Vatsaa kouraisi, kun luin tuosta ehtoollisviestistä

näiden suomalaisten uskovaisten lasten keskuudessa kunfutselaisuus tai vaikkapa syvä usko shivaan on niin harvinaista, jos ei ehkä ilmene lainkaan...



..eiköhän tässä ole kyse aikuisten harjoitamasta indoktrinaatiosta. Jos ei siitä, niin ainakin kyseenalaistamattomasta maailmankuvasta:(((



...ja ymmärtävät pyhän sakramentin..huhhuh..



Onkohan täällä vaikuttavilla kristityillä edes tsellään kovin kattavaa kuvaa juutalasten ja kristinuskon historiasta... Uudesta testamentista pois jätetyistä kirjoista ja opin kappaleiden muutoksista vuonna 300

Teekö te edes pienenä uskoneet Taivaan Isään? Kyllä minä ainakin uskoin ja iltarukous luettiin joka ilta. Miksi siitä jonkun toisen pitäisi ahdistua? Ja ajatus Taivaasta ja jälleennäkemisestä antaa varmaan lohtua monelle lapselle, jotka joutuvat läheisistään, mummoista ja vaareistaan luopumaan.

Teekö te edes pienenä uskoneet Taivaan Isään? Kyllä minä ainakin uskoin ja iltarukous luettiin joka ilta. Miksi siitä jonkun toisen pitäisi ahdistua? Ja ajatus Taivaasta ja jälleennäkemisestä antaa varmaan lohtua monelle lapselle, jotka joutuvat läheisistään, mummoista ja vaareistaan luopumaan.

että "on uskossa". Se vaatii paljon enemmän kuin vanhempien syöttämän uskonnollisen tiedon kritiikittömän omaksumisen. Jokainen järkevä aikuinen ymmärtää tämän. Ja jos ei ymmärrä, on kyllä suuri vaara että tuputus on lapselle haitallisella tasolla. Siinä pieni ihmistaimiparka sitten yrittää olla äidille ja isälle kelpaava "uskovainen". Sairasta, sanon minä.

kun hän kysyy mitä kuoleman jälkeen on. Siitä, että hänelle sanotaan sielun menevään taivaaseen Jumalan luokse missä näkee aiemmin kuolleet tutut? Vai siitä että ei ole mitään?

lapselle saa kertoa oman perheen uskosta ja arvomaailmasta totena. Itse pidän pahempana sitä, että monen perheen anti lapsille on se, että elämän tarkoitus on hankkia materiaa: autoja, asuntoja, vaatteita. Minua kouraisee syvältä se, että monessa perheessä kaikkielämän syvällisyys, hengellisyys ja pyhyys on heitetty roskakoriin ja sijalle on tullut hirveä kulutusvimma, kilpailu ja kiire pienestä pitäen...

kyllä mua ainakin helpotti se, että mummu meni taivaaseen.

olakseen uskossa/uskovainen ei tarvitse YMMÄRTÄÄ yhtikäs mitään, vain uskoa ja luottaa Taivaan Isään. Sitä on úskovaisena oleminen eikä mitään muuta.



t. uskovainen

Minä en opeta lapsilleni totuutena mitään muuta, kuin sen, että totuus on aina suhteellista ja kunkin ihmisen totuus on kulttuurisesti ja sosiaalisesti konstruoitunut dynaaminen "oleva"...



Olemme mieheni kanssa vegaaneja, eli toteutamme tuota kristityille tärkeätä epäitsekkyyden ja rakkauden arvoa aivan jokapäiväisessä elämässämme luopuen konkreettisesti omasta hyvästä.



Lapset toteuttavat kuitenkin ratkaisunsa aivan itse...vegaaniuuteen emme ole pakottaneet/kannustaneet. Olemme vain ohjanneet monenlaisen tiedon äärelle. Myös siis kritiikin äärelle...ja olemmekin kannustaneet arvioimaan erittäin kriittisesti vegaaniuuteenkin liittyviä asioita...

kun hän kysyy mitä kuoleman jälkeen on. Siitä, että hänelle sanotaan sielun menevään taivaaseen Jumalan luokse missä näkee aiemmin kuolleet tutut? Vai siitä että ei ole mitään?

voisihan sitä vastata, että sielu menee kiertoon, karman mukaiseen seuraavaan elämään. Vai miksei voisi?

kun hän kysyy mitä kuoleman jälkeen on. Siitä, että hänelle sanotaan sielun menevään taivaaseen Jumalan luokse missä näkee aiemmin kuolleet tutut? Vai siitä että ei ole mitään?

