Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan neuvoja arjessa jaksamiseen!
16.09.2009 |
Olen hiljattain palannut töihin pitkän kotiäitijakson jälkeen. Loppuaikoina kotona ollessa kaipasin todella paljon työelämää ja aloin väsyä pelkkään kotielämään. En jaksanut enää juuri leikkiä lasteni kanssa enkä oikeasti nauttia heidän seurastaan, koitin vain selvitä päivän kerrallaan.
Töihinpaluu oli juuri niin mukavaa kuin olin odottanutkin! Työni vaatii jonkun verran panostusta työajan ulkopuolellakin, mutta nautin siitä todella paljon. Päivät työpaikalla, kivojen työkavereiden kanssa, ovat tosi mukavia.
Valitettavasti vaan en kotona jaksa yhtään sen paremmin kuin kotiäitinä ollessanikaan, vaikka niin etukäteen oletin. :( Jatkuvasti on huono omatunto, kun tiuskin ja äyskin lapsille ihan pienistä asioista, en jaksa antautua illalla heille täysipainoisesti vaikka he sitä tietenkin kaipaisivat, enkä jaksaisi tehdä pakollisia kotihommia.
Kertokaa vinkkinne, miten saan arjen toimivammaksi siten, että jaksaisin paremmin keskittyä lapsiin?
Kommentit (18)
Tänne kirjoittamalla koitan selvittää ajatuksiani itsellenikin, kiva kun viitsitte kommentoida!
En ole mikään perfektionisti, eikä kotonamme tosiaankaan ole huippusiistiä. Tämä juuri osaltaan vain pahentaa kierrettä, koska koti on usein sotkuinen - en viihdy siellä - olen entistä huonommalla tuulella. Kun tulen kivan työpäivän jälkeen kiukuttelevien lasten kanssa epäviihtyisään kotiin, on ärtymys taattu.
Ja kun olen saanut lapset nukkumaan, jämähdän tähän koneen äärelle tai sohvannurkkaan kirjan/tv:n seuraan, mistä on seurauksena vain entistä huonompi omatunto kaikista tekemättömistä hommista.
Voi kun osaisinkin suhtautua tähän aikaan niin kuin joku ehdotti, että nauttisin lasten seurasta ja antaisin muun olla. Täytyy koittaa opetella tuollaista asennetta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota lapset mukaan päiväkodista ja menkää illaksi vierailulle jonnekin, käykää HopLopissa tai ottakaa vain eväät puistoon.
Lue ja katsele telkkarista tositarinoita syöpään kuolleista monen lapsen äideistä tai leukemiaan kuolleista lapsista - kummasti asettuu prioriteetit kohdalleen ja lapset tuntuukin oikein mukavilta :-)
kokonaan pois ohjelmistosta? Jos pystyt, luulen, että elämänlaatusi nousee huimasti. Näihin medioihin jämähtäminen tuntuu ainakin itselläni johtavan tyytymättömyyteen ajankäyttöäni kohtaan ja siten tietynlaisena ärtymyksenä.
Lapset varmaan kiukuttelevat, koska ärtymys tarttuu tai jotain ja siitä tulee kierre. Mitä jos pystyisin lasten hereilläoloajan iltaisin keskittymään heihin ja kaikkeen mukavaan tekemiseen, ja sitten kun penskat ovat nukkumassa et jämähdäkään koneelle, vaan teet sitten jotain kotitöitä tai jotain konkreettista, mikä antaa tunteen, että teet jotain hyödyllistä ja järkevää. Ja sitten luet tai teet jotain sellaista, mikä tuo mielihyvää - sellaista, mikä ei tunnu ajanhukalta, kuten ehkä uppoutuminen vain viihteeseen (tv/netti).
Voisit olla tyytyväinen itseesi, lapsiisi ja kotiisi, sillä tuo tyytymättömyys voi olla ehkä se mikä sinua pohjimmiltaan rassaa - tai en minä tiedä, itselläni se kuitenkin menee noin.
virikkeellisen päivähoitopäivän jälkeen mennään vielä jonnekin hoploppiin tai ehkä edes kyläilemään (jos siellä on useita lapsia ja siten riehuntaa). HElposti nukkumaanmenoaikakin viivästyy.
