9-vuotiaiden kaveriasiaa: loukkaantuistteko vai

Voisitko kuitenkin ihan ystävällisesti kysyä asiaa vaikka tältä tytöltä - lasten suustahan kuullaan totuus

mitä ajattelisitte tällaisesta. Tyttäreni kaveri oli sanonut, ettei hän saa tulla meille yöksi eikä tyttäreni heille vaikka muut kaverit saavatki koska perheen isä ei luota tyttäreeni. Ovat olleet jo aiemmin yötä toisillaan muutaman kerran ja ihan kivasti mennyt. En ole tavannut vanhempia, he asuvat lähellä mutta tytöt ovat eri luokilla. Mikähän tällaisen muutoksen syynä voi olla? Voiko olla että olen yh? Olen kyllä tavallinen työssäkäyvä ihminen..

Miten siiis suhtautuisitte tähän: alkaisitteko kannustaa tytärätä haukeutumaan mieluummin muiden kavereiden seuraan jos perhe pitää meitä noin epämääräisenä? Laskeeko jopa itsetuntoa kuulla tuollaisia arvioita?

isä sanoi ettei luota tyttäreesi. ei siinä sun työssäkäymisellä ole osuutta. ehkä tyttäresi on käyttäytynyt epäluottamusta herättävästi? ei tuollainen aivan tyhjästä tule, ettei luoteta.

kyselepä tytöltäsi mistä tuulee.

jutut vielä muuttua, joten voi olla, että isä on alunperin sanonut jotain ihan muuta.

Kyselisin varmaan noiden kavereiden vanhemmilta, että miten tyttärenne on kylässä ollessaan käyttäytynyt ja miten vierailut ovat sujuneet. Voit varmasti mainita ihan suoraan, että tällaisen viestin olet kuullut ja kysyä, onko jotain sellaista, johon sinun tulisi puuttua.

Ja ihan ehdottomasti kysysin kaverin vanhemmilta, onko heillä ollut vaikeuksia tyttäreni kanssa. Jos isä on tosiaan noin sanonut, kuulostaa siltä, että jotain on tapahtunut ta sitten kaveri on väittänyt jotakin tapahtuneen. Tulee mieleen esim. että jokin tavara on hajonnut tai hävinnyt ja siitä epäillään sinun lastasi. Kannattaa selvittää asia eikä jäädä loukkaantuneena omaan poteroonsa.

Tyttäreni todella kiltti luonteeltaan. Jos pitää varkaana tms ehkä parempi, ettei ole enää tekemisissä. Ja miksi sitten päivällä saa kyläillä puolin ja toisin?

Tyttäreni todella kiltti luonteeltaan. Jos pitää varkaana tms ehkä parempi, ettei ole enää tekemisissä. Ja miksi sitten päivällä saa kyläillä puolin ja toisin?

kyllä se kiltti oma kultamussukkakin on voinut jotain esim. särkeä yökylässä ollessaan. ja sitten hätäisenä valhedellut asiasta ja tuosta se epäluottamus syntyy.

olet yh!

mutta totuus voi olla toisenlainen. Kysy nyt ihmeessä miksi perheen isä näin ajattelee, siihen on luultavimmin ihan kunnon syy.

Meillä oleili paljon naapuri 9-vuotias. Sitten huomasimme, että meiltä katosi rahaa.



Kun asiaa setvittiin, varas oli tämä 9-vuotias. Eli me emme enää sitten ihan samalla tavoin luottaneet häneen, vaikka meille edelleen tervetullut olikin. Ei vain enää niin, ettei aikuisia ollut kotona.

Jospa edellisillä kerroilla on käynyt jotain sellaista, ettei isä halua tyttöä yökylään. En siis sano, että tyttösi olisi tehnyt mitään väärää tai pahaa. Mutta jos siellä on jotain taustalla mitä et tiedä.



Itse ainakin olen ollut vähintään puhelimitse yhteydessä (suoraan vanhemman kanssa), jos lapseni on mennyt kaverille yökylään. Oletko sinä ollut? Onko mahdollista, että isä "vaatisi" tuollaista käytäntöä ja on siitä näreissään, että et ole ollut yhteydessä?



Mutta jos kyse olisi sinun yksinhuoltajuudesta, niin silloin en haluaisi olla noin ahdasmielisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.

voihan olla että jotain todellakin on sattunut tai sitten lapset puhuvat omiaan.

ei niihin yleensä ole mitään oikeaa vastausta antaa. Minä nimittäin olen kysellyt, mitä meidän poika on tehnyt väärin tai mitä epäillään. Vastausta ei ikinä tule, vain epämääräistä kiertelyä ja kaartelua. Par4haimmillaan jok usanoo jotain "erilaisista kasvatusperiaatteista".



Oikeasti kyse on siitä, että meidän pojalla on asperger ja vaikka hän käyttäytyy ihan kiltisti ( ei riehu, ei varasta, ja jos vahingossa hajottaa jotain, on antanut vanhempien puhelinnumeron ja pyytänyt selvittämään korvausasiat meidän kanssa), hän ei osaa olla tavallisella tavalla kohtelias eikä tavallisella tavalla reipas. Hän ei esimerkiksi osaa katsoa silmiin ja voi jäädä hiljaa nurkkaan istumaan ikäänkuin olisi tyytymätön tai jotain, vaikka on vain unohtunut siihen. Vanhemmat pitävät tätä outona ja epäiluotettavana, kun eivät tiedä eivätkä välitä ottaa selvää, mitä mikin asia tarkoittaa.

sellaisen kaverin luokse, jonka vanhempia en ole tavannut. Sopiiko lapset vaan keskenään, että meen tolle yöksi, et keskustele asiasta äidin tai isän kanssa.

