Miksi aina udellaan (jopa vieraammat), vieläkö tulee lapsia?

kun olet nuori, että teille tulee vielä lapsia

ja sekö oli tässä nyt se pointti?



Jos nainen on nuori, eikä selvästikään ole uraorientoitunut, kyllä on ihan loogista ajatella, että hän panostaa muihin asioihin sitten, kuten perheeseen.



Jos taas on selkeästi uraorientoitunut, koulutettu nainen, ajattelee loogisesti, että hän ei ehkä hanki yhtä monta lasta, vaan panostaa siihen työhönsä.



Mikä tässä nyt oli väheksyntää?

Minulta kysytään monesti, että vieläkö teille tulee lapsia, lähinnä vieraammat, jotka eivät tiedä ikääni kysyy. Meillä on 3lasta ja ovat vielä pieniä, mutta minulla on ikää jo yli 40v, tosin en näytä niin vanhalta.



Totean yleensä, ettei enää näin vanhana jaksa sitä valvomista tai jotain muuta

ma en tajua miksi sulle jankutetaan siita sisaruksesta koska teilla on jo kaksoset eli sisarukset siis..

miksi veinasit kuolla raskauden aikana ?? sanoiko laakari etta seuraavan raskauden yhteydessa tok nak kuolet ??

Oli vuorokauden ympäri kestävää pahoinvointia (tämä jatkui koko raskauden), migreenikohtauksia pahoja todella usein ja juuri mitään lääkkeitä ei voinut käyttää raskauden takia, verenpaine oli pilvissä. Minulla on muutenkin vaikea migreeni ja raskausaikana se vaan meni pahemmaksi. Suurimman osan raskaudesta vietin sairaalassa ja kaksosemme syntyivät lopulta keskosina. Jatkuvat migreenikohtaukset, univelka ym. aiheuttivat minulle aivoinfarktin ja oikean puolen halvauksen, tuo tapahtui rv 27 ja tuon takia kaksoset sektioitiin tuon tapahduttua. Tuossa oli lähellä minun kuolemani ja kaksostenkin selviäminen oli alkuun epävarmaa. Lääkäri sanoi, että sama lähes varmasti toistuu seuraavassa raskaudessa enkä välttämättä silloin olisi yhtä onnekas kun nyt. Emme halunneet ottaa riskiä ja kaksosten ollessa vuoden ikäisiä minun toisessa munasarjassa huomattiin kasvain ja se leikattiin ja samalla leikkauksella poistettiin kohtu ja toinenkin munasarja.



ap

Riippuu paljon siitä kuinka tuttuja ollaan ja missä yhteyksissä tavataan. Lapsia ei niin vaan kaikille tule, ja siitä puhutaan paljon nykyään. Tottakai on luonnollista, että pariskunnille "tulee" lapsia, ja samoin esim se, että pariskunta harrastaa seksiä keskenään. En silti lähtisi tiedustelemaan puolitutuilta miten seksielämänne sujuu. Vaikka aihe voisi kiinnostaakin.



Lapsettomuudesta itse kärsineenä valitsin ns avoimen linjan, jos joku uteli. Vastasin, etten ole naisista hedelmällisimpiä, jos ymmärrät mitä tarkoitan ja kysyjät usein kiusaantuivat, mutta en koe tehneeni mitään väärää, koska hehän kysyivät.

Se tarkoittaa vähän jotain enemmän kuin että toinen kysyy kysymyksen, sinä vastaat, ja that's it. Sun pitää antaa kysyjälle jokin mahdollinen tie jatkaa keskustelua. Jos vastaat vain lyhyesti, että ette hanki lisää lapsia, niin mitä muuta mahdollisuutta vastapuolella on kuin jatkaa samasta aiheesta!



Vastapuoli yrittää vain vältellä kiusallista hiljaisuutta, jonka sinä aiheutat töksähtävällä vastauksellasi. Puhu itse pidempään, ja johdattele keskustelu pois aiheesta. Tai anna sillä pidempään puhumisella edes vastapuolella aikaa sisäistää sanottu ja jatkaa jostain aiheen sivusta.



Sinä itse ajat keskustelukumppanisi kiusalliseen tilanteeseen, joten sulla ei ole varaa syyttää toista siitä, ettei hän selviä mahdottomasta tilanteesta kunnialla. Katsele peiliin vähän lisää ja ota itsekin vastuuta näistä keskusteluista.

Fiksu kysyjä vaihtaa puheenaihetta. Vastaaja voi myös itse vaihtaa puheenaihetta, eikä kukaan nolostu.

