsi oli onnellinen, kun sai valvoa tunnin pidempään ja syödä sipsejä ja dippiä sekä tikkuja joissa oli nakkia, juustoa ja kurkkua. Ysiltä sitten meillä olikin jo hiljaista.



Onnea punpunille ja perheelle!



Kävin eilen taas lääkärineuvolassa ja kaikki ok, hemppakin oli noussut jo yli 120. Nyt sitten seuraavaksi äitipoli vajaan kahden viikon kuluttua ja sitten varmaan ei tartte enää rampata lääkärillä ennen synnytystä jos ei mitään ihmeempää satu. Kovasti lääkäri kehui, kun ei ole joulun aikana paino noussu.



Alesta löyty ihana toppapuku pienelle, oli kokoa 62, mutta aika pienen näköinen. Ihme että täältä tuppukylästä se sitten löyty, kun en mistään isommista paikoista ole enää pieniä neutraalin värisiä löytäny. En kyllä laadusta sitten tiedä, on muistaakseni Lenne-merkkinen. Vielä pitäs ostaa valmiiksi vaippapaketti, kosteuspyyhkeitä ja pinnasänkyyn patja. Niin ja hoitoalusta. Tänään varmaan kasataan sänky, että saapi tuo lapsi totutella ajatukseen, että se vauva on tosiaan tulossa. Kai se tarttee varulta ostaa tuttipulloon tutti-pakkaus ja purkki korviketta ja tavallinen tutti. Esikoinen ei nuilla tehnyt mitään, mutta tämähän voipi olla erilainen tapaus... Jaa, ehkä jotain kylpyöljyä tai jotain myös. Ei kai nuilla mitään kiirettä ole, mutta kun ei siitä omasta kunnosta tiedä, niin ihan hyvä varautua ja nuohan säilyy kyllä. Mahoton pyykkirumba on siis edessä, kun pitää aloittaa se vaatteiden ja lakanoitten pesu...



Kyllä minä olen montakertaa miettinyt, että onko sitä hullu, kun yrittämällä yritetiin tätä toista tenavaa. Kuitenkin tuon neljä-vuotiaan kanssa pääsee jo niin helpolla. Mutta se nyt vaan tuntu siltä, että meidän perheestä puuttuu vielä tämä yksi. Ja nopeastihan se aika menee. Mulla on ollu sellanen päähänpinttymä vuosia, että ennen kolmeakymppiä pitäs olla lapset "tehtynä". Tämä ei siis koske muita, vain minua itseäni. Nyt se sitten näyttäisi toteutuvan, tai siis toteutuu koska kävipä tässä miten tahansa, niin ei tosiaan enää tarkotuksella vauvaa yritetä. ÖÖ, huomaa varmaan että nämä viimeset viikot pelottaa, haluaisin vauvan jo syliin, että voisin aina tarkistaa että kaikki on hyvin.



Mutta jo riittää löpinät, hyvää alkanutta vuotta kaikille!!!



Sittis ja viikkoja 35+4

Niin se vuosi sitten vaihtui! Meillä oli tuttavaperhe kahden viikon ikäisen poikansa kanssa kylässä. Se vauva oli NIIN pieni, en todellakaan muistanut että ne on niin pieniä =) Ja syntyi siis ihan täysiaikaisena ja normaalikokoisena. Jossain vaiheessa iltaa tuli pieni ahdistus kun huomasi miten paljon töitä niin pieni vaatii, miten sitä ikinä selviää 1 vuotiaan ja vauvan kanssa yksin kun mies on paljon töissä... Täytyy vaan luottaa että kaikki menee hyvin.



Meillä poika vähän pelkäsi raketteja, varsinkin kovaäänisiä, sisältä niitä olikin sitten paljon kivempi katsoa =) Vauvasta poika ei paljoa välittänyt, enempi kiinnosti vauvan tavarat, turvakaukalo varsinkin! Saa nähdä millaisia mustasukkaisuuskohtauksia sitten tulee kun onkin oma vauva kotona koko ajan eikä äiti pysty pitämään koko ajan sylissä.



