Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin ja kihloihin pääsee kuka vaan jos ei ole turhan tarkka laadusta
29.12.2008 |
Itse olen 35v, enkä ole kertaakaan ollut kihloissa, avoliitossa tai naimisissa. Kerran erehdyin puoleksi vuodeksi toverisuhteeseen ja kimppakämppään miehen kanssa.
Minulla on yksi lapsi, toinen tulossa enkä ole vieläkään vakuuttunut onko lasteni isä se oikea. Yhdessä ollaan oltu 8,5 mutta ei päivääkään asuttu virallisesti kimpassa
Satsaan mieluummin laatuun kuin määrään ja menen naimisiin vain kerran elämässäni, jos on tarvetta
Kommentit (21)
Millä tavalla koet satsaavasi laatuun?
Itse näen tuollaisen elämän aika laaduttomana. Sinulta puuttuu ISO osa onnea kun et uskalla päästää ketään miestä elämäänsi jakamaan arkeasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuohon pitäisi sanoa?
Olisiko kannattanut viettää nuo vuodet etsimällä sitä oikeaa?
mutta en ole yhtään varma haluanko sitten mullan alla maata sen vieressä sama sukunimi hautakivessä.
Ehkä se oikea tulee vielä kohdalle kun ei pilaa mahdollisuuksiansa avioitumalla väärän tyypin kanssa
Enpä kyllä olisi alkanut lapsia tekemään sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa en halua yhteen asumaan tai naimisiin. Mutta kukin tietysti tyylillään...
sitä etteivät kellekään kelpaa samoilla fraaseilla.
enkä vieläkään voisi edes kuvitella parempaa miestä. Sinä olet ollut 8,5 vuotta miehen kanssa, josta et kauheasti pidä. En ymmärrä kumpi meistä on tarkempi laadusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kihloihin tai naimisiin menoa "pääsemisenä" tai minään itseisarvona.
säälittävää, että jollakin ei riitä itsetunto siihen, että odottaisi laadukasta miestä vaan epätoivon vimmalla änkeydytään naimisiin että saisi leikkiä pikkurouvaa ja että saisi kotona hoitaa lapsia ja vähän imuroida päivisin sillä välin kun ukko hoitaa kaikki rahat kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säälittävää, että jollakin ei riitä itsetunto siihen, että odottaisi laadukasta miestä vaan epätoivon vimmalla änkeydytään naimisiin että saisi leikkiä pikkurouvaa ja että saisi kotona hoitaa lapsia ja vähän imuroida päivisin sillä välin kun ukko hoitaa kaikki rahat kotiin.
jos et tiedä onko lastesi isä se oikea niin miksi ihmeessä olet tehnyt hänelle lapsia? Eihän lapsia tehdä kuin sen kanssa jonka kanssa aiotaan elää loppuelämä, joka rakastaa sua ja lapsia ja kantaa teistä vastuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmikymppisistä sinkkututtavista ylistää sinkkuuden autuutta, toisaalta odottelevat kohtaavansa sen "täyden kympin". Jännä, että kaikkia näitä naisia yhdistää todella itsekäs ja joustamaton luonne. Täydellistä miestä (tai naista) kyllä saa odotella sinne hautaan asti.
Mulla on tosi monta ystävää, jotka menivät ensimmäisen vastaantulevan kanssa naimisiin/yhteen kovin nuorena. Nyt on sitten 2-3 mies menossa :-)
Itse odottelin aika kauan ja sitten löytyi unelmien kumppani. Eikä ole tarvinnut erota tai ryhtyä yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32v. kahden lapsen äiti.
Saman miehen kanssa 10v. mutta ei ole ikinä aikomustakaan mennä naimisiin.
Ei siksi ettenkö miestä rakastaisi vaan siksi etten usko avioliittoon.
Olenko siis ylijäämä vanhapiika??
että naimisiin kyllä "pääsee", jos ei ole niin tarkka laadusta.
Itse löysin Sen Oikean vasta 30+, mutta ei se elämä olisi hassumpaa ollut sinkkunakaan. Tilaisuuksia ja kosijoita olisi ollut kyllä aiemminkin, mutta puistattaa ajatus, että olisin jumittanut jonkun semikelvollisen ukonretaleen kanssa vuositolkulla vain sen takia, etten olisi ollut "ylijäämä", hih.
Katkeraa puhetta ylijäämiltä
sitä etteivät kellekään kelpaa samoilla fraaseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto-ongelmia kun ei uskalla luottaa muihin? Vai missä mennyt vikaan?
niin ehkä saatan harkita sen kanssa yhteen muuttamista. Tai sitten nautin vapaudestani ja otan vaikka jonkun nuoren rattopojan.
Avioliittohan on järkevä vain lapsenteko ja talonrakennusprojekteissa, mutta ilmankin näkyy pärjäävän.
Taidan pysyä puolivillinä sinkkuna tästäkin eteenpäin. On tuo ukko ehkä 50/60, mutta siinä on kumminkin liikaa vikoja, jotta siviilisäätyäni muuttaisin.
En halua että mulla lukee joskus papereissa "Eronnut"
Olisin minäkin ollut jo monta kertaa naimisissa jos olisin alentunut seurustelemaan jonkun umpitylsän ja värittömän insinöörin tai konttorirotan kanssa. Omaa vaihtelunhaluani kumminkin lopetin ne tylsät suhteet alkuunsa
mulla ei ole aikomustakaan muuttaa sen kanssa yhteen.
Jonkun tylsän insinöörin kanssa tämä järjestely ei ehkä onnistuisi
Ap ei ole kelvannut kenellekään normaalille miehelle, joka haluaa itselleen vaimon ja perheen.
Tai sitten ap on viettänyt 8,5 vuotta sitoutusmiskammoisen miehen naisena, toivoen pääsevänsä naimisiin tai edes avoliittoon. Aika kuluu ruikuttaessa ja anellessa uskomatta, että mies ei tule koskaan haluamaan avo/ avioliittoa.
Tai sitten ap on toinen nainen, tuhlaa elämänsä odottaessa, että mies jättää vaimonsa kuten on luvannut.
Lapset vahinkoja tai sitten "vahinkoja", eli miehestä tehty haluamattaan isä.
että toimivaan parisuhteeseen tarvitaan joustoa molemmilta, ja ymmärrystä ettei kukaan ole täydellinen. Ehkä se on hyväkin niin, että hankalimmat tyypit elävät sitten yksin.
siihen asti nostan muka yksinhuoltajana kelalta täydet tuet ja yh-korvaukset. Ehkä siinä vaiheessa kun puolison tulot eivät vaikuta kelan työttömyystukiin, voisi yhteenmuuttoa ajatella.
Paitsi että ukko haluaa asua hevonperseessä ja minä haluan asua lähellä palveluja ja linja-autoreittejä.
Eli en suostu tinkimään omasta mukavuudestani vain siviilisäädyn takia.
mutta en ole yhtään varma haluanko sitten mullan alla maata sen vieressä sama sukunimi hautakivessä.
Ehkä se oikea tulee vielä kohdalle kun ei pilaa mahdollisuuksiansa avioitumalla väärän tyypin kanssa