Osteleeko teidän vanhemmat paljon teille lapsillenne?

On köyhä eläkeläinen ja eläkkeellä juuri ja juuri elättää itsensä. (me maksetaan ruuat siellä ollessa ja lähtiessä ostetaan "jääkaappi täyteen"). Äiti antaa joululahjaksi itse tekemänsä villasukat ja/tai lapaset. Exän vanhemmat sen sijaan antaa lapselle vaatetta aika paljonkin. Esim. välikausihaalari ja ensi talven toppapuku on ex-anopin antamia. Lapsen kaapista löytää Marimekon raitapaitaa joka värissä ja sävyssä, ja kaikki ex-anopilta. Viimeksi pari viikkoa sitten tuli paketti lapselle jossa oli n. 20 vaatekappaletta, pinnejä ym. ja noita paketteja tulee n. joka toinen kuukausi. Olen noista vaatelahjotuksista enemmän kuin kiitollinen, nyt ei lapsen tarvitse kulkea kirpparivaatteissa, kun muuhun mulla ei olisi varaa.

Meidän naapurit tuntuvat saavan jatkuvasti jotain isovanhemmilta. Lasten isommat vaatehankinnat (esim. haalarit), lasten polkupyörät ja sukset tms. tekee aina mummi. Samoin raahaa usein uusia astioita ja jopa ruokaa perheeseen. Jopa marjat saavat valmiiksi poimittuina isovanhemmilta!

muuten ikinä ei mitään

Viimeviikolla tuli isovanhempi käymään ja toi syöttötuolin. Osti meille myös vaunut ja vaatteita on yleensä tuonut kun tulee käymään :)

"Pakolliset" syntymäpäivä- ja joululahjat lapset saavat isovanhemmilta, mutta siis "vain jotain pientä". Aikuisia ei ole tavattu kummankaan suvussa muistaa muuten kuin pyöreitä vuosia täytettäessä, jos on isot juhlat.



Joo, välillä kun kuulee, miten muilla, niin hetken harmittaa. Mutta eipä ole ongelmana, että mihin sen kaiken krääsän työntäis!

Meillä mies opiskelee ja minä kotiäitinä. Rahaa ei siis ole liikaa ja vastaan siis rehellisesti vanhemmilleni jos he kysyvät esim. vinkkejä synttärilahjaan. Nytkin toivat pojalle 3v lahjaksi kumisaappaat. Olisin toki itsekin ostanut, jos ei olisi lahjaksi saanut. Mutta lapsi olisi sitten joutunut tyytymään halpissaappaisiin.



Synttäri- ja joululahjaksi meidän lapset useimmiten saakin isovanhemmiltaan jotain hyödyllistä, kurahousut, saappaat tai vaikkapa sen Lassien haalarin. En mä rupea valehtelemaan omille vanhmmilleni, jos ne kysyy tarvitseeko lapsi jotain hyödyllsitä lahjaksi. Koskaan en ole ketään pakottanut mitään ostamaan!



Kyllä mun äiti tuo meille pakkaseen marjojakin. Kun heidän takapihallaan nyt sattuu kasvamaan marjoja yli oman tarpeen. Astioita en ole saanut kuin joskus nuorempana joululahjaksi. Itseasiassa lapsen polkupyörän osti mummo, kun sai sen 10eurolla työkaveriltaan. Tarjouduin toki maksamaan sen, mutta ei suostunut siihen.



Mitä nyt siis teen väärin?

Ovat varakkaita hössöttäjiä. Eipä meillä itselläkään ole rahasta pula, mutta kun kerran haluavat ostaa niin ostakoon.



Isän iantoi juuri tonnin rahaa käteen "lasten hoitomaksuun". Anoppi osti satasella vatetta yhdelle lapselle viikonloppuna Stockalta. Appi osti viikonloppuna yhdelle lapselle kännykän ja laittoi puhelinlaskun laskutuksen hänelle itselleen.



Ovat ostaneet meille vaunut ja vaatteet, äitini on vaatefriikki. Vanhin lapsi on 7v ja koskaan en ole ostanut hälle muuta kuin kengät, muu on tullut äidiltäni.



Eli on ollut iso säätö meille ja olemme kiitollisia. Siitä hyvästä meillä on isompi ja hienompi asunto, kun liikenevän rahan on voinut laittaa asumiseen.

