Mikä on yhteistä KAIKILLE uskonnoille - naisen aliarviointi !!!

haluaa jotain muuta mitä uskonto hälle tarjoaa niin hän lähtee "yhteisöstä". Synti se kuitenkin on joka erottaa ihmisen Jumalasta. Jos ihminen ei halua elää Jumalan mielen mukaa niin kyllä häntä varmasti alkaa "yhteisöt" niin ahdistamaan että siitä jossain vaiheessa eroaa ja lähtee. Jokaisella on vara valita miten elämänsä viettää ja mitä elämältään haluaa. Niillä myös jotka uskovaiseen kotiin syntyy.

mielellään synnytyskone.:) Synnytyskoneena on kivaa olla. SAa vielä ihania lahjoja syliin.---

En vielä tänäkää päivänä ole tajunnut miksi ihmiset jaksaa niin hirveesti ressata toisten asioita. Miksi niin kovasti arvostelevat ja valittavat.

Kyse onkin niistä ihmisistä, jotka elävät jossain yhteisössä, ovat syntyneet sinne. Ja jotka haluavat jotain muuta kuin sitä, mihin yhteisön normit heidät asettavat. Kyse voi olla lestadiolaisesta, joka ei jaksa hoitaa lapsilaumaa. Tai muslimista, joka haluaisi opiskella maassa, jossa naisten koulutusta ei hyväksytä. Tai homokristitystä, joka haluaisi elää avoimesti ja silti olla esim. kirkon aktiivijäsen (onnistuu luterilaisessa kohtuuhyvin, mutta mitenkäs esim. helluntasrk tai ortodoksit?).

On helppo sanoa, että mene pois yhteisöstä, mutta jos muuten tuntee kuuluvansa sinne, perheensä yms. pariin, tuo on ristiriita.

Toisaalta uskon, että erialisten vapaaehtoisten yhteisöjen on ihan hyväksyttävää määritellä omat norminsa, lain puitteissa tietysti. Mutta joskus se sotii inhimillisyyttä vastaan.

haluais uskoa "omilla ehdoilla", tehdä synnin "sallituksi" ja tosiaan elää niin kuin itse parhaaksi näkee. Mutta Jumalan sana ei opeta näin.

mielellään synnytyskone.:) Synnytyskoneena on kivaa olla. SAa vielä ihania lahjoja syliin.---

En vielä tänäkää päivänä ole tajunnut miksi ihmiset jaksaa niin hirveesti ressata toisten asioita. Miksi niin kovasti arvostelevat ja valittavat.

Kyse onkin niistä ihmisistä, jotka elävät jossain yhteisössä, ovat syntyneet sinne. Ja jotka haluavat jotain muuta kuin sitä, mihin yhteisön normit heidät asettavat. Kyse voi olla lestadiolaisesta, joka ei jaksa hoitaa lapsilaumaa. Tai muslimista, joka haluaisi opiskella maassa, jossa naisten koulutusta ei hyväksytä. Tai homokristitystä, joka haluaisi elää avoimesti ja silti olla esim. kirkon aktiivijäsen (onnistuu luterilaisessa kohtuuhyvin, mutta mitenkäs esim. helluntasrk tai ortodoksit?).

On helppo sanoa, että mene pois yhteisöstä, mutta jos muuten tuntee kuuluvansa sinne, perheensä yms. pariin, tuo on ristiriita.

Toisaalta uskon, että erialisten vapaaehtoisten yhteisöjen on ihan hyväksyttävää määritellä omat norminsa, lain puitteissa tietysti. Mutta joskus se sotii inhimillisyyttä vastaan.

haluais uskoa "omilla ehdoilla", tehdä synnin "sallituksi" ja tosiaan elää niin kuin itse parhaaksi näkee. Mutta Jumalan sana ei opeta näin.

Mutta näin uskonnottomana surettaa ja suututtaa niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat luopumaan itselleen tärkeistä asioista, koko elämästään joskus vain siksi, että joku minun näkökulmastani täysin älytön normi pakottaa valitsemaan. Siitä tässä kai on kyse, itse varmaan tunnet vähän samoin jotain hullua itsemurhalahkolaisuutta tai vaikka äärimuslimeja kohtaan.

Mutta en kvuittelekaan, että minä voisi ulkopuolisena jotenkin muuttaa asioita. Korkeintaan tukea yksilöä. Enkä myöskään halua loukata tuttavia, jotka uskovat johonkin "jumalan määräykseen