Päiväkodin lto.n antama korkeatasoinen varhaiskasvatus?

Mutta lapseni ovat olleet päiväkodissa hoidossa, työssä ollessani. Pienten ryhmässä se on sitä(siis oma mielipiteeni vain) perushoitoa enimmäkseen, vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, pottailua, syömistä, ulkoillaan myös ja sisälläkin leikitään. Joskus askartelua tai lauletaan.



Isompien ryhmässä pelataan myös lautapelejä. Mutta ei se nyt mitään niin ihmeellistä ole. Vaikea sitä on sanoiksi pistää. Sitä lapsen kanssa olemista.

en huomannut tuota "korkeatasoinen". Olisko sitä, että koulutettu ihminen huomaa helpommin jos jotain erityistarpeita lapsella? Ja osaa sitten auttaa, ohjata avun piiriin.

Mutta lapseni ovat olleet päiväkodissa hoidossa, työssä ollessani. Pienten ryhmässä se on sitä(siis oma mielipiteeni vain) perushoitoa enimmäkseen, vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, pottailua, syömistä, ulkoillaan myös ja sisälläkin leikitään. Joskus askartelua tai lauletaan. Isompien ryhmässä pelataan myös lautapelejä. Mutta ei se nyt mitään niin ihmeellistä ole. Vaikea sitä on sanoiksi pistää. Sitä lapsen kanssa olemista.

eivät jää mistään paitsi jos harrastat heidän kanssaan samoja asioita kuin mitä tarhassa tehdään.

-pelataan ryhmäpelejä

-ruokaillaan ryhmässä muiden lasten kanssa

-syödään muutakin kuin oman kodin ruokaa

-leikitään ryhmäleikkejä muiden lasten kanssa

-lauletaan lauluja

-soitetaan soittimia

-tehdään pikkuretkiä eri paikkoihin

-käydään kirjastossa

-käydään museoissa ja lasteteattereissa

-lapsi näkee myös muita tapoja toimia kuin oma perhe

-kielikylvyt

Itse en pysty noita kaikkia tarjoamaan, kun tämä pariviikkoinen on koko ajan matkassa mukana. Tarhassa tarjotaan kaikkia näitä.

Mutta mahtava suoritus, jos sinä pystyt. Kateeksi käy.

oma lapseni on saanut kyllä monia hyviä asioita.



- Uusia, turvallisia aikuisia elämäänsä. Lapsi puhuu kotona hyvin lämpimästi päiväkodin aikuisista.

- Uusia, mukavia leikkikavereita, joihin ei muuten olisi tutustunut. Tätä kautta on perheellekin tullut muutama uusi ystäväperhe.

- Päiväkotipäivään sisältyvä muskarihetki. Tämä on tosi tärkeä lapselleni, odottaa muskaritädin hetkiä kovasti.

- Monenlaiset pienet projektit, käden taitoihin ja itseilmaisuun liittyvät, joihin itselläni ei olisi ollut osaamista.



Tosiaan, en usko että kotona olevat lapset jäävät mistään paitsi, mutta meille päiväkotiaika on ollut plussaa. Töissä on kuitenkin käytävä, ja ko. hoitomuoto on ollut meille onnistunut.

nuo kaikki tulee kyllä ihan yhtä hyvin kotihoidossa.

Juu pelataan afrikan tähteä ja kimbleä.

Ruokaillaan enimmäkseen kotona, mutta joskus kylässä tai ravintolassa/kahvilassa/perhekerhossa.

Lauletaan, tanssitaan ym kotihommien lomassa esim imuroidessa.

Retkeillään joo, puitoissa, käydään kirjastoissa, lainataan kirjoja, luetaan paljon.

Museoissa ei käydä, mutta nukketeattereissa ja lastenteattereissa n kerran/kk.

Kielikylvyt, kyllä, kaksikielinen perhe.





Jee! Pääsin läpi. Voin siis hyvillä mielin jatkaa kotiäitinä.



Vinkkinä sille yhdelle, retkeillä kirjastoissa ja puistoissa ym voi hyvin myös vauvan kanssa. Se piristää äitiäkin kun pääsee kotoa vähän ihmisten ilmoille. En sano pahalla, vaan ihan kokemuksesta.