Meidän naapurit tuntuvat saavan jatkuvasti jotain isovanhemmilta. Lasten isommat vaatehankinnat (esim. haalarit), lasten polkupyörät ja sukset tms. tekee aina mummi. Samoin raahaa usein uusia astioita ja jopa ruokaa perheeseen. Jopa marjat saavat valmiiksi poimittuina isovanhemmilta!

Ihana tilanne, paitsi silloin kun äiti raahaa meille oman makunsa mukaisia koristeryynyjä, tauluja ja lastenvaatteita, jotka menevät suoraan päiväkodin varavaatekoriin jne. jne. Ajatus on toki tärkein, mutta olen hienotunteisesti yrittänyt kertoa, että tavaranostelun on vähennyttävä. Leivonnaisia on toisaalta ihanaa saada (äidin pullaa, sämpylöitä jne) koska en itse juuri leivo. Eli en halua pahoittaa äidin mieltä, mutta en halua ylimääräistä ja turhaa krääsää. Lapsillenikin haluaisin isommat vaatehankinnat valita itse. Vaikeinta tilanteessa on se, että äitini on todella pienituloinen eläkeläinen ja minä suurituloinen uraihminen... Silti hän tuntuu saavan tästä lahjomisesta paljon iloa itselleen. No, varmasti tulee vielä aika, kun voin antaa äidille huolenpitoa takaisinpäin, sitten kun hän on vanha ja kaipaa tukea ja apua.

Ovat varakkaita hössöttäjiä. Eipä meillä itselläkään ole rahasta pula, mutta kun kerran haluavat ostaa niin ostakoon.

Isän iantoi juuri tonnin rahaa käteen "lasten hoitomaksuun". Anoppi osti satasella vatetta yhdelle lapselle viikonloppuna Stockalta. Appi osti viikonloppuna yhdelle lapselle kännykän ja laittoi puhelinlaskun laskutuksen hänelle itselleen.

Ovat ostaneet meille vaunut ja vaatteet, äitini on vaatefriikki. Vanhin lapsi on 7v ja koskaan en ole ostanut hälle muuta kuin kengät, muu on tullut äidiltäni.

Eli on ollut iso säätö meille ja olemme kiitollisia. Siitä hyvästä meillä on isompi ja hienompi asunto, kun liikenevän rahan on voinut laittaa asumiseen.

aika monasti nuo haalarit, polkupyörät yms. on meillä isovanhempien ostamia. Ostavat ihan pyytämättä tai sitten kysyvät onko tytöillä jo syyshaalarit yms.



Marjat myös aika isolta osin mummon poimimia. Ihan pyytämättä. Oikeastaa saa vähän toppuutella kun ei ne kaikki meidän pakastimeen mahdu..



Kiitollinen olen.

kummankaan vanhemmat. Miehen isältä saa joskus karkkirahaa :)

He ovat jo eläkkeellä, eikä tulonsa ole kuin kenties neljäsosa meidän tuloistamme. Miksi ostaisivat siis hyvätuloiselle pariskunnalle, jolla velaton asunto jne.?

Toki nyt joululahjoja saadaan, mutta siis kykenemme erinomaisesti itsekin maksamaan kaikki menomme.

Ollaan aika nuoret vanhemmat ja yksi lapsi.Rhaaakaan ei hirveesti oo. Ja kummillekin isovanhemmille ainut lapsenlapsi. Mekin llaan saatu vaunut. Vaatteita, leluja. Haaarit, kumisaappaat yms. Mun äiti aina soittaa ja kysyy mitä vos ostaa kun tahtois jotain ostaa, mutta ei tahdo mitään turhaa ostaa. He nauttii kun saa ostella tavaraa. Ja mekin saatiin marjoja pakkaseen isovanhemmilta. Mut miehen äiti onkin himo marjastaja. Mutta ilolla otan vastaan, koska haluavat antaa.

Turvaistuimet, sukset, polkupyörät jne. Ja ne marjatkin pakkaseen.. Kesällä toivat yllärinä pesu- ja kuivaustornin.



