Miksi aina udellaan (jopa vieraammat), vieläkö tulee lapsia?

Ei siitä tarvitse syväluotaavia vastauksia alkaa antamaan.

hoidossa kun minä palasin töihin. Teen vuorotöitä eli välillä olen lasten kanssa kotona, vaikka mies töissä. Lisäksi käyn salilla ja tuon lisäksi lenkillä, nämä vaihtelevasti miten menee työvuorot. Puheenaiheita on muitakin eikä vain lapsista uudesta raskaudesta puhuta, mutta aina jossain vaiheessa keskustelua se tulee esille. Yleensä vastaan, ettei meille tule enempää lapsia tai kyllä meidän lapset on tässä. Tämä sitten herättää lisäkysymyksiä/toteamuksia, että eikö sisarus olisi kiva jne.



ap

sinulle arka, ei vastapuoli voi sitä tietää. Meille muille tuo kysymys on vain kysymys muiden joukossa. Älä ota sitä henkilökohtaisena.

Sen takia niistä halutaan tietää ja perusteluista kans. Jokainen miettii tykönään näitä asioita ja keskustelemalla samassa tilanteessa olevien kanssa voi saada uusia näkökulmia. Sitä miettii että ajattelisiko itse samalla tavalla, ja voi jakaa omaa kokemustaan.



Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Molempien pitää antaa ja jakaa, jotta suhde pääsee kehittymään. Se, mitä annetaan, on nimenomaan omat ajatukset, tekojen perustelut ja motivoinnit. Jos on koko ajan kitsas kertomaan elämänsä ratkaisuista ja niiden perusteluista, saa huomata, että ihmissuhteet jäävät pinnallisiksi ja ehkä jopa katkeavat.



Itse en jaksa pitää yhteyttä "ystäviin", jotka eivät päästä sen vertaa lähelle, että pysytyisivät kertomaan, mitä ajattelevat lapsiluvustaan.

Se on varmaan se syy, miksi juuri sinulta kysellään lapsista. Ajatellaan, että teet lapsia, koska et ole opiskellut, etkä ole kunnianhimoinen töiden suhteen.

mutta kun minusta tuntuu että kaikilla vieraillakin on oikeus olla sitä mieltä että kyllähän se "pikkukakkonen" pitää hankkia... Mua ei haittaa se että kysytään jos sen jälkeen ei ala inttäminen vaan tyydytään vastaukseen "ei ole suunnitelmissa"

Sen takia niistä halutaan tietää ja perusteluista kans. Jokainen miettii tykönään näitä asioita ja keskustelemalla samassa tilanteessa olevien kanssa voi saada uusia näkökulmia. Sitä miettii että ajattelisiko itse samalla tavalla, ja voi jakaa omaa kokemustaan. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Molempien pitää antaa ja jakaa, jotta suhde pääsee kehittymään. Se, mitä annetaan, on nimenomaan omat ajatukset, tekojen perustelut ja motivoinnit. Jos on koko ajan kitsas kertomaan elämänsä ratkaisuista ja niiden perusteluista, saa huomata, että ihmissuhteet jäävät pinnallisiksi ja ehkä jopa katkeavat. Itse en jaksa pitää yhteyttä "ystäviin", jotka eivät päästä sen vertaa lähelle, että pysytyisivät kertomaan, mitä ajattelevat lapsiluvustaan.

niin voi vain toistaa aiemman vastauksesi vaikka sanatarkasti niin ei sitä kukaan ala enempää kyselemään.



Multakin on kyselty tuleeko lisää lapsia mutta kyllä useimmille riittää että vastaan että meidän lapsiluku on nyt tässä. Sitten tietty tulee jatkokysymys että eikös se tyttö olisi kuitenkin kiva (meillä 2 poikaa), mutta vastaan vain että olisihan se tyttökin toki kelvannut mutta hyvä näin.

on ammatti ja vakituisessa työssä, mutta osa työvuoroista osuu mm. viikonloppuun ja tällöin oon viikolla vapaalla tai sitten oon esim. yövuoroissa ja noiden jälkeen pidempi vapaa. Mistä sait käsityksen, etten ole opiskellut?

Minua ei haittaa se, jos vaan kysyttäis, että vieläkö lapsia tulossa ja jos siihen vastaa, että ei nämä riittää meille. Tuo olisi ihan ok, mutta miksi nämä vieraammatkin alkaa jatkamaan, että eikös se sisarus olis kiva ja osa sanoo siihen tyyliin, että se olis pakko tehdä.

Ensin kerroin näille kyselijöille aika avoimestikin, ettei lapsia tule ja miksi ei. Mutta monien käytös/suhtautuminen minuun muuttui sen jälkeen ja siksi en niin mielelläni kerro kaikille koko totuutta.

ap

Se on varmaan se syy, miksi juuri sinulta kysellään lapsista. Ajatellaan, että teet lapsia, koska et ole opiskellut, etkä ole kunnianhimoinen töiden suhteen.

niin, kun varmaan olettavat, että sinulla ei ole ammatillisia ambitioita, mutta lapsen kuitenkin olet tehnyt. Varmaan ajattelevat, että _jotain_ sentään pyrit tekemään...

että olet 23-vuotias ja vuorotyössä. Jos olet opiskellut, korkeintaan lähihoitajaksi tms.

