Miten saan ystäväni (37v.) ymmärtämään, että olisi hetken sinkkuna, jotta oppisi tuntemaan itsensä. 14-vuotiaasta asti on aina ollut jonkun kanssa.

Jos olet jo sanonut asiasta, niin et oikein voi enää muuta. Kaverisi tekee niin kuin tahtoo. Itse voit päättää jaksatko katsoa sitä vierestä vai et.

No tuohon ikään on selvinnyt "tuntematta itseään" niin ehkä selviää jatkossakin.

Et mitenkään. Se yksinoleminen on hänelle mahdoton ajatus ja muutoshalun pitäisi lähteä itsestä.

Miksi pitäisi, olettaen siis, että ystäväsi uusista miehistä ei ole haittaa sinulle tai ystäväsi lapselle (olettaen, että lapsi ei ole vielä aikuinen/asu omillaan)?

Surullista mutta minkäs teet, keskity omaan elämääsi

Sarjaseurustelija siis.  Voi olla myös että tarvii elättäjän.

Et mitenkään, minulla on ystävä joka ei varmasti ole ollut päivääkään sinkku sitten teinivuosien, ei vaan osaa olla yksin ollenkaan.

Miten saisin ystäväni pitämään huolen vain omista asioitaan?

Minä en ole ollut yksin kuin muutaman kuukauden elämästäni. Tarvitsen miehen mm. säännölliseen ja turvalliseen seksiin, mikä voi tietysti olla monelle sivuseikka, mutta ei minulle.

En puuttuisi.

Onko noissa suhteissa sitten ollut mielestäsi joku muu vika, kuin se, että ne ovat alkaneet nopeasti edellisen eron jälkeen? Olisitko tuominnut niiden aloittamisen, jos välissä olisi ollut muutaman vuoden sinkkuus?

Mitä jos ystäväsi olisi jäänyt ikuisesti yhteen tuon ensimmäisen aviomiehensä kanssa? Olisiko hän vielä seitsemänkymppisenäkin ollut mielestäsi vajaa ihminen, kykenemätön tuntemaan itseään? Onko kaikilla nuorena pariutuneilla ja hautaan asti yhdessä pysyneillä sama ongelma? Miten se vaikuttaa heidän elämäänsä?

Tai onko noissa ystäväsi suhteissa jotain epäterveitä piirteitä, jotka ovat estäneet itsensä kuuntelemisen?

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään, minulla on ystävä joka ei varmasti ole ollut päivääkään sinkku sitten teinivuosien, ei vaan osaa olla yksin ollenkaan.

Onko siinä sitten jotain pahaa?

Miksi yksin oleminen on ylipäänsä niin oleellista ja arvostettavaa. Haittaako sinua jollakin tapaa se, että ystäväsi löytää seurustelukumppanin nopeasti eron jälkeen? Jos hän on onnellinen, niin miksi asiaan edes pitäisi puuttua. Enkä puhu nyt omasta kokemuksestani sillä olen ollut sinkkuna suurimman osan tähän astisesta elämästä. Ei tämä yksin asuminen ja seurustelemattomuus tee eloa auvoisaksi saatika kasvata itsetuntemusta sen enempää, kuin parisuhdekaan. Eivät harrastukset tai mielipiteet vaihdu seurustelun myötä tai minuus muutu toisenlaiseksi olipa yksin tai parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksin oleminen on ylipäänsä niin oleellista ja arvostettavaa. Haittaako sinua jollakin tapaa se, että ystäväsi löytää seurustelukumppanin nopeasti eron jälkeen? Jos hän on onnellinen, niin miksi asiaan edes pitäisi puuttua. Enkä puhu nyt omasta kokemuksestani sillä olen ollut sinkkuna suurimman osan tähän astisesta elämästä. Ei tämä yksin asuminen ja seurustelemattomuus tee eloa auvoisaksi saatika kasvata itsetuntemusta sen enempää, kuin parisuhdekaan. Eivät harrastukset tai mielipiteet vaihdu seurustelun myötä tai minuus muutu toisenlaiseksi olipa yksin tai parisuhteessa. 

Näkyi tuolla ystävällä myös loppuvan järjestään nuo suhteet, mihin hän tuskin pyrkii. Väitän kyllä että kannattaisi ehkä malttaa olla ottamatta sitä ekaa vastaantulijaa. Toki jokaisen oma valinta.