1 lapsi, ei sukua, ei serkkuja

vain yhden lapsen ja sitten itkette kun ei ole sukulaisia? Oma vikanne lopulta se, että lapsellanne ei ole siskoja, veljiä, siskojen miehiä, veljien vaimoja tai heidän lapsiaan. Ainokaisen lapsenne lapsilla ei ole serkkuja, ei setiä, enoja eikä tätejä. No ellei onni potkaise sitten toisen vanhemman puolelta....Myös kummien kanssa tulee ongelmia, kun omia sisaruksia ei ole joita kummeiksi pyytää.



Itselläni ei sisaruksia ole enkä samaa rangaistusta omille lapsilleni halua...odotan nyt kolmatta, joka toki on kyllä viimeinen.



Ja niin niin ,nyt joku sanoo, että jos ei toista saa. No sillehän ei mitään voi, mutta tässäkin kysyjä miettii, että "pitäisikö tehdä lisää lapsia". PITÄISI, olisi pitänyt jo ajat sitten!

Niinhän se on, että ei suuri suku tietenkään varmista läheisiä suhteita sukulaisten kesken.

ap.

mulla ja miehellä sisaruksia, joiden kanssa välit poikki erinäisistä syistä.

Lapsilla olisi siis serkkuja, mutta tosiaan ei kovin lämpimät välit ole, kun asiat ovat menneet miten ovat.

tehdä vain kaveriksi sille edelliselle lapselle. Musta lapsia "pitää" tehdä silloin jos haluaa saada lapsen, ihan omana itsenään eikä siksi että olisi edes jotain sukua sitten.



Itse olen kasvanut melkeinpä ainoana lapsena, minulla on 10 vuotta vanhempi veli. Kyllä, olen toivonut oman ikäisiä sisaruksia useinkin. Mutta en kyllä toivo että vanhempani olisivat niitä minun takiani tehtailleet! Ja siitä huolimatta että minulla on veli niin lapsillani ei ole serkkuja eikä minulle veljen vaimoa... veljeni on naimaton ja lapseton ja näen häntä ehkä kerran 2-3 vuodessa. Kiva että hän on olemassa mutta ei hänellä arkielämässäni juurikaan merkitystä ole.

Meillä melkein sama tilanne.



Mun broidi on kuollut. Molempien lapsien isillä on yhdet sisarukset, mutta heillä ei lapsia. Nykyisen miehen sisaruksesta saattaa olla vielä toivoa, mutta exän puolelta ei tule tulemaan serkkua ainakaan. Kummallakaan lapsellamme ei ole siis ainuttakaan serkkua.



Ihmiset pitää meitä ehkä outoina, kun molemmilla lapsilla on 6 kummia, mutta tuo yllä oleva ehkä kertoo siitä, miksi olemme halunneet useammat kummit kuin 2.

yhdellä jopa kuusi lasta mutta jostain kumman syystä nämä serkut eivät pidä mitään yhteyttä ei niin mitään. Siis ovat jo suurin osa yli 20 vuotiaita. Se vielä kummastuttaa että isiensä puolen sukulaisiin enemmän yhteyksiä pitävät vaikka ei äideilläkään mitään riitoja ole ollut.

heitä asia ei huoleta, mutta he kutsuvat paljon kavereita ja tuttuja kylään koko ajan. Lapsilla tuntuu olevan paljon ystäviä ja tulevat ihailtavan hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Joten aikuisina heillä on elämässä loistava kaveriverkosto.

Mutta olen kyllä iloinen, että minulla on veli.

Yksi 9v lapsi minullakin. Minun puoleltani kaksi serkkua, joiden kanssa ei tekemisissä. Isänsä puolelta myös muutamia serkkuja, jotka ovat etäisiä, asuvat kaukana. Itselläni ei yhtäkään ystävää. Yksi kaveri. Onneksi lapseni on sosiaalinen ja hänellä on kavereita. Toivon, että pystyy luomaan parempia ihmissihteita kuin minä.

Olen ajatellut lähennellä välejä muutamiin pikkuserkkuihin eli minun serkkuihini ja heidän perheisiinsä. Ei serkkujen tai pikkuserkkujen kanssa tarvitse olla paljon yhteydessä sinänsä, minusta tärkeää on, että tietää heitä "olevan olemassa".

Meillä sama tilanne, ja tämän vuoksi nimenomaan haluan tehdä useamman kuin yhden lapsen. Ne kaverit ja ystävät kun ei auta esimerkiksi silloin, kun minä ja mieheni aletaan olla sen verran vanhoja, että meistä on lapsille huolta. On myös tosi tärkeää, että aikuisena on joku, jonka kanssa on lapsena jakanut sen oman perheen arjen ja todellisuuden. Jos lapsuuden jutut alkaa jossain vaiheessa mietityttää, on hyvä että on edes teoreettinen mahdollisuus käydä sitä läpi sisaruksen kanssa.



Minä koen, että ois vastuutonta lähettää tää meidän ainokainen maailmaan ihan yksin. Itselläni on veli, ja vaikka ei lapsena eikä nuorena oltu ystäviä, niin nyt aikuisena ollaan. Tunnistan hänessä paljon itsestäni, ja olen iloinen että hän on olemassa!

Niinhän se on, että ei suuri suku tietenkään varmista läheisiä suhteita sukulaisten kesken. Silti jotenkin harmittaa tämä meidän tilanne. Olemme työn vuoksi joutuneet myös muuttamaan pari kertaa, joten kavereitakaan ei kodin lähellä ole paljon.



Täytyy kai vain toivoa, että lapsellamme tulee olemaan aikuisena paljon hyviä ystäviä ja vaikka sellainen puoliso, jolla on suuri suku.



ap.

Tilanteenne ei taida olla enään niin harvinainen kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. perheet ovat pieniä ja sukua ei vaan ole enään ympärillä niin paljon kuin toivoisi. Teidän kannattaa panostaa nyt ja tulevaisuudessa ennenkaikkea ystäviin. Kaykää kylässä koko perheen voimin ja kutsukaa ystäviä teille, siis sellaisia perheitä joiden vanhempien kanssa te vanhemmat viihdytte ja jolla suurinpiirtei samanikäinen lapsi. Jos lapsen ystävissä on sellaisia, jonka/joita voi ottaa mukaan esim viikkonlopuksi reissuun / mökille, niin siitä vaan.



Oma ainut sisareni on kuollut, äiti asuu melko kaukana ja mieheni sukuun ei ole niin lämpivät välit, joten eri elämän tilanteissa tulleet ystävät ovat nyt todella tärkeitä. Heissä on lasten kummeja ja varamummoja/-ukkija, joten lapsillekin meidän ystävät ja heidän lapsensa ovat tärkeitä sen lisäksi, että samanikäisten kaverisuhteita pyritään tukea.

toisessa maassa. Onneksi on paljon läheisiä pikkuserkkuja, ja onneksi lapsia on (kohta) kolme eli sisaruksista on turvaa toisilleen. Itselleni kaksi sisarustani ovat vielä näin aikuisenakin tärkeitä ja läheisiä, ja kyllä mun pari yksinäistä ystävääni ovat alkaneet kauhistella sitä, miten mahdollisesti joutuu yksin tulevaisuudessa huolehtimaan vanhemmistaan yms eli ei ole ketään kenen kanssa jakaa "taakka". Mutta loppujen lopuksi lisää lapsia teidän täytyy tehdä,jos itse niitä haluatte, eikä lapsen sisarettomuuden vuoksi!