Kotihoidetuille ei löydy leikkipuistoissa seuraa ja kontaktit samanikäisiin jäävät vähemmälle.

en ole varhaiskasvatuksen asiantuntija, vaan olen aikuiskasvatustieteilijä, mutta jotenkaan en usko, että tuo pedagoginen pätevyys olisi pelkää tekemistä ja toimimista.



Vaatii toki tiettyjä taitoja ja etenkin kokemususta, jotta voi musisoida ja askarrella. Mutta yliopistossa kehitetään nimenomaan ajattelun tasoa, ei toiminnan tasoa. Eli väitän, että lto:lla on jotain sellaista saamista, jota ei muilla ole. Tarkemmin en tiedä.



Minä itse koulutan aikuisia. Ja toki oma pedagoginen asenne on hyvin tiukassa minussa itsessäni ja heijastuu myös kotielämään. Lapseni ovat muuten ihan tavallisia tallaajia eivätkä mitään neroja, mutta yksi erikoinen piirrei heissä on: jo pienenä he ovat ikäistään analyyttisempiä ja arvioivat asioita monipuolisesti. Lapsen pitäisi pystyä abstraktiseen ajatteluun vasta 12-vuotiaana, mutta minun lapseni ovat kyenneet siihen jo aikaisemmin. Uskallan väittää, että tämä piirre johtuu siitä, mitä minä puhun ja miten minä puhun.



Vastaavasi lto:n toimintatavassa on jotain "näkymätöntä".

Mutta kiitos teille jotka vastasitte. Mielenkiinnosta kyselin, kun minulle ainakaan ei ole ihan selvää mitä se varhaiskasvatus tarkoittaa. Onko se jotain, mitä lto.n koulutuksessa opetetaan, lapsen kehityksen mukaista toimintaa, tai vaan tuta peruspäivää.



Kiva jos joku ammattilainen löytäisi kysymykseni ja vastaisi työpäivän jälkeen. ap

Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä. Palailen myöhemmin katsomaan, jos olisi tullut hyviä pohdintoja. ap

ja sitä mieltä, että lapset saavat kaiken multa ja meiltä. Mekin retkeiltiin, lapset kävi muskarissa, askarreltiin, piirrettiin, muovailtiin, käytiin kerhoissa, leikkipuistossa, temppujumpassa, pelailtiin jne. Mulla siis kaksoset (tyttö ja poika).



Mutta kyllä täytyy sanoa, että nyt vähän yli 1 v myöhemmin olen kyllä huomannut että ovat he sieltä saaneet jotain. Esim. ryhmäkasvatusta, siis miten ollaan ryhmässä, muun kuin tutun äidin ja isän ohjauksessa, eri ihmiset painottavat eri asioita.



Ja omia uusia kavereita, itsevarmuutta kaverien kanssa toimimisessa, taitoja käyttäytyä jonossa jne.



Paljon muutakin, sitä on vaikeaa nimetä, mutta se peilaaminen meidän perheen tyylin ja ohjaajien tyylin välillä on jotenkin kehittänyt...



Lto huomasi myös että toinen ei ehkä näe -> saikin lasit.



Mä en siis pidä sitä pienryhmätoimintaa eli ns. virikkeitä sinä tärkeinpänä asiana. Vaan että useammat silmät katsovat lapsia uusin, tuorein silmin, tekevät huomioita, ohjaavat käytöstä jne.

nuo kaikki tulee kyllä ihan yhtä hyvin kotihoidossa.

muuta väittänytkään :) Kerroin vain oman mielipiteeni alkuperäisen viestin kysymykseen.

lisäksi maidän Pkssa on jumppaa jumppasalissa viikoittan ja päivittäin sensomotorista jumppaa.