Meillä on vain yksi lapsi. Kyselyjä tuli ihan solkenaan, hermot kiristyi useasti. Nyt huomasin äskettäin, että vuoteen ei ole kukaan kysynyt yhtään mitään toiseen lapseen liittyen. Jes, lopultakin tuli se piste, että ihmiset nâyttäÄ tajuavan jo itsekin, että jotakin on syynä siihen, että on vain yksi lapsi. Mulla selityksenä oli ainoastaan synnytyksen jälkeinen masennus, joskaan raskauskaan ei ollut ihan helpoin ja synnytys oli niin kauhea, että en edes viitsi kertoa, mitkä oli tunnelmat. Joskus joillekin sen selitin, mutta ihmiset ei tajua sitä yleensä, kun kaikki kuvittelee, että synnytystä ei enää muista niin pahalla kun lapsen saa syliinsä. Tottahan palkkio oli kaiken arvoinen, mutta en silti sitä kauhua unohda ihan helposti. No, nyt viime vuoden aikana on sekin alkanut näyttää mielessä vähän vähemmän pahalta. Joka tapauksessa, se kysely oli pahinta just silloin, kun itse prosessoi asiaa ja koki huonommuutta, ettei "voinut" saada toista lasta niinkuin "kaikki" muut. Fyysisesti olisin voinut, mutta henkisesti en olis uskaltanut ottaa riskiä, koska koin että aloin selvitä ja olin tyytyväinen kaikkeen niinkuin se oli. Silloin toivoin monesti, että olis joku oikea syy, ettei tarttis uteluihin kertoa masennuksesta, joka tuntui liian syvältä ja henkilökohtaiselta ajatukselta kerrottavaksi. (Vaikutin nopeasti jo taas omalta itseltäni, joten kukaan ei tajunnut miten pitkäÄn meni mielessä palojen kokoamiseen, joten kenestäkâÄn muusta paitsi minusta ja miehestäni ei masennus ollut tarpeeksi hyvä selitys.) Voit uskoa, että oli pinna kireellä. Sitten jossakin vaiheessa päÄdyin siihen, että rivien välissä annoin ymmärtäÄ, että ottaisin toisen lapsen tosi mielelläni, jos sen vain jotenkin saisin. No, siitä suurin osa paätteli, että jotakin fyysistÄ on ongelmaa. Jos ei olis ollut sitä masennusta niin olisin ilman muuta tehnyt ainakin yhden lapsen lisäÄ. No, onneksi lopulta loppuivat kyselyt. Nyt meidät hyväksytään näin, mutta en tiedä mitä kukakin ajattelee, mutten kyllä välitäkään tietäÄ. Ja sekin vielä, että eilen lääkärini sanoi, ettei kannata hankkiutua enää raskaaksi, nyt fyysisestä syystä... Nyt se hiukan harmitti, koska lopultakin olin alkanut miettiä, ettÄ kakkonen vois olla ajankohtainen jossakin vaiheessa. Elä omaa elâmääsi, sua saakin harmittaa, jos joku utelee. älä kerro enempää kuin oikeasti haluat; Vaihda pokkana vain aihetta jos on liian tungettelevat kysymykset. Kenekään ei tarte kertoa itsestäÄn henkilökohtaisuuksia enemmän kuin itse haluaa.

ettei aiheesta kannata jatkaa. Mutta sen vastakeskustelijan täytyy olla todella nopea reagoimaan, jotta ehtii tajuta tän asian siinä lyhyen vastauksen aikana plus vielä kehitellä sujuvan siirtymisen seuraavaan aiheeseen.



Valitettavasti ihan kaikki ihmiset ei voi olla seurustelutaitojen tähtioppilaita, ja siksi ap voisi tarjota vähän lisää varoaikaa, jotta keskinkertaiset keskustelijatkin selviäisivät tilanteesta.

Jos vastaan puolitutulle kun kyselee lapsista, että nämä riittävät meille oikein hyvin tai jotain muuta. Lisäksi olen välillä muuttanut keskustelun aihetta samalla suht lyhyen vastauksen jälkeen, mutta monet silti palaavat aiheeseen myöhemmin ja tämä ärsyttää. Tottakai saa kysyä, mutta miksi sitten ei olla tyytyväisiä vastaukseen vaan udellaan lisää, vaikka olen itse vaihtanut puheenaihetta. Eivät toki kaikki ole näin uteliaita, mutta aika monet.



ap

"Tuleeko teille vielä lapsia" vastaukseen on mahdoton vastata järkevästi, jos ei halua tilittää intiimiasioitaan puolitutuille. Koska sehän tarkoittaisi sen selostamista, että emme käytä ehkäisyä, kuukautiskiertoni on hieman epäsäännöllinen, ovulaatioajankohtani ei ole varma, olemme jo yrittämässä lasta... jolloin tuollainen utelias nenäkäs kyselijä sitten voisi tulla vuoden päästä kyselemään että JOKO teille on tulossa lapsi.