...siihen että kerrot ettet voi enää saada lapsia?



Tuskinpa. He saattavat kyllä nolostua varsinkin jos asiasta kerrot kovin tarkasti.



Meillä esikoista tehtiin 5v ja hän on nyt 2v. Kysymyksiin siitä tuleeko meille toista lasta milloin vastaan että "no kun tätä esikoistakin tehtiin jo vuosikausia niin eiköhän tämä nyt ole tässä". Ja kaunis hymy päälle. Kukaan ei ole siihen suhtautunut nuivasti tai ikävästi tai udellut lisää.



En tiedä mitä sinä ihmisille olet kertonut mutta jos sanot vaikka näin niin en tosiaan ymmärrä miten ihmiset voisivat suhtautua siihen huonosti: "Meillä tuo kaksosten synnytys meni sillä tavalla etten voi enää saada lisää lapsia. Onneksi meillä nämä kaksi ihanuutta kuitenkin on.". Ja se kaunis hymy päälle. Jos sen sijaan rupeat purkamaan tuntojasi siitä kuinka meinasit kuolla ja se oli kauheaa ja nyt on tosi suru puserossa kun et saa enää lisää lapsia niin sitten kyllä ymmärrän että saattavat häkeltyä.

että kysytään, mutta ymmärrän, että jollekin se voi olla arka aihe. Meillä on 2,5-vuotias poika ja tosi usein saa vastata kysymykseen toisesta lapsesta. Aikaisemmin sanoin/sanoimme, että emme ole päättäneet, haluammeko toista lasta (mikä olisikin totta). Tällainen vastaus hämmensi useimpia kysyjiä.



Nykyään vastaan/vastaamme, että haluamme ehkä toisen lapsen, mutta vasta sitten, kun ensimmäinen on isompi.

sitten jotain vikaa johon ei tarvita pitkää koulutusta? En ole ap, mutta miksi näitä täytyy väheksyä? Samalla tavalla nämä voivat olla haluamatta paljon lapsia kun korkeammin koulutetut. Outo ajatusmaailma sinulla

En ole kellekään vieraammalle kertonut (hyvät ystävät tietää), miten kipeä asia tuo on, ettemme saa enempää lapsia. Näille, joille kerroin syynkin niin sanoin suurinpiirtein näin, että "kaksosten odotus oli viedä henkeni ja seuraava raskaus olisi loppuni, mutta onneksi saimme nämä kaksi suloista lasta". Mitään sen pahempia tilityksiä en ole kertonut, silti ovat suhtautuneet ns. säälivästi tämän kertomani jälkeen.

ja se on erittäin kipeä asia sen kokeneille, eikä siitä haluta kailottaa kaikille puolitutuille. Ikävää, että niin monilta puuttuu sivistystä (=tahdikkuutta), ja kysyvät siksi tunkeilevia kysymyksiä. Minusta lapsi-asiaa ei saa udella ellei toinen itse ota aihetta puheeksi.



Tunkeileville utelijoille voi tietysti pamauttaa totuuden. Lapsettomuudessa ei ole mitään hävettävää. Korkeintaan kysyjä itse vähän nolostuu, ja se on ihan oikein se.

Ymmärrän lapsettomuuden mutta koita sinäkin ymmärtää että on ihan normaalia kysyä tuleeko lisää lapsia.

Jos sinusta on OK sitten nolostuttaa kysyjä niin mitäköhän se kertoo omasta sivistyneisyydestäsi?



Onhan se ikävää jos ei saa lasta, mutta kysymys on viaton ja pahaa tahtomaton.



Ei toi ole tunkeileva kysymys, ihan perusjuttu. Sinä koet sen tungettelevaksi ja joku toinen taas jonkun toisen puheenaiheen. Kuka voi kysyä toiselta mitään kun JOKU voi kokea sen tungettelevana? Pitääkö kaikki keskustelut aloittaa sitten itsestään kertomalla: minä olen ajatellut etten hanki enempää lapsi, entä sinä? Koska eihän siihen aiheeseen pääse mitenkään muuten!

kun endometrioosini vuoksi ei ollut varmaa voiko saada ollenkaan lapsia.



Onneksemme saimme kuitenkin kaksi, ja kyllä vieläkin kysellään että vieläkö kolmas. Useimmille vastaan vain että ei, meillä on oikein hyvin näin. Jos tivaa lisää, vastaan jotain ettei jaksa enää valvoa tms. Harvoille sitten kerron totuuden, että se ei ole enää mahdollista (munasarjat leikattu endon takia). Suhtautuvat tähän ihan hyvin, mutta en viitsi sitä tosiaan kaikille puolitutuille työkavereille tms. sanoa jos kahvipöydässä asiaa kysyvät...



Ei ole minulle ongelma, mutta ymmärrän että toisille voi olla. Siksi kannattaakin keksiä tuollainen "hätävalhe" että pääsee kyselyistä. Ettei jaksa enää valvoa, ei jaksa enää aloittaa alusta kun nyt pääsee jo mukavan helpolla kun lapset isompia jne.



Se vaan on niin, että ihmisillä on tapana kysellä sitä, eivät sillä mitään pahaa tarkoita.