Tunnetteko ketään miniää joka ei kiusallaan anna anopille lapsenlapsia hoitoon

Anoppi on loukannut minua ja siitä ei seurauksitta selvitä!!!!!!!!!

anopilla e4i oo lapset koskaan ollut, vaikka anoppi olisi halunnut

Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja meillä on kolme lasta, vanhin 10-vuotias. Välit appivanhempiin olivat pitkään hyvät ja lapset viettivät appivanhemmilla pari kertaa vuodessa kahdesta päivästä aina viikkoon asti. Kaikki osapuolet olivat systeemiin tyytyväisiä. Lisäksi appivanhemmat ovat käyneet meillä auttelemassa.



No, en tiedä mikä meni vikaan, oltiinko liikaa tekemisissä vai mitä, mutta kuitenkin. Ensin tuli ongelmia anopin kanssa, joka ei tuntunut enää kestävän pidempiä vierailuja, vaan tuppasi niiden aikana omimaan erityisesti esikoisen niin, että hän ikäänkuin liittoutui lapsen kanssa meitä vastaan. Kotiinpaluu oli ongelmallinen, koska lapsi ei enää suostunutkaan kodin sääntöihin kun mummo oli sanonut toisin.



No, tästä selvittiin vierailuja vähän lyhentämällä. Mutta sitten pimahti appi. Hän rupesi arvostelemaan kasvatuskeinojamme suureen ääneen lasten kuullen, tiuskimaan ja mököttämään. Erityisesti minä sain tuntea tämän nahoissani, koska muutaman kerran oli sellainen tilanne, että mies oli työmatkalla ja appivanhemmat apuna lastenhoidossa pitkien työpäivieni takia. Lopulta homma meni siihen, että appi ei puhunut minulle mitään muuta paitsi puuttui kovaäänisesti kasvatukseen ollessaan eri mieltä. Tämä siitä huolimatta, että mies kävi hänen kanssaan tiukan keskustelun kasvatusperiaatteistamme ja siitä, että olemme niistä yhtä mieltä eikä kyse ole "minun kotkotuksistani". Meidän lapset kasvatetaan meidän tavallamme.



No, nyt tilanne on siis se, että mies ja lapset ovat tavanneet appivanhemmat viimeksi heinäkuussa, minä kesäkuussa. Ovat muutamaan otteeseen kyselleet, tarvitaanko lastenhoito- tai muuta apua ja olemme ilmoittaneet että ei tarvita. Tällä hetkellä tilanne on se, että heitä ei tänne oteta ja piste. Ensi kesän lastenhoitotilanne katsotaan sitten silloin erikseen ja uudestaan, mutta tällä hetkellä vaikuttaa aika hankalalta.

En luota yhtään. Anoppi lellii kuopuksen ja esikoista ei ole näkevinäänkään. Tahallaan villitsee lapset ja sitten tulee selän taakse itkemään, kun ei pärjää.



Epäili mulla olleen suhteen työkaveriin (olen miesvaltaisella alalla) ja kun pojalleen anopin kommenteista kerroin, niin olin muka ymmärtänyt täysin väärin. Jaksaa jauhaa miten esikoinen ei ainakaan heidän sukunsa piirteitä omista lainkaan kuten kuopus.



Näemme muutaman kerran vuodessa heidän tahdostaan ja lapset vierastavat ja pelkäävät heitä, kun väkisin halataan, pussataan ja otetaan syliin. Mummo on kova lupaamaan kaikkea lapsille, mutta kovin huono pitämään lupauksiaan.