Olen huomannut tämän kun yksi ystäväni kertoi yli vuosi sitten että ehkäisy on jätetty pois ja lapsi toiveissa... No ei ole vieläkään raskausuutisista kertonut, ja minulla on vähän kiusallinen olo välillä. Pitäisikö minun aina tavatessa kysellä häneltä raskaustoiveiden etenemisestä, kun hän itse alunperin kertoi? Vai pitäisikö olla hienotunteisesti hiljaa koko lapsiasiasta? Olen tullut siihen tulokseen että jälkimmäinen tapa on viisaampi.



En aio itse antaa mitään vinkkiä ympäristölle ehkäisystä tai ehkäisyttömyydestä, saatikka mistään muusta minun tai mieheni ruumiin toiminnoista, jotka lapsen saantiin vaikuttavat.

Mua utelu ärsyttää _ihan_ hirveästi, oli aihe sitten mikä hyvänsä. Tutuissa on pari tyyppiä, jotka oikein tuntuu haistavan, milloin haluan kuitata jonkun asian lyhyesti, ja alkavat sitten udella lisää ja lisää. Vaikka aihe olisi harmitonkin, niin mua se utelu ärsyttää niin paljon, että en todellakaan vastaa enää tarkempiin kysymyksiin.

Sen sijaan jos keskustelen jonkun mukavan ja leppoisen tuntuisen ihmisen kanssa, saatan jutella ne asiat joita utelijalle en halunnut kertoa. Ristiriitaista hiukan... Toisaalta tuollaisessa leppoisassa keskustelussa se toinenkin kertoo itsestään, eikä vain ristikuulustele mun asioitani.

Hyväksi konstiksi olen huomannut, että käännän puheen kyselijään itseensä. Monet uteliaista tykkää myös puhua omista asioistaan. Ap:n tapauksessa voisi uteliaalta itseltään kysäistä lapsiluvusta. Jos toinen tämän jälkeen alkaa utsia perusteluita sille, että ap:lle riittää kaksoset, niin voihan jutun taas kääntää kyselijään: eikös se iltatähti olisi kiva/kyllä sisarus on niiin mukava (jos toisella vain yksi lapsi)/ettekö vielä tyttöä yritä/jos nyt alkaisitte lisää tekemään, niin taitais tulla tosi hyvä ikäero jne. jne., jopa vähän tungettelevasti, jos toinen ei ole kunnioittanut ap:n reviiriä. Ja tuosta sitten jutunaihe hiukan turvallisemmille vesille, vaikka sitten lapsiaiheiselle, mutta pois lapsiluvusta kuitenkin. Kertoo vaikka, mitä kivaa ohjelmaa päivähoidossa on ollut, mitä hauskaa lapset ovat sanoneet tai tehneet jne.

Kaikkein uteliaimpien kysymystulvan saa tyrehtymään kysymällä heiltä neuvoa! Olikos teillä kova uhma, mitenkäs pääsitte kaupasta pois ilman isompia huutoja -tyyliin, jos utelijalla on vanhempia lapsia. Tai kysyy vinkkiä kivaan harrastukseen/lomakohteeseen jne. itseä kiinnostavaan asiaan.

Juu, kuten tekstistä saattaa lukea, mä olen yksityisyydestäni tosi tarkka. Syynä tähän on vaikea sairauteni, joka vaatii tosi tarkkaa hoitoa, mitä kaikki taas ei alkuunkaan ymmärrä. En halua tilittää henkilökohtaisimpia asioitani utelijoille, enkä etenkään selittää juurta jaksain, miksi sairauttani hoidetaan kuten sitä hoidetaan. Hoidot ovat osa jokapäiväistä elämääni, ja jokainen meidän elämää vähänkään lähempää seuraava tietää ne, mutta silti tavat ja tyylit aiheuttaa kummastusta. Tätä sairautta kokemattomat ei vaan kerta kaikkiaan pysty käsittämään, missä mennään ja miksi, enkä enää edes halua yrittää selittää sitä.