Minä olen myös neulonut villahousuja, en ole muista kuin Ruskovillan hahtuvasta neulonut joten en osaa muista langoista sanoa, tämä Ruskovillan on ollut ainakin ihan kestävää eikä niistä kauhean paksut tule. Jostain luin että myös siitä Novitan Huopanen-langasta voisi kutoa villavaippahousut.



Täytyy mennä vaihtamaan vaippaa...

Rauhallista uuttavuotta kaikille!

-helena rv.35+0

Eilen meni aika myöhäiseen tuo nukkumaanmeno, olin sängyssä lopulta vasta puoli kahdelta. Ja sen on kyllä tänään huomannut, todella väsynyt olo ollut. Eikä tämä flunssakaan nyt tunnu millään hellittävän, rasittavaa. Miehen kanssa vetäistiin päiväunet tuossa juuri, niin se nyt helpotti.



Muillakin näyttää tuota ahdistusta ilmenevän eli ehkä on on ihan luonnollista. Muistan nykyistä kuopusta odottaessani monena yönä valvoneeni ja miettineeni, että mitä järkeä hankkkia toinen, kun eka jo nukkuu yönsä ja on terve ja kaikki hyvin. Nyt hyppäys vain tuntuu vielä suuremmalta, kun nämä kaksi ensimmäistä ovat jo niin isoja. Nytkin olleet monta tuntia tuossa naapurissa leikkimässä ja meillä on ollut todella vapaa-aikaa miehen kanssa (joka sitten vietettiin nukkuen...). Mutta eiköhän tämä ole vähän ramppikuumetta, nyt alkaa olla H-hetki jo niin lähellä, että alkaa jännittämään. Toisaalta kauhean malttamaton olo, että haluaisi ne sängyt ja kaikki jo paikalleen ja valmiiksi. Muutenkin joku pesänrakennusvietti iskenyt, suunnittelen koko ajan sisustusta. Vähän sellainen paniikkiolo, että mitä kaikkea tässä vielä ehtii, ennen kuin...



Käytiin tänään miehen kanssa myös pitkällä kävelyllä ja se tuntui kyllä ihanalta. Olen yrittänyt joka päivä päästä vähän ulkoilemaan, pää vähän tuulettuu ja kunnon rippeitä tulee ylläpidettyä. Ihanasti aurinkokin on nyt paistellut viime päivinä, niin se vielä lisää tuota ulkoilumotivaatiota.



No niin, jätänpä muillekin tilaa...



Hilpsu rv 34+6

Ensi kuu on jo meidän kuukausi... *Onnea punpun* hätähoususta helmitytöstä! :) Ihan hassulta tuntuu, että nyt alkaa oikeasti lähestyä se laskettuaika kovaa vauhtia! Kohta varmaan alkaa tuleen enemmänkin vauvauutisia meidän pinoon...



Mun masu on kyllä jo valtava, ja suppareita (kipeitäkin) tulee aika paljon, ja muutenkin olo tuntuu aika raskaalta... Tällä hetkellä pahinta on nuo liitoskivut, häpyluu tuntuu ihan nitkuvan, ja siihen vihlontaan ei edes kipulääkkeet auta. Lisäksi tahtoo alaselkää ja lonkkia pakottaa. Öisin ravaan vessassa monta kertaa ja joka kerta sänkyyn päästyä on sama vatvominen, ennen ku löytää hyvän nukkumisasennon.