Olen todella kiitollinen. Ja ei, eivät tietenkään omaa mitään päätäntävaltaa meidän perheen asioihin, kuten aiempi kirjoittaja epäili. Se ei todellakaan ole heidän takaa-ajatuksensa.

He ovat jo eläkkeellä, eikä tulonsa ole kuin kenties neljäsosa meidän tuloistamme. Miksi ostaisivat siis hyvätuloiselle pariskunnalle, jolla velaton asunto jne.?

Toki nyt joululahjoja saadaan, mutta siis kykenemme erinomaisesti itsekin maksamaan kaikki menomme.

Kyse ei kai ollutkaan siitä pärjääkö omilla tuloilla vai ei! Mekin kykenemme maksamaan omat menomme, mutta saamme silti paljon tukea vanhemmiltamme, myös rahallista (vaikkeivät varakkaita olekaan). Toisille antaminen on ilo!

Luulen että usein se menee just siihen, että jos ostavat niin nuoripariskunta on kiitollisuudenvelassa vanhemmalla polvelle ja vanha polvi saa oikeuden arvostella ja päättää nuorten elämässä. Näin ainakin tuttavapiirissä jossa eletään vielä tällaista symbioosia isovanhempien ja vanhempien välillä. Sitten eivät kyllä mitään muutakaan tee neuvottelematta ensin isovanhempien kanssa.

He ovat jo eläkkeellä, eikä tulonsa ole kuin kenties neljäsosa meidän tuloistamme. Miksi ostaisivat siis hyvätuloiselle pariskunnalle, jolla velaton asunto jne.? Toki nyt joululahjoja saadaan, mutta siis kykenemme erinomaisesti itsekin maksamaan kaikki menomme.

Kyse ei kai ollutkaan siitä pärjääkö omilla tuloilla vai ei! Mekin kykenemme maksamaan omat menomme, mutta saamme silti paljon tukea vanhemmiltamme, myös rahallista (vaikkeivät varakkaita olekaan). Toisille antaminen on ilo!

Toista voi muistaa ja hänelle voi olla kiltti hurjan monella tavalla.

Jos hänellä on rutkasti enemmän rahaa kuin itsellä, miksi ihmeessä pitäisi sitä MATERIAA työntää sellaiselle? Voi huomioida vaikka auttamalla lastenhoidossa, olemalla läsnä, olemalla tukena.

Olisi ihan hoopoa siis ainakaan meidän tapauksessamme saada/antaa mitään rahaa tai tavaraa.

that's all.

Kun esikoiselle piti hankkia kaikenlaista ap:n mainitsemaa ja meillä oli rahat vähissä, niin ostivat. Antoivat ilolla ja otimme ilolla vastaan. Nykyään osallistuvat kalliimpien tavaroiden ostoon tai liitetään ne synttäri- tai joululahjaan. Mekin ostamme nykyään heille "kalliimpia" juttuja lahjaksi, jotka helpottavat heidän arkeaan.

Kyse ei kai ollutkaan siitä pärjääkö omilla tuloilla vai ei! Mekin kykenemme maksamaan omat menomme, mutta saamme silti paljon tukea vanhemmiltamme, myös rahallista (vaikkeivät varakkaita olekaan). Toisille antaminen on ilo!

mutta mitä järkeä tai iloa ylipäätänsä siinä on loppupeleissä jos toinen ei mitään tarvitse?

mies on kieltänyt omia vanhempiaan ostamaan yhtään mitään. Kun oltiin lomalla, oli parvekkeelle ilmestynyt pöytä ja 2 tuolia, lasten sarjaa. Oli maalattu, pehmusteet laitettu ja kirjoitettu pojan nimi, aivan ihanat !!!



Omat vanhempani ostavat jotain pientä, olen kieltänyt heitä ostamasta, ihan saman takia mitä muutkin kirjoittivat. Kummatkin ovat eläkkeellä ja heillä on muitakin lapsenlapsia, vielä niitä, jotka apua tarvitsevat enemmän. Omat vanhempani haluavat olla tasapuolisia, vaikka ei tarvitsekaan.



Mutta mielellään otan vastaan marjoja. Huomenna tulevat vanhempani kylään ja sovittiin säännöt, he eivät halua tulla tyhjin käsin, joten tuovat pakkaseen marjoja.



Kaikki tyytyväisiä.