ex-puoliso vaatii adoptiota vaikka just erottiin

eri tai saman sukupuolinen pari, niin pitää pystyä sopuisasti ja yhteistuumin hakemaan sitä (vaikka suhde olisi päättymäisilläänkin) muuten ei onnistu

Onko se muka lapsenkaan etu?

niin se ei lupaa hyvää tulevaa ajatellen... Sinä olet lapsen yksinhuoltaja, eikä sinulla ole mitään syytä antaa lapsen huoltajuutta isälle. Jos mies haluaa olla lapselle läheinen, niin se onnistuu ilman huoltajuutta tai adoptiota!

Musta on hieno asia että ex haluaa adoptoida lapsen, ja ymmärrän täysin et haluaa lailliset oikeudet lapseen niin hänelläkin on jotain turvaa.

Onko sulla joku hyvä syy miksi haluaisit ettei lapsellasi ole isää? Kuinka vanha lapsi on nyt? jos ihan pieni niin ehkä ei sitten mutta jos selvästi jo suhde muodostunut ja exä on isä niin minusta olisi kohtuullista suostua.

Mitä jos sulle vaikka sattuu jotain, silloin lapsella ei ole vanhempaa enää jäljellä. Ei lapsen elämässä voi olla liian montaa rakastavaa vanhempaa, kunhan tässä nyt vaan on siitä kysymys eikä exältä mikään tekosyy roikkua.

että ex haluaa taloudellista hyötyä itselleen jatkossa esim. tiettyjen tukien saamista ajatellen?

Ruma heitto, mutta sietää pohtia tuotakin.

että ex haluaa taloudellista hyötyä itselleen jatkossa esim. tiettyjen tukien saamista ajatellen?

Ruma heitto, mutta sietää pohtia tuotakin.

Kuvittele nyt itse, että olisit kasvattanut lapsen omanasi syntymästä saakka (näin siis oletan käyneen tekstien perusteella). Sitten eroat äidistä ja tajuat, ettei sinulla ole omaan lapseesi mitään laillisia oikeuksia ja äiti voi halutessaan - vaikka vain huvin tai vittuilun vuoksi tai kiristääkseen - katkaista KAIKKI siteesi lapseen, jota olet rakastanut omanasi.

Kyllä mä ainakin menisin niin helvetilliseen paniikkiin, että vaatisin adoptiota ja äkkiä. Vaikka se ex-kumppani onkin ollut mukava ja ero sopuisa, mitä sitten, jos se löytää uuden? Tai tulee riita? Tai se sairastuu ja kuolee?

Kuka tahansa järkevä ja lastaan rakastava ihminen ryhtyy riitaisaksi siinä vaiheessa, kun tällainen tilanne tulee; siinä vaiheessa, kun ihminen, jonka kanssa on kasvattanut lastaan yhtä lailla vanhempana kuin tämäkin haluaakin täyden monopolin tähän yhteiseen lapseen.

Sosiaalinen vanhemmuus on tärkeää, kysykää vaikka adoptiolapsilta.

Jos pelkää lapsen menetystä niin miksi sitten haluaa erota? Ihan oikein jos ap ei jätettynä ole kovin myötämielinen adoptioon.

Lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa, jotka haluavat häneen pitää yhteyttä, ja tavata häntä yhdessä. Mitä väliä sillä on, mitä aikuiset keskenään tekevät, kuka jättää kenet, nyt pitää miettiä, onko lapselle parempi kaksi rakastavaa vanhempaa, vai yksi katkera äiti, joka yrittää suojella omia rajojaan lapsen avulla.



Tuntuu pahalta, ja oikeasti olisi hirvittävää olla tuo eroava puoliso. Menettää tosiaan oma lapsi vain siksi, että suhde puolisoon ei enää jatku.

exä mietti adoptiota, ja oltiin eroamassa. miehellä kamala huoli siitä, että hänellä ei tosiaan MITÄÄN VIRALLISIA oikeuksia lapseen, joka ei ollut hänen biologinen lapsensa.

ei voinut muuta kuin uskoa minua, lupasin että saa tavata kuin paljon vaan. sovitusti tosin toki. ja näin tapahtui. koskaan en vedonnut siihen että lapsi ei ole hänen. lapsi oli hänen ja lapsi piti häntä isänään, sen tiesin. välillä otti päähän koko mies, mutta lapsen takia olin valmis aina heidän tapaamisiin.

sittemmin palasimme yhteen.

ihmetyttää miten te oikein luette näitä viestejä, kun iso osa puhuu exän omasta lapsesta ja isän oikeuksista lapseensa. Ap selvästi kirjoitti, että ex EI ole lapsen biologinen isä, jolloin hänellä ei ole oikeutta lapsen huoltajuuteen eikä tapaamisiin ilman ap:n suostumista. Eihän nyt hyvänen aika biologista lastaan voi adoptoida! :O



Lukekaa nyt vähän tarkemmin...