Vatsaa kouraisi, kun luin tuosta ehtoollisviestistä

Esim. meidän 7-vuotias esikoinen on sanonut rakastavansa Jeesusta :). Jos saisimme lapset ohjattua uskon tielle ja pysymään sillä niin olisimme onnellisia.

"Totisesti, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."



Lapsi, joka uskoo Jeesukseen, on totisesti aidommin uskossa kuin kukaan aikuinen.

vanhempien vaatimuksen että heidän lapsensa eivät saa osallistua esim joulukirkkoon tai mihinkään uskonnolliseen juttuun koulussa.

"Totisesti, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Lapsi, joka uskoo Jeesukseen, on totisesti aidommin uskossa kuin kukaan aikuinen.

vanhempien vaatimuksen että heidän lapsensa eivät saa osallistua esim joulukirkkoon tai mihinkään uskonnolliseen juttuun koulussa.

Jos eivät etkä sitä halua. On parempi, että olet hiljaa.

"Vatsaa kouraisi, kun luin tuosta ehtoollisviestistä

äidin toteamuksen, että lapsi on uskossa:((((



Tuntuu todella pahalta lapsen puolesta! "



Sama täällä...



Vitun aivopesijät pilaavat lapsen elämän noilla saduillaan.

"

Tuntuu todella pahalta lapsen puolesta! "

Sama täällä...

Vitun aivopesijät pilaavat lapsen elämän noilla saduillaan.

Mistä kirjoitat? Jostain naisvankilasta? Ainakin kielenkäyttösi perusteella sellaista kyllä epäilee...

etta tuputetaan lapselle yhta ja ainoaa totuutta, tavallaan kylla aivopesua.

ma en itse usko mihinkaan henkimaailman olentoihin enka niita tuputa lapsellenikaan. koulussa osallistuu uskonnon opetukseen niin etta perusasiat oppii ja tietaa mista on kysymys.

"Vatsaa kouraisi, kun luin tuosta ehtoollisviestistä äidin toteamuksen, että lapsi on uskossa:(((( Tuntuu todella pahalta lapsen puolesta! " Sama täällä... Vitun aivopesijät pilaavat lapsen elämän noilla saduillaan.

Tuntuu todella pahalta lapsen puolesta!

Antakaa lasten olla huolettomia lapsi, kyllä he myöhemminkin ehtivät olla egojenne jatkeita tässä suhteessa.

millainen kuva teillä on uskovaisuudesta. Jotain amerikkalaisia hihhulodokkareita?



Itse olin kymmenen vuotiaana uskossa eikä se ole muuten elämääni haitannut paitsi aiheuttanut kiusaamista avarakatseisten ateistien puolelta. Miten se että uskoo Jeesukseen pilaa elämän? Jeesus on tie, totuus ja elämä vaikka te ette sitä uskokaan. Matt. 13:15 "Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä."



Entäs jos se sanoma jolta olette silmänne ummistaneet onkin totuus ja olette kääntäneet selkänne elävälle Jumalalle?

Itse olin kymmenen vuotiaana uskossa eikä se ole muuten elämääni haitannut

suollat munkkilatinaa kuin robotti. Koetas kirjoittaa jotain ilman uskonnollista jargonia, onnistuuko?

"Vatsaa kouraisi, kun luin tuosta ehtoollisviestistä

äidin toteamuksen, että lapsi on uskossa:((((

Tuntuu todella pahalta lapsen puolesta! "

Sama täällä...

Vitun aivopesijät pilaavat lapsen elämän noilla saduillaan.

Ei voi kuin nauraa.

Tuntemistani lapsista lähes jokainen käy srk:n kerhossa, jossa todellakin uskotaan vahvasti Jeesukseen ja Taivaan Isään. Kodeissa asioihin suhtaudutaan varmasti vivahde-eroilla, mutta tuskimpa joukossa on kovinkaan montaa lasta, jonka kotona ei esim. iltarukousta luettaisi.

Varmaan 90% ikäluokkani suomalaisista on saanut lapsuudessaan "lapsenuskon", jossa Taivaan Isä on ollut tärkeä henkilö. En ymmärrä mitä uutta ja ihmeellistä, saatika kamalaa siinä olisi. Päin vastoin, lähes parasta mitä lapsi voi saada on uskoa siihen, että on joku korkeampi voima, johon voi luottaa, ja joka suojelee.

t. sivusta seurannut.

on kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. Kristillisessä uskossa ei ole mitään huonoa, päin vastoin, mutta vierastan tällaista herätyskristillistä kielenkäyttöä "tulla uskoon, olla uskossa/ uskovainen". Nämä ilmaisut ovat valitettavasti värittyneet kielteisesti tietyntyyppisten "uskovaisten" oman käyttäytymisen ja asenteiden vuoksi.