Se mitä lapselle kertoo kuolemasta lapsentasoisesti on kuitenkin eri tason asia kuin väittä että lapsi on uskossa, eikä niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Vai voiko uskovaiset mielestänne siis "olla uskossa" ilman että ymmärtää höykkäsen pöläystä siitä mistä oikeasti on kyse? Vrt. synti, syntien sovitus, ristinkuolema, armo. Nuo on sellaisia käsitteitä, että niitä ei mielestäni ole mitään järkeä ruveta lapselle selittämään ja olettaa että hän tajuaa oikeasti mistä on kyse. Puhumattakaan siitä että ristinkuoleman jauhaminen on pienelle aivan liian rankka aihe. Voiko olla uskossa niin ettei esim. kunnolla tajua mitä uskontunnustuksessa sanotaan? Minusta jokainen vanhempi joka suureen ääneen toitottaa 7-vuotiaansa olevan uskossa, tekee sen vain ja ainoastaan omaa egoaan pönkittääkseen.

avarakatseinen ja kriittinen luopumatta silti omimmastaan. Mielestäni pienelle lapselle ei voi kertoa, että todellisuus on konstruoitu, eihän se voi sellaista tajuta! Kyllä lapselle saa antaa rajat ja normit todellisuuden käsittämiseksi, kunhan on tarvittaessa valmis vastaamaan kysymyksiin ja selittämään asioita omasta kontekstista. Itse olen kristitty ja vegaani myös, ja kumpaakaan en lapselleni tuputa, silti meidän perheessä eletään reilusti kristittynä ja avoimesti vegaanina.

sitä parasta ja oikeinta uskoa. Miksi siis ei voisi sanoa, että lapsi on uskossa? Jos lapsi ei voi olla uskossa, kukaan ei sitten voi olla (jos ja kun lapsi kerran on se paras uskova).

dynaamista rakentumista tarvitse tietenkään pienelle lapselle kertoa. se tulee elää...havainnoida keskustella ihmetellä ja analysoida ikätasoisesti...

..olennaista on dialogeissa tapahtuva kohtaamisten verkko, mistä lapsi rakentaa todellisuuttaan...ja kaikkein olennaisinta tietenkin, että kasvattaja reflektoi itseään jatkuvasti, ettei tuota kyseenalaistamattomia totuuksia..tai totuuksia lainkaan..

avarakatseinen ja kriittinen luopumatta silti

omimmastaan. Mielestäni pienelle lapselle ei voi kertoa, että todellisuus on konstruoitu, eihän se voi sellaista tajuta! Kyllä lapselle saa antaa rajat ja normit todellisuuden käsittämiseksi, kunhan on tarvittaessa valmis vastaamaan kysymyksiin ja selittämään asioita omasta kontekstista. Itse olen kristitty ja vegaani myös, ja kumpaakaan en lapselleni tuputa, silti meidän perheessä eletään reilusti kristittynä ja avoimesti vegaanina.

Teekö te edes pienenä uskoneet Taivaan Isään? Kyllä minä ainakin uskoin ja iltarukous luettiin joka ilta. Miksi siitä jonkun toisen pitäisi ahdistua? Ja ajatus Taivaasta ja jälleennäkemisestä antaa varmaan lohtua monelle lapselle, jotka joutuvat läheisistään, mummoista ja vaareistaan luopumaan.

Lapsuuden ystävistäni kenenkään perheessä ei luettu iltarukousta, käyty kirkossa tms. ja kyseessä oli ihan normaalit virkamiesperheet keskisuuressa maalaiskunnassa 70 ja 80-luvuilla. Itse oli uskovaisessa perheessä päivähoidossa ja siellä puhuttiin paljon jeesuksesta ja rukoiltiin vähän joka välissä, mutta mitään lapsenuskoa se ei munulle tuonut. Muistan elävästi, kun koitin joskus alakoululaisena rukoilla ja kuinka se tuntui tosi typerältä ja falskilta. Kun ei usko niin ei usko.

Viaton lapsenusko ei minua häiritse, kukin perhe saa opettaa lapsilleen niitä uskonnollisia arvoja mitä haluaa. Mutta sellainen pikkuvanha raamatunlauseiden ulkoaopittu posottaminen, mihin joskus harvoin olen törmännyt tuntuu ikävältä aivopesulta.

Meillä lapsille on kerrottu kuolemasta niinkuin itsekin siihen uskon, eli elämä päättyy ja ruumis muuttuu maassa mullaksi ja siihen voi kasvaa vaikka kauniita kukkia. Ajatus oli lapsista tosi luonnollinen ja lohdullinen.

Lapsen uskohan on Raamatunkin mukaan sitä parasta ja oikeinta uskoa. Miksi siis ei voisi sanoa, että lapsi on uskossa? Jos lapsi ei voi olla uskossa, kukaan ei sitten voi olla (jos ja kun lapsi kerran on se paras uskova).

tarkoitetaan sitä että parasta uskoa on se ettei ymmärrä edes mihin uskoo ja mitä se tarkoittaa käytännössä :DDDDDDDDD. Eiköhän tuolla lapsen uskolla viitata lähinnä siihen, että ottaa uskon uskona ilman että rupeaa liikaa järkeilemään ja kyseenalaistamaan ja pohtimaan että miksi ja miten.