Mulla oli tänään neuvola. Siellä oli nyt sijainen, niin oli vaan sellainen rutiinilla tehty mittailukäynti... En kauheasti ihan vieraalle ihmiselle halua kertoa henk.koht. asioita. Vähän mua jänskätti, että paljonko on pyhien jälkeen kiloja kasassa, mutta ei pahasti loppujen lopuksi ollu tullu! Nyt on yhteensä 10kg tullu alkuraskaudesta. Turvotustakin kyllä on, sormukset ei enää mahdu ja sukista jää syvät rannut nilkkoihin. Hb, verenpaine ja pissi oli ok. Sf-mitta on jo 33cm, eli ihan kunnolla on masu kasvanu.



Joko teillä on kaikki valmiina vauvalle?! Kaikki vauvan tavarat ja vauvan vaatteet on kyllä olemassa, mutta mitään en ole laittanu vielä mitään valmiiksi esille. Kaikki vauvan vaatteet on pahvilaatikoissa varastossa, ja hoitopöytä sekä sänky on osissa myös varastossa. Pitäis järjestellä meidän makkari uusiksi ja tehdä kaappiin tilaa vauvan vaatteille... Pitäis nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja vähitellen alkaa hommiin!



Mimmi75, rv.33+5

Ja todella paljon onnea Punpun ekasta helmikuisesta!!! Mä olin ihan varma, että useampi on jo syntynyt kun en täällä ole niin pitkään aikaan käynyt... No, kohta niitä varmaan rupeaa putkahtelemaan ;o)

Mulla itselläni on kaikenlaisia vaivoja ollut tässä lokakuulta lähtien. Lokakuun loppupuolesta asti oon ollut saikulla, välillä on parempia päiviä ja välillä taas huonompia. Ja yrittäjänä ei voi luottaa niihin parempiin päiviin, että milloin taas alkaa huonompi olo, parempi siis jäädä kokonaan sairaspäivärahalle... Nyt olen jo äitiysrahalla sentäs!!!

Pitkän aikaa tässä oli, ettei supistellutkaan. Viime yönä alkoi tosi kivuliaat ja säännölliset (3 min. välein) supparit, olin jo ihan varma, että nyt lähdetäänkin synnyttämään jo! Mutta reilun tunnin päästä olinkin nukahtanut, eli ne loppuivatkin... Tänään on ollut painon tunnetta enemmän kuin ennen ja paikat kipeät, etten ole liikkunut kuin pakolliset. Mitään vuotoa ei kuitenkaan tule, eli en ole minnekään soittanut.

Makuuhuone järkättiin eilen uusiksi ja koottiin pinnasänky, muuta en olekaan tehnyt. Esikoisen synnyttyä niin "yhtäkkiä" (syntyi rv 37+1, mutta oikeesti odotin sen menevän jopa paljon ylikin) ei mitään ollut silloinkaan valmiina, mutta hyvin kaikki ehtii tehdä. Ulkovarastosta tosin löytyi pieni patja ja turvakaukalo homeisina. Patja meni roskiin, ostettava uusi. Turvakaukalon päällinen uitettiin yö piimässä (netistä löytyi ohjeet homeen poistoon) ja sit pestiin, hyvä tuli!

Kyllä kolari säikäyttää, en nyt muista nimeä kuka siinä juuti olikaan ollut!! Mekin oltiin esikoista odottaessa juuri näillä viikoilla, perävaunullinen rekka kaistaa vaihtaessa ei nähnyt meidän autoa ja tuli päin, 3 v. sitten. Auto meni rikki mutta miehen kanssa selvittiin säikähdyksellä, onneksi! Oltiin silloin menossa Kättärille synnytysvalmennukseen, ja nyt kun tällä vkolla oltiin siinä samassa, huomasin, ettei mitään oikeen viime kerrasta muistanut. Oltiin kai silloin niin sokissa...



Mutta tästäpä tuli tosi pitkä teksti, sori jos on hankala lukea... ;oP

Mutta kun ei moneen kk:een ole kirjoittanut, on niin paljon asiaa...



Iloista uuttavuotta ja odotusta kaikile!!