itse kertoa suoraan, että lapsella on asperger ja selittää mitä se tarkoittaa? Kyllä mäkin hämmentyisin jos joku vieras istuisi hiljaa nurkassa. Jos mulle olisi etukäteen kerrottu mistä on kyse ja ehkä jopa sanottu miten kannataa toimia, olisin paljon rennompi enkä kiinnittäisi asiaan suurta huomiota. Aika paljon vaadittu että kaverien vanhemmat itse ottavat selvää, mikä sinun lastasi vaivaa ja miten siihen pitäisi suhtautua.

ei niihin yleensä ole mitään oikeaa vastausta antaa. Minä nimittäin olen kysellyt, mitä meidän poika on tehnyt väärin tai mitä epäillään. Vastausta ei ikinä tule, vain epämääräistä kiertelyä ja kaartelua. Par4haimmillaan jok usanoo jotain "erilaisista kasvatusperiaatteista".

Oikeasti kyse on siitä, että meidän pojalla on asperger ja vaikka hän käyttäytyy ihan kiltisti ( ei riehu, ei varasta, ja jos vahingossa hajottaa jotain, on antanut vanhempien puhelinnumeron ja pyytänyt selvittämään korvausasiat meidän kanssa), hän ei osaa olla tavallisella tavalla kohtelias eikä tavallisella tavalla reipas. Hän ei esimerkiksi osaa katsoa silmiin ja voi jäädä hiljaa nurkkaan istumaan ikäänkuin olisi tyytymätön tai jotain, vaikka on vain unohtunut siihen. Vanhemmat pitävät tätä outona ja epäiluotettavana, kun eivät tiedä eivätkä välitä ottaa selvää, mitä mikin asia tarkoittaa.

miten tyttäresi voi ollayötä ystävällään kenen vanhempia et ole tavannut? Minulla samanikäinen tytär enkä ikinä päästäisi yökylään paikkaan, missä on ihmisiä keitä en tunne...

itse kertoa suoraan, että lapsella on asperger ja selittää mitä se tarkoittaa?

yhtä oudolta se näyttää vaikuttavan silti. Ihmiset ei ymmärrä, vaikka niille selittäisikin.

Jos lapsella on joku selkeä käytökseen vaikuttava sairaus/diagnoosi, kertoisin kyllä kavereiden vanhemmilla asiasta suoraan itse. Siis niille, joiden kotona lapsi vierailee ja myös niille, joiden kanssa lapsi paljon leikkii. Varmasti ymmärrystä saa paljon enemmän, kun kertoo avoimesti, mistä oudossa käytöksessä on kyse ja kaikki tietävät, että asia on hoidossa.

Meidänkin tytöllä on ollut yksi tällainen "epäluotettava" kaveri, luokkakaverin isosisko. Meiltä katosi kerran 20e seteli ja tytön "aarre", pieni kokoelma Tallinnasta ostettuja lasiesineitä.

Itse en ollut vanhempien kanssa tekemisissä, mutta tytölle oli tämän toisen äiti vain tokaissut, että "sun pitää kysyä asiasta X:ltä". X ei tietenkään tunnustanut, ja alkoi sitten syyllistämään varkausepäilyistä. Todellakin ihmettelen, etteivät ottaneet mitään yhteyttä minuun.

Ollaan nyt muutettu toiselle asuinalueelle, eikä lasiesinekokoelmaa löytynyt muutossakaan. En todellakaan ole luottanut siihen tyttöön enää. En voi todistaa syylisyyttä, mutta on ainoa jolla on ollut tilaisuus ja motiivikin (oli ihastellut lasiesinekokoelmaa ja kysynyt voisiko saada "lainaksi" tai omaksi)

Meillä oleili paljon naapuri 9-vuotias. Sitten huomasimme, että meiltä katosi rahaa.

Kun asiaa setvittiin, varas oli tämä 9-vuotias. Eli me emme enää sitten ihan samalla tavoin luottaneet häneen, vaikka meille edelleen tervetullut olikin. Ei vain enää niin, ettei aikuisia ollut kotona.

Miksi et itse ottanut yhteyttä kys. perheeseen??

Esim jos lastasi kiusataan, odotat, että kiusaajaan vanhemmat ottavat sinuun yhteyttä, tä? Et itse tee asialle mitään. Sama asia.

Meidänkin tytöllä on ollut yksi tällainen "epäluotettava" kaveri, luokkakaverin isosisko. Meiltä katosi kerran 20e seteli ja tytön "aarre", pieni kokoelma Tallinnasta ostettuja lasiesineitä. Itse en ollut vanhempien kanssa tekemisissä, mutta tytölle oli tämän toisen äiti vain tokaissut, että "sun pitää kysyä asiasta X:ltä". X ei tietenkään tunnustanut, ja alkoi sitten syyllistämään varkausepäilyistä. Todellakin ihmettelen, etteivät ottaneet mitään yhteyttä minuun. Ollaan nyt muutettu toiselle asuinalueelle, eikä lasiesinekokoelmaa löytynyt muutossakaan. En todellakaan ole luottanut siihen tyttöön enää. En voi todistaa syylisyyttä, mutta on ainoa jolla on ollut tilaisuus ja motiivikin (oli ihastellut lasiesinekokoelmaa ja kysynyt voisiko saada "lainaksi" tai omaksi)

Meillä oleili paljon naapuri 9-vuotias. Sitten huomasimme, että meiltä katosi rahaa. Kun asiaa setvittiin, varas oli tämä 9-vuotias. Eli me emme enää sitten ihan samalla tavoin luottaneet häneen, vaikka meille edelleen tervetullut olikin. Ei vain enää niin, ettei aikuisia ollut kotona.