Minä opetan lapselleni Jeesuksesta, luemme iltarukouksen, minä haluan että hän oppii tuntemaan totuuden. Jos hän siitä luopuisi isompana, en sille mitään voisi, ja rakastaisin häntä yhä yhtä paljon.



Mitä tosi sairasta siinä on, sairaampaa kuin siinä että näytät esimerkkiä vegaaniudesta lapsillesi? En ymmärrä teidän ajatusmaailmaanne. Ei mulle ainakaan koskaan olla tultu helvetillä pelottelemaan, enkä minä siitä lapselleni puhu.



Ei tarvitse ymmärtää yksityiskohtia tai olla ihmisten viisautta ollakseen uskossa. Totta kai se lapsikin siis voi olla.



Haluan kertoa lapselleni Jumalan rakkaudesta ja tuoda hänelle siten jotain lohtua tähän pahaan maailmaan.

mutta vastaan tällä vajaan neljänkymmenen ikävuoden kokemuksella, että on mahdollista, että on olemassa muita mielipiteitä kuin omani...

Onko mahdollista että on olemassa muita mielipiteitä kuin omasi?

on kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. Kristillisessä uskossa ei ole mitään huonoa, päin vastoin, mutta vierastan tällaista herätyskristillistä kielenkäyttöä "tulla uskoon, olla uskossa/ uskovainen". Nämä ilmaisut ovat valitettavasti värittyneet kielteisesti tietyntyyppisten "uskovaisten" oman käyttäytymisen ja asenteiden vuoksi. Itselleni ei ole vierasta, että lapsi uskoo (omalla tavallaan, lapsen lailla, kehitysvaiheensa mukaisesti), mutta kokonaisvaltaisesta ja tiedostetusta uskonratkaisusta ei voida puhua lasten kohdalla, ei ainakaan ennen kuin ajattelu on kehittynyt konkreettisesta abstraktiksi 11-12 vuoden hujakoilla. Toki lapsi voi omaksua aikuisten kielenkäyttöä ja ilmaista olevansa uskossa, koska se on perheen tai suvun tapa puhua, mutta ei uskonnollisen vakaumuksen kaikkia ulottuvuuksia voi ymmärtää kuin vasta myöhemmin. "Lapsenuskossa" voi tietysti olla. Lapsille on tärkeää antaa rakennuspuita oman elämänkatsomuksensa rakentamiseksi, mutta lasta ei saa häiritä tässäkään asiassa. Parempi kypsyä hitaasti ja sisäistää asioita kuin omaksua vakaumus pintapuolisesti ja nimellisesti.

"Varmaan 90% ikäluokkani suomalaisista on saanut lapsuudessaan "lapsenuskon", jossa Taivaan Isä on ollut tärkeä henkilö. En ymmärrä mitä uutta ja ihmeellistä, saatika kamalaa siinä olisi. Päin vastoin, lähes parasta mitä lapsi voi saada on uskoa siihen, että on joku korkeampi voima, johon voi luottaa, ja joka suojelee. "

Siinä ei ole mitään uutta -se pitää paikkaansa.

Ihmeellistä on se, että mitään jumalia ym keijukaisia ei ole olemassa kuten ei Buzz Lighyeariakään.



Mitään korkeampia voimia ei siis ole olemassa niin sairasta valehtelua on moisista kertominenkin.



Itse tajusin onneksi jo nuorena että moiset jumalajutut ovat pelkkää huijausta kaikki.

Lapsen uskohan on Raamatunkin mukaan sitä parasta ja oikeinta uskoa. Miksi siis ei voisi sanoa, että lapsi on uskossa? Jos lapsi ei voi olla uskossa, kukaan ei sitten voi olla (jos ja kun lapsi kerran on se paras uskova).

tarkoitetaan sitä että parasta uskoa on se ettei ymmärrä edes mihin uskoo ja mitä se tarkoittaa käytännössä :DDDDDDDDD. Eiköhän tuolla lapsen uskolla viitata lähinnä siihen, että ottaa uskon uskona ilman että rupeaa liikaa järkeilemään ja kyseenalaistamaan ja pohtimaan että miksi ja miten.

joku 7 vee on sosiaalidemokraatti. Kyllähän se voi tunnistaa Jutta Urpilaisen ja uskoa että totiaalitremoklatia on tälkeä asia ja jakaa pinssejä, mutta kyllä lapsensa innokkaaksi sosiaalidemokraatiksi julistava mamma saa lähinnä sääliviä katseita.