T. V rv 34+1

Me ollaan ryhdytty harrastamaan näitä talvilajeja, kun on kerrankin edes vähän pakkasta. Eilen käytiin luistelemassa, tai siis lapset kävi, itse en uskaltanut. Ja tänään käytiin hiihtämässä, minäkin pyörin tasamaalla pientä rinkiä ja hyvältä tuntui. Varovasti vaan yritin olla, etten kellahda kumoon. Lapset oli tosi innoissaan sekä luistelusta että hiihdosta, kun viime vuosina niin huonosti on päässyt surkeista keleistä johtuen. Huomenna pakko varmaan mennä luistelemaan taas, kun lomaa vielä on.



Tsemppiä kaikille supistusten kourissa kärvisteleville! Koittakaa pieni hetki vielä ristiä jalkoja, se kyllä kannattaa. Meillä ainakin ero esikon ja kuopuksen välillä merkittävä, kun eka syntyi rv 36+3 ja toinen tasan rv 38. Kuopusta oli ihan juhlaa hoitaa, kun ei tarvinnut herätellä syömään ja muutenkin oli isompi ja jämäkämpi.



( . ) jaksaa tosi hyvin. Supistelut ei vaivaa, kun ottaa rauhallisesti. Ja mielikin on hyvä, kun mieskin on lomalla ja elämä aika helppoa. Vauva tuntuu olevan pyörivää sorttia, sillä olen varma, että pari päivää sitten vauveli oli taas väärinpäin, mutta seuraavana päivänä sitten taas oikeinpäin! Eli ilmeisesti mahtuu vieläkin kääntymään ihan hyvin. Pelottavaa...



Tänään piti kasata hoitopöytä ja hakea kellarista kaukalo, sänky, kärryt yms. roinat, mutta pitkällisen hiihtosession takia se sitten jäi. Ehkä huomenna...



Mukavaa viikonloppua hiljaisille helmille! :)



Hilpsu rv 35+1

ja kaivoin vauvan vaatteita ja tavaroita varastosta esille. Syynä tähän ryhdistäytymiseen olivat viime päivinä kuvioihin tulleet voimakkaat supistukset. Jotenkin alkoi pelottaa, että jos vauva päättääkin syntyä jo nyt niin mitään ei ole valmiina... Mun maha on valahtanut viime päivien aikana ihan alas ja kaveri painaa lantiota ihan urakalla.



Mutta niihin vaatteisiin. Jestas kun ne ovat kulahtaneita ja rumia. Vajaassa 4-vuodessa on näköjään tapahtunut aika paljon muutosta myös vauvamuodin saralla:) Onneksi on tullut ostettua joitain uusia vaatteita, että alkuun päästään. Ja jos tulokas sattuisi jostain kumman syystä olemaan poika (mitä en kyllä usko) niin sittenhän saan uusia koko vaatevaraston hyvällä omalla tunnolla, jostain kumman syystä kun meillä on lähinnä noita vaaleanpunaisia kuteita!



En ole kyllä vieläkään sisäistänyt ajatusta, että meille on tulossa vauva. Olo on vähän ristiriitainen; kovasti sitä odottaa tottakai mutta samalla on pelko persuksissa, että kuinka ihmeessä sitä jaksaa... mun hermot kun eivät ole pisimmästä päästä ja tyttöjen kanssakin pinna palaa kymmenesti päivässä, vaikka loppujen lopuksi ovat helppoja (ja ennen kaikkea isoja) tapauksia.



Ja sitten pelottaa, että vielä jotain kurjaa ehtii tapahtua eikä vauvaa tulekkaan. Meidän vanhempi tyttömmekin kysyy päivittäin, että onhan vauva varmasti vielä hengissä ja sille vakuuttelen, että kaikki hyvin ja samalla itse olen kauhusta kankeana, että mitäs jos sittenkin... No tällaiset ajatukset täytyy yrittää vaan saada jonnekin taka-alalle, eiköhän yksi enkelivauva tähän perheeseen riitä!



Miina ja rv35 tasan