Te, jotka sairastuitte masennukseen pienen vauvan kanssa - mitä merkkejä etukäteen?

jo raskauden aikana

oli vaikea/traumaattinen lapsuus, todella vaikea äitisuhde, nuoruusiässä jo joitakin masennusjaksoja, itsetuhoisuutta ja syömishäiriöitä. Raskausaikana olin todella peloissani vauvan puolesta, pelkäsin kaikkea mahdollista, ja olin hyvin itkuinen ja uniongelmainen. Samat ongelmat jatkuivat sitten vauvan synnyttyä, mun oli vaikea käsitellä vauvaani vaikka häntä rakastinkin. Tuo itkuisuus oli se suurin merkki, joka asia itketti, tai jos ei itse asia, siitä oli jokin mielleyhtymä toiseen asiaan joka taas itketti. Lisäksi olin tosi väsynyt ja väsyneenä myös vihainen ihan pienistäkin asioista.

Älä jää miettimään oletko masentunut vai et, vaan puhu siitä esim. neuvolassa. Itsellä oli vaikea myöntää että tarvitsen apua, kun elämänhän olisi pitänyt olla onnellista, pieni vauva sylissä jne. Itkuisuus ja pelko siitä, ettei osaa olla hyvä äiti, lopulta jotenkin eristäytyminen kaikesta ja vaan kotona olo, nää oli mulla merkkejä.

yli puolen vuoden valvominen on vienyt voimat. Päivisin en meinaa jaksaa mitään, rytmin pitäminen ja arkiaskareet vie kaiken energian :(.

ja valvottaa vieläkin paljon. Raskausaikana olin jo alakuloinen ja varsinainen uupumus tuli synnytyksen jälkene. Tätä ei kuitenkaan kummemmin hoidettu ja tilanne tuntui jo paremmalta. Nyt kuitenkin pohjaton väsymys ja alakuloisuus on vienyt voiton ja pyysinkin neuvolasta apua. Ainut apu tosin on psykologin aika sitten joskus...



Eli samoin kuin sinulla on kyse enemmän masennuksesta ja uupumuksesta kuin varsinaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vähäinen nukkuminen aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita joten niiden erottaminen on tosi vaikeaa. Tärkeintä olisi nukkua välillä tarpeeksi (esim. isi nukkuu yön vauvan kanssa) ja saada aikaa ilman lasta vähintään puoli tuntua päivittäin. Minä annan kodin olla sotkussa ja aloitin uuden harrastuksen. jOka päivä pitää lähteä ulos/kerhoon lapsen kanssa. Voimia sinulle!

ja valvottaa vieläkin paljon. Raskausaikana olin jo alakuloinen ja varsinainen uupumus tuli synnytyksen jälkene. Tätä ei kuitenkaan kummemmin hoidettu ja tilanne tuntui jo paremmalta. Nyt kuitenkin pohjaton väsymys ja alakuloisuus on vienyt voiton ja pyysinkin neuvolasta apua. Ainut apu tosin on psykologin aika sitten joskus...



Eli samoin kuin sinulla on kyse enemmän masennuksesta ja uupumuksesta kuin varsinaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vähäinen nukkuminen aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita joten niiden erottaminen on tosi vaikeaa. Tärkeintä olisi nukkua välillä tarpeeksi (esim. isi nukkuu yön vauvan kanssa) ja saada aikaa ilman lasta vähintään puoli tuntia päivittäin. Minä annan kodin olla sotkussa ja aloitin uuden harrastuksen. jOka päivä pitää lähteä ulos/kerhoon lapsen kanssa. Voimia sinulle!

Minusta tuntuu juuri tuolta. Jotenkin "järjellä" tiedän, että kyse on väsymyksestä. Mutta silti..

- vaikea synnytys ja sen puutteellinen käsittely synnytyssairaalassa

- sain vauvan vierihoitoon vasta kahden vuorokauden kuluttua synnytyksestä (oli teholla)

- mieheni teki lähinnä töitä isyyslomalla, jouduin lähes kaiken tekemään itse sektioituneena

- imetys ei lähtenyt käyntiin, minkä takia vauva kitisi paljon nälkäänsä

- syyllistävä asenne neuvolassa ja liiallisen avun tuputtaminen

- miehen vähäinen apu ja osallistuminen, erityisesti tunne henkisestä vastuústa yksin

- alhainen itsetunto ja äitikavereiden puute

miten olis pitäny toimia? Olis pitäny auttaa muttei olis saanu auttaa?Koittakaas naiset nyt päättää oletteko masentuneita vai ette (useimmat eivät ole vaan kun sillä saa niin hyvin palveluja)- niin ja saako auttaa vai ei!

Mitä tarkoitaa liiallisen avun tuputtaminen?

Mitä olisit halunnut jos apu ei kerran kelvannut?

- vaikea synnytys ja sen puutteellinen käsittely synnytyssairaalassa

- sain vauvan vierihoitoon vasta kahden vuorokauden kuluttua synnytyksestä (oli teholla)

- mieheni teki lähinnä töitä isyyslomalla, jouduin lähes kaiken tekemään itse sektioituneena

- imetys ei lähtenyt käyntiin, minkä takia vauva kitisi paljon nälkäänsä

- syyllistävä asenne neuvolassa ja liiallisen avun tuputtaminen

Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että olisi pitänyt lähes joka päivä käydä autettavana terveyskeskuksessa vastansyntyneen vauvan kanssa. En jaksanut, vaan valitsimme meidän tilanteeseen sopivimmat avustustavat. Neuvolalle tämä ei näyttänyt sopivan, joten alettiin syyllistämis- ja kiristyslinjalle. Ei muuta kuin terveydenhoitaja vaihtoon. Uusi onkin huomattavasti järkevämpi tapaus.