Mua kyllä surettaa tämä nykymeno kun lapset passivoituvat mm. pelien ääreen
Olen luokanopettajaopiskelija ja huomassani on taas pari päivää ollut parikymmentä suloista ekaluokkalaista. Puolet luokan lapsista puhuu käytännössä vain peleistä, joita ovat pelanneet ihan kuin eläisivät niiden pelien maailmassa. Liikuntatunneilla taas iso osa porukasta on hyvin passiivisia ja haluttomia tekemään mitään. Minusta tämä ei ole kovin tervettä kehitystä. Surullista suorastaan.
Kommentit (18)
sen sijaan löytyy kyllä monta, jotka puhuvat peleistä ja yrittävät päästä vähällä kun ope paahtaa jotain cooperin testiä liikuntatunnilla eikä ne tykkää joukkuepeleistäkään kun niissä joillekin osuu aktiivinen paikka kentällä ja loppujen pitää lähinnä vaan seisoskella - ja ne tietää, että vaikka seisoskelulle ei oikein ole vaihtoehtoa pelin sääntöjen ja tavoitteen mukaan, senäyttää open silmissä pahalta.
EHkä sä et vaan osaa lukea niitä sun kersoja ja sä kuvittelet ne passiiviksi. Oikeasti peleistä puhutaan siksi, että niistä on kiva puhua, vaikka kaikkea muutakin olisi tehty - ne on yhteinen puheenaihe, josta kaikki voi sanoa jotain, vähän kuin lapset äideille. Ja liikuntatunnilla ne lusmuaa koska sä opetat tylsästi.
Kyllä vanhempien pitää pystyä valvomaan ja rajoittamaan pelaamista.
Meillä ei pelailla jos on hyvät ilmat ja voi ulkoilla. Olen ehkä ankara tässä asiassa mutta ei lapselle tee hyvää pelata joka päivä,
varsinkaan useita tunteja :/
Sadepäivinä saa pelata kohtuudella, mutta silloinkin vaadin ulkoilua tai muuta yhdessäoloa.
Ja...ei lapseni ole mitään kummajaisia, he eivät jää syrjään lasten keskusteluissa peleistä ym.
Sillä toki meillä pelataan (se on nykyaikaa), mutta kohtuudella. Ei missään nimessä päivittäin.
Kaiken huippu oli se, että tokaluokkalaiseni meni partioleirille kesällä. Metsässä oli viisi samanikäistä poikaa, joista kolme lähti pois ennenaikaisesti, koska "ei ollut mitään tekemistä".
Ehkä partion johto oli huonosti organisoinut leirin, mutta minä en voi käsittää, miten viisi samanikäistä poikaa ei keksi keskenään mitään tekemistä! Syynä ei voi olla mikään muu kuin se, että mitään muuta ei enää osata tehdä kuin pelata.
Mutta meillä täällä maalla leikitään enimmäkseen ulkona ja on monta lasta mukana. Eskari-ikäinen kyllästyy sisällä, pitäisi heti viikonloppunakin päästä klo 7 ulos. Kyllähän tuo ehkä korkeintaan tunnin viikossa pelaa netissä Up To Teniä, mutta ei ole siihen himoa. Telkkarikin päällä meillä lähinnä vain la ja su (eihän sieltä aikuisillekaan mitään kivaa tule), ja muutaman lastenohjelman saattaa aamulla katsoa. Lautapelejä pelataan melkein joka päivä, niitä pelejä on meillä ihan liikaa, niitä on yli sata! Apuva!
Eiköhän kyse ole pitkälti vanhempien saamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä.
keski-ikäinen eukko olen hakannu kolmatta päivää Jungle Macigia enkä seiska tasolta pääse eteenpäin.
mutta kyllä hänkin puhuu peleistä paljon enemmän kuin loppujen lopuksi pelaa
mutta meillä on lapsilla pelipäivät, eli joka päivä ei todellakaan pelata. Liikkuvat paljon ja leikkivät kaikenlaista ja tykkäävät myös lautapeleistä.
miksi 8-vuotiaat haluaa metsästä kotiin kesken leirin. Ehkä ne ei vaan halunneet kertoa sun pojallesi, että oli koti-ikävä tai tuli pissat makuupussiin tai ei saanut ekana yönä nukuttua kun pelotti.
Kaiken huippu oli se, että tokaluokkalaiseni meni partioleirille kesällä. Metsässä oli viisi samanikäistä poikaa, joista kolme lähti pois ennenaikaisesti, koska "ei ollut mitään tekemistä".
Ehkä partion johto oli huonosti organisoinut leirin, mutta minä en voi käsittää, miten viisi samanikäistä poikaa ei keksi keskenään mitään tekemistä! Syynä ei voi olla mikään muu kuin se, että mitään muuta ei enää osata tehdä kuin pelata.