Aamutuokioissa "sydänkerho", jossa käydääv läpi tuneiteia ja niide osittamista ja hallintaan liittyviä juttuja. Samoin "matikkakerho" jossa leikiomaisesti harjoitellaan aiheeseen liittyviä käsitteitä. Lisksi on mm. ilmaisutaidon projekteja, jossa lapset valmistavat esim teatteriesityksen; käsikirjoituksen, lavasteet, puvut ja esityksen....

lisäksi maidän Pkssa on jumppaa jumppasalissa viikoittan ja päivittäin sensomotorista jumppaa. Aamutuokioissa "sydänkerho", jossa käydääv läpi tuneiteia ja niide osittamista ja hallintaan liittyviä juttuja. Samoin "matikkakerho" jossa leikiomaisesti harjoitellaan aiheeseen liittyviä käsitteitä. Lisksi on mm. ilmaisutaidon projekteja, jossa lapset valmistavat esim teatteriesityksen; käsikirjoituksen, lavasteet, puvut ja esityksen....

Unohdin täysin yhden jutun, jota olin itse kaivannut paljon sen jälkeen kun itse pääsin lukiosta ja jatkoin opiskeluja ja sen jälkeen töitä. Nimittäin joulu- ja kevätjuhlat! Sori jos kuulostaa tyhmältä, mutta ihan rehellisesti. Eikä se ole siis syy vielä lasta tarhaan, mutta on jotenkin kiva aloittaa joulu ja kesä, kun on ollut se kevätjuhla tai joulujuhla, jossa lapset esittää lauluja ym.

(Joo joo, ja tiedän että kotonakin voi pitää kotijoulujuhlia jne(tämä ei ole verranto kotihoitoon!), mutta silti itse nautin noista tarhan esityksistä.

on juhlia pilvin pimein, samoin kerhoissa.

jotakin sellaista mihin ei yksikään, edes korkeatasoinen varhaiskasvatus pysty.



Lapseni saavat äidin eivätkä varhaiskasvattajaa.

Toi oli loistava kommentti! =)

jotakin sellaista mihin ei yksikään, edes korkeatasoinen varhaiskasvatus pysty. Lapseni saavat äidin eivätkä varhaiskasvattajaa.

Lapseni on sitten aika onnekas, koska hänellä on sekä rakastava äiti ja isä että rakastava, syliä ja aikaa tarjoava varhaiskasvattaja (tai itse asiassa 3 sellaista).

Meillä myös kotonahoidetut lapset. Osa jo yläasteella. Hyvin ovat pärjänneet elämässä ja mitään eivät ole menettäneet, vaikka päiväkodissa eivät olleet.

Ammattikasvattajien mielestä annoin parhaan lahjan lapsille kun hoisin heidät itse. Keskustelin moneen otteeseen tuttujen lastentarhanopettajien, puheterapeutin ja psykologin kanssa aiheesta ja he tukivat ratkaisuani.

Juu pelataan afrikan tähteä ja kimbleä.

Ruokaillaan enimmäkseen kotona, mutta joskus kylässä tai ravintolassa/kahvilassa/perhekerhossa.

Lauletaan, tanssitaan ym kotihommien lomassa esim imuroidessa.

Retkeillään joo, puitoissa, käydään kirjastoissa, lainataan kirjoja, luetaan paljon.

Museoissa ei käydä, mutta nukketeattereissa ja lastenteattereissa n kerran/kk.

Kielikylvyt, kyllä, kaksikielinen perhe.

Jee! Pääsin läpi. Voin siis hyvillä mielin jatkaa kotiäitinä.

Vinkkinä sille yhdelle, retkeillä kirjastoissa ja puistoissa ym voi hyvin myös vauvan kanssa. Se piristää äitiäkin kun pääsee kotoa vähän ihmisten ilmoille. En sano pahalla, vaan ihan kokemuksesta.

on juhlia pilvin pimein, samoin kerhoissa.

Joo joo, varmaan onkin kerhoissa, mutta mehän ei olla sellaisissa käyty. Eikä ainakaan näissä urheiluharrastuksissa ole joulujuhlia.

Ja se ei ollut poinnti, juurihan painotin että älkää kirjoittako että on muuallakin ja serkkujen kanssa vietetään tyyliin, vaan tuli mieleen että olin kaivannut noita joulujuhlia:=D

19: Ompa sun lapsi onnellinen kun sillä on rakastava äiti. Ikävä että sellainen näköjään sun mielestä puuttuu meidän ja monen muun lapselta joka käy tarhassa. Onko sukunimesi muuten Jeesus?