Tyytymättömyys itseeni, kotiini ja lapsiini taitaa olla juuri se ärtymykseni pohjimmainen syy! Töissä viihdyn, ja siellä olenkin tyytyväinen sekä työyhteisööni että itseeni. Kiitos ajatusteni pukemisesta sanoiksi. :)
Taidan oikeasti koittaa tuota, että laitan netin ja tv:n käyttökieltoon vapaa-ajalla vaikka ensin kahdeksi viikoksi (no tv:ta ei niin paljon tulekaan katsottua, mutta netissä roikun kyllä). Toivottavasti se auttaa löytämään taas ilon tähän kotielämäänkin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinäkin minulle, sain näin tässä kysymyksesiu kautta mietittyä tätä samaa kuvioita mikä itseäni aika usein rassaa.
Ongelma itselläni on, kuinka lopettaa tämä netissä roikkuminen ja oikeasti keskittyä johonkin järkevään ja tyydytystä tuottavaan tekemiseen. Tuntuu, että olen siihen iltaisin liian väsynyt, mutta toisaalta, muutakaan aikaa ei oikein ole omille harrastuksille vielä pariin vuoteen.
Että samassa suossa ollaan...
t: 6, 9 ja 16
Eli jos vaan rahat antaa myöten, palkkaa siivooja. Myös ruokaa kannattaa tehdä reilusti kerralla, jotta ei tarvitse joka päivä kokata. Yritä myös pitää kiinni joistain omista harrastuksista, vaikka sitten lasten mentyä nukkumaan tai lastenvahdin avulla. Ja sitten vaan kylmästi priorisoit loput työt. Pienten lasten uraäidillä ei ole aina aikaa olla myös pullantuoksuinen äiti, tai intohimoinen sisustaja tai järjestöaktiivi tms. Mieti mikä on juuri se sinun juttusi, joka saa sinut hyvälle mielelle ja unohda muut puuhat.
Itse teen tuon yllämainitun, mutta kun lapset silti joskus väsyttää kiukutellessaan tai vaatiessaan, muistutan itseäni siitä kuinka nopeasti ohimenevää pikkulapsivaihe on. Minun tilaisuuteni nauttia pienistä lapsistani on nyt, eikä toista tilaisuutta tule. Se auttaa kummasti jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan tunne kaipaavani mitään ylimääräisiä harrastuksia, tällä hetkellä työni on se "mun juttu" ja koen sen olevan tavallaan sitä omaa aikaa. Mutta se ei autakaan jaksamaan sitä kotirumbaa yhtään paremmin, vaikka etukäteen niin luulin.
Niinhän se on, että lapset on pieniä vain kerran, ja siksi haluaisin nauttia tästä ajasta heidän kanssaan. Se vaan tuntuu nyt niin vaikealta. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pakolliset kotihommat jaetaan joten se joka tekee sinä päivänä kotihommia töiden jälkeen ei ole lasten seurana sinä iltana vaan sitten taas vuorollaan. meillä ei siivota enää niin usein eikä perusteellisesti, ruoka arkisin puolivalmista tai kokonaan eineksistä jne.
vuoksi lapsia? Oletko äreä lapsille siksi, että sinulla on liikaa tehtävää vuorokauden aikana vai etkö osaa nauttia lapsista edes silloin, kun sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin olla heidän kanssaan - vai suoritatko koko ajan jotain, et osaa olla tekemättä mitään ja siksi koet lapset jollain tapaa rasittavina vaatimuksineen (ja minkä seurauksena äyskit heille - vai miksi ylipäätään äyskit heille?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä syy äreyteen on juuri se, että vuorokauden aikana on liikaa tehtävää. Kun olen vaikkapa leikkipuistossa lasten kanssa, en ole yhtään äreä ja jaksan touhuta heidän kanssaan - siellä kun ei ole mitään muuta, mitä voisi tehdä. Toisaalta sama oli jo kotiäitinä ollessani, jolloin aikaa kuitenkin oli.