Meidän poika oli ainoa tuosta van, ikäryhmästä, joka oli koko leirin loppuun asti. Oletin sen johtuvan siitä, että hän on ollut elämässään niin paljon metsässä.
miksi 8-vuotiaat haluaa metsästä kotiin kesken leirin. Ehkä ne ei vaan halunneet kertoa sun pojallesi, että oli koti-ikävä tai tuli pissat makuupussiin tai ei saanut ekana yönä nukuttua kun pelotti.
Kaiken huippu oli se, että tokaluokkalaiseni meni partioleirille kesällä. Metsässä oli viisi samanikäistä poikaa, joista kolme lähti pois ennenaikaisesti, koska "ei ollut mitään tekemistä". Ehkä partion johto oli huonosti organisoinut leirin, mutta minä en voi käsittää, miten viisi samanikäistä poikaa ei keksi keskenään mitään tekemistä! Syynä ei voi olla mikään muu kuin se, että mitään muuta ei enää osata tehdä kuin pelata.
Pelit opettavat lapsille sääntöjä ja keskittymiskykyä.
ADhd lapsen on vaikeampi keskittyä peleihin he sitten heiluvat puissa ja törmäilevät toisiinsa pyörillä. kukin taplaa tavallaan.
mutta on tärkeää, ja omat lapseni "joutuvat" (hymiö) harrastamaan myös liikuntaa, ulkoilua ja sosiaalista kanssakäymistä (toinen hymiö).
Pelien pelaaminen on hyvin usein kehittävämpää kuin esimerkiksi pelkkä teeveen katselu.
Kokeilkaa tekin joskus pelaamista, pelejäkin on moneen lähtöön.
Meillä on ollut perjantaisin pelipäivä. Silti pojat on puhuneet viikot koulussa toisten poikien kans peleistä.
Ja voi voi ja määh määh. Nyt ne peliaddiktit on keksineet sellaisen, että pelaavat jotain peliä ja sitten rakentavat vanhoista matoista ja putkien eristeistä aseita ja ompelevat roolivaatteita ja sotivat illat takapihalla hikihatussa.
Voi voi määh määh ja mööh mööh. Herra siunatkoot tuollaisilta opettajilta.
Ps. mun tyttö pelaa myös ja silti on luokan paras liikunnassa.
ei paljoa pelaakaan. Ehkä 5 tuntia viikossa karkast arvioiden. Silti kavereiden kanssa jutellaan enemmän peleist, ihan sama asia on, että katsovat typerää hauskat kotivideot ohjelmaa tunnin viikossa, ja puhuvat siitä ja leikivät sitä varmaan tripla-ajan.
Enkä ole ajatellut että 9-vuotiaani ois passiivinen, kun vihaa esim jalkapalloa ja pituushyppyä. Pyöräilee kuitenkin pitkin metsiä kavereiden kanssa tuntitolkulla ja trampalla voi pomppia hyvällä säällä koko päivän!
Toki löytyy peliaddiktinoituneitakin lapsia, mutta eiköhän ne jää vähemmistöksi.
kirjoittaakaan... ketjussa mammat kiillottaa taas omia kruunujaan, vaikka tosiasia on se, että yhä etenevä määrä jo alakouluikäisistä lapsista on ylipainoisia, passiivisia löllöjä, jotka ennemmin istuvat koneen / pleikan ääressä kotona kuin tekevät mitään liikunnallista.
Lähipiiristä löytyy mammoja, jotka jo 10-vuotiaiden osalta toteavat väsyneesti, että lapsi ei tee mitään muuta kuin pelaa kaiket päivät, illat ja iltayötkin. Ikään kuin asialle ei voisi mitään! No, ehkä ei voikaan, kun lapsi on saanut vuosikaudet kehiyttä tuohon suuntaan; pelaaminen ja kotona laiskottelu on sallittua ihan rajoituksetta.
Ap on mielestäni hyvinkin oikeassa - niin ikävää kuin se onkin.
esikoinen 25v on pelanut pienen ikänsä mutta nyt on pelailu vähentynyt kun minä istun netissä. 8 vuotiasta nuorempaa ei pelit kiinnosta mieluummin skeittailee ja tai hengailee :) molemmat niin erilaisia
Kyllä minusta vanhempien pitäisi tuosta ottaa itselleen osa syytä että pienet lapset vain pelaa pelejä. Mielestäni ei ole valvonnan puutteesta vaan laiskuudesta kun vanhemmat ei jaksa nykypäivänä puuhata eri asioita lastensa kanssa yhdessä.
Esimerkiksi minun nuoruudessani, harrastimme koko perheen kanssa yhdessä kaikenlaisia ulkoiluharrasteita, niin jääkiekosta - jalkapalloon - luonnossa liikkumista - mökkeilyä - uimista jne... Ei siinä jäänyt niin paljon aikaa passivoitua tietokoneen äärelle, vaikkakin sellainen meilläkin oli jo kun olin ensimmäisellä luokalla.
Äiti 31 V.
suuri osa aikuisista puhuu BB-sta, salkkareista ja karpelasta...