Itselleni ei ole vierasta, että lapsi uskoo (omalla tavallaan, lapsen lailla, kehitysvaiheensa mukaisesti), mutta kokonaisvaltaisesta ja tiedostetusta uskonratkaisusta ei voida puhua lasten kohdalla, ei ainakaan ennen kuin ajattelu on kehittynyt konkreettisesta abstraktiksi 11-12 vuoden hujakoilla. Toki lapsi voi omaksua aikuisten kielenkäyttöä ja ilmaista olevansa uskossa, koska se on perheen tai suvun tapa puhua, mutta ei uskonnollisen vakaumuksen kaikkia ulottuvuuksia voi ymmärtää kuin vasta myöhemmin. "Lapsenuskossa" voi tietysti olla.



Lapsille on tärkeää antaa rakennuspuita oman elämänkatsomuksensa rakentamiseksi, mutta lasta ei saa häiritä tässäkään asiassa. Parempi kypsyä hitaasti ja sisäistää asioita kuin omaksua vakaumus pintapuolisesti ja nimellisesti.

Itse olin kymmenen vuotiaana uskossa eikä se ole muuten elämääni haitannut

suollat munkkilatinaa kuin robotti. Koetas kirjoittaa jotain ilman uskonnollista jargonia, onnistuuko?

Kelpaako?

Ohis uskis

emme kasvattaisi lapsiamme uskomme mukaan. Saisitte mieleisenne yhteiskunnan jossa ei olisi kirkkoa eikä puhetta Jumalasta. Mutta ei tule onnistumaan!!

on kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. Kristillisessä uskossa ei ole mitään huonoa, päin vastoin, mutta vierastan tällaista herätyskristillistä kielenkäyttöä "tulla uskoon, olla uskossa/ uskovainen". Nämä ilmaisut ovat valitettavasti värittyneet kielteisesti tietyntyyppisten "uskovaisten" oman käyttäytymisen ja asenteiden vuoksi. Itselleni ei ole vierasta, että lapsi uskoo (omalla tavallaan, lapsen lailla, kehitysvaiheensa mukaisesti), mutta kokonaisvaltaisesta ja tiedostetusta uskonratkaisusta ei voida puhua lasten kohdalla, ei ainakaan ennen kuin ajattelu on kehittynyt konkreettisesta abstraktiksi 11-12 vuoden hujakoilla. Toki lapsi voi omaksua aikuisten kielenkäyttöä ja ilmaista olevansa uskossa, koska se on perheen tai suvun tapa puhua, mutta ei uskonnollisen vakaumuksen kaikkia ulottuvuuksia voi ymmärtää kuin vasta myöhemmin. "Lapsenuskossa" voi tietysti olla. Lapsille on tärkeää antaa rakennuspuita oman elämänkatsomuksensa rakentamiseksi, mutta lasta ei saa häiritä tässäkään asiassa. Parempi kypsyä hitaasti ja sisäistää asioita kuin omaksua vakaumus pintapuolisesti ja nimellisesti.

Otetaan uusiksi. Mikä siinä on niin kamalaa että on uskovainen? Jos se ei pilaa elämää, aiheuta ahdistuneisuutta, tai kiihkomielisyyttä? Mielestäni uskonnollisuus on pahasta, aito usko hyvästä. Se ei tarkoita toisten tuomitsemista, suu vaahdossa saarnaamista tai ahdasmielisyyttä, vaan aito usko tuo vapauden. Itse en esimerkiksi tästä aiheesta jauha kuin aihetta sivuavissa keskusteluissa tai jos joku erikseen kysyy.



Haluaisin tietää mikä siinä kristinuskossa on niin pahaa? Jos luulette että inkvisitiot, ristiretket ja aborttilääkärien murhat ovat kristillisyyttä, olette väärässä. Veikkaan että useimmat näistä kristinuskoa vastaan olevista ovat joko aiheesta tietämättömiä tai sitten ahdasmielisestä uskonnollisesta taustasta tulleita.

Jotta lapsi voisi olla oikeasti uskossa, hänen täytyy ymmärtää kaikenlaisia syntijuttuja ja Jeesuksen ristinkuolemat ja kuolleista heräämiset jne. vain aikuisille sopivaa kamaa. Lapsia yritetään suojella sadistiselta väkivallalta televisiossa ja kirjallisuudessa, mutta uskovaisia ei valvo kukaan..