Jos vastaan puolitutulle kun kyselee lapsista, että nämä riittävät meille oikein hyvin tai jotain muuta. Lisäksi olen välillä muuttanut keskustelun aihetta samalla suht lyhyen vastauksen jälkeen, mutta monet silti palaavat aiheeseen myöhemmin ja tämä ärsyttää. Tottakai saa kysyä, mutta miksi sitten ei olla tyytyväisiä vastaukseen vaan udellaan lisää, vaikka olen itse vaihtanut puheenaihetta. Eivät toki kaikki ole näin uteliaita, mutta aika monet.

ap

varmaan tuo nuori ikä on yksi syy niihin uteluihin. Nykyään kun Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on siinä kolmenkympin tienoilla, niin helposti oletetaan, että jos niitä lapsia on ennen sitä tullut saatua, tarkoituksena on "tehdä" niitä iso lauma.



Itse olen 24-vuotias, ja 5kk sitten sain toisen lapseni. Koko raskausaika, ja tämä tähänastinen vauva-aika, on ollut järjetöntä uteluaikaa, siis ihan vieraidenkin taholta ("te taidattekin haluta paljon lapsia", "te ootte sitten nuorena alottanu, hyvä niin ni ehtii tehdä" jne.). Ja sitten on tultu ihan suoraan aukomaan päätäkin, tyyliin "eihän teidän tarvi yksin maailmaa täyttää". Ihmiset vain olettavat, että lapsia olisi tulossa vielä lisää, vaikka ainakin tarkoitus olisi jättää lapsiluku tähän kahteen. Minä kyllä haluaisin joskus vielä ehkä sen kolmannenkin, tai enemmänkin, mutta mies ei halua - ja aina ajoittain mua surettaa ja harmittaa tämäkin asia, joten ärsyttää ihmisten utelut ja päänaukomiset.



Raskausaikana yritin alkuun vastailla jotenkin järkevästi ja asiallisesti, kertomatta kuitenkaan ihan kaikkea, mutta kun aloin itse kyllästyä tähän uteluun, aloin vain paukutella totuuksia päin naamaa. Kun joku kysyi, montako lasta ollaan ajateltu hankkia, tokaisin vain että tähän ne taitaa jäädä, kun en niitä pysty ihan yksinäni värkkäämään, ja näihin "hyvä kun olette nuorena aloittaneet niin saatte ainakin niin monta tehtyä kuin haluatte" kommentteihin olen todennut jotakin tyyliin että lähinnä tahdotaan päästä eläkkeelle ilman murrosikäisiä vittupäitä jaloissa pyörimässä. Varmaan jonkun mielestä mun vastaukseni ovat olleet tosi rajuja ja ainakin ilmeiden perusteella jotkut ovat vähän järkyttyneet/ihmetelleet, mutta mitä sitten? Itsepä tuli utelemaan.

vaikea keksiä muuta puheenaihetta. Onko sinulla koulutusta, työtä tai mitään muuta kuin raskausaihe, josta puhua?

Kun on pieni lapsi, heti odotetaan että tehdään "pikkukakkonen" samaan syssyyn. Mistä lie johtuu.. Kysyjän uteliaisuudesta tai typeryydestä?

Jos pitäisi varoa kaikkia aiheita joista joku saataisi olla arka aihe niin keskustelua ei paljoa syntyisi. Jos kysyy vaikka missä oot töissä ja toinen onkin työtön tai mistä olet ostanut tuon kivan puseron, eikä kehtaa sanoa että kirpparilta kun on niin köyhä, tai onko isänpäivä-suunnitelmia kun mies on jättänyt pari viikkoa sitten tai oma isä on kuollut....



Eikö sitä voi sanoa lapsista kiinnostuneille vain että kyllä nämä lapset riittää meille.

että en mä ihmettele miksi sitä ei voisi kysyä tulevaisuuden suunnitelmista lasten suhteen samoin kuin muistakin suunnitelmista. Eikä kyse ole edes uteliaisuudesta vaan onhan se kohteliastakin olla kiinnostunut kaikenlaisista asioista.

Useimmilla meistä on lapsia ja monet meistä miettivät, yrittäisikö saada lisää. Siitä voi lähteä syvällinen keskustelu käyntiin. Ei tarttis olla niin arkajalka, sillä tavalla ei ihmissuhteet pääse hyvääpäivää-tasolta yhtään pidemmälle.

ihmisten kanssa yrittää jutella niistä asioista, jotka yhdistävät. Jos ei ole samoja harrastuksia eikä sinulla on työtä, josta puhua - niin mitä jää jäljelle? Puhuisitko ennemmin säästä koko ajan?