En ole yh, mutta mieheni asuu nyt jonkun aikaa viikot toisessa kaupungissa töiden takia, ja on vain viikonloput kotona meidän kanssamme. Sitten tilanne toivottavasti helpottuukin, kun tuo työ on ohitse. Jotenkin vain pitäisi selvitä nämä jäljellä olevat kuukaudet, ja niin, ettei lapset joutuisi kärsimään kiukkuisesta äidistä.
ap
ja käytä siivouspalvelua, jos mahdollista. Tee siis itsellesi lista välttämättömista kotitöistä, niin että sinulle jää aikaa myös lapsille. Et yritäkkään tehdä kaikkia tekemättömiä töitä yhdessä illassa vaan vain se yhden pyykkikoneen tms. Käytä myös mahdollisuuksien mukaan eineksiä, kokkaa kerralla suuri määrä ruokaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kotona olisi kaikenlaista kotityötä odottamassa tekijäänsä. Pitäisi vain osata löysätä ja olla tekemättä muu kuin ihan tärkein ja muuten olla pääasiassa lasten kanssa rennosti.
Siis todella vaikeaa, tarvitsen joka päivä harjaannusta siihen, että pystyn jättämään asioita tekemättä. Minulla äreyteen auttaa, etten yritä olla tehokas ja suorittaa koko ajan velvollisuuksia.
Jos tilanne on miehesi osallistumisen suhteen noinkin ohimenevä, anna itsellesi vapaus! Ajattele, että ihanat lapsesi vapauttavat sinut kaikesta siivoamisesta ym. joutavasta paahtamisesta. Pyykithän saa käyttöön suoraan narultakin, pölyt eivät karkaa mihinkään, vaikkei niitä kuukauteen pyyhkisi jne. Pienet lapset eivät muista esim. järkyttävästä sotkusta isoina yhtään mitään, mutta muistavat kyllä ihanan lapsuutensa arvostettuina yksilöinä ja päivittäiset leikit äidin kanssa!
Tsemppiä! :)
Itse olen viiden lapsen äiti, pahimmillaan käynyt töissä sekä opiskellut kun nuorin oli 1,5v... Ota reilusti irtiottoja, lähde risteilylle, kaupunkilomalle tms. aina välillä äläkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Ota välillä taas aikaa jolloin taas keskityt vain lapsiin, esim. joku päivä jolloin unohdat suuren osa kotitöistä.
Älä suorita äläkä pingota. Ymmärrän tuon mielentilasi kyllä. Joskus on aikoja jolloin lapsiin ja kotihommiin vaan väsyy niin että kaikki ärsyttää. Jos se on pitkäaikaista niin kyse voi olla masennuksesta. Se kun oireilee muutoinkin kuin mitä ihmiset yleensä ajattelevat.
että kotona olisi kaikenlaista kotityötä odottamassa tekijäänsä. Pitäisi vain osata löysätä ja olla tekemättä muu kuin ihan tärkein ja muuten olla pääasiassa lasten kanssa rennosti.
Siis todella vaikeaa, tarvitsen joka päivä harjaannusta siihen, että pystyn jättämään asioita tekemättä. Minulla äreyteen auttaa, etten yritä olla tehokas ja suorittaa koko ajan velvollisuuksia.
Kyllähän sitä muutakin puuhaa löytyy, mitä pitää tehdä aamusta iltaan...huoh. Yritä kuitenkin luopua jostain ja kestää jonkinasteista kaaosta - toivottavasi sinulla on standardit nyt niin korkealla, että niistä on varaa hellittää.
RAhalla voi yrittää helpottaa elämäänsä, osta valmisruokaa yms.
Alue: Aihe vapaa
Käyttäkää miehen kanssa yksi viikonloppu siihen, että siivoatte kodin siistiksi, ja teette ruokia pakkaseen. Ylläpitosiivous käy melko sutjakkaasti, kun kämppä on perussiisti. Hoidat kasat yhtenä päivänä, toisena vessat, kolmantena imuirointi jne. Ruokaa kannattaa tosiaan tehdä tupla-annos kerralla ja pakastaa. Esim. jauhelihaa voi pastaa kerralla kilon, ja laittaa osan pakkaseen. Makaronilaatikkoon tms. otat sitten valmiiksi paistetun jauhelihan pakkasesta. Makaronithan kiehuvat itsekseen ja munamaidon tekee hetkessä. Ja ei tarvitse syödä einestä. Vaikka eihän siinäkään mitään paheksuttavaa ole, minusta vaan eivät ole niin hyviä ja eivät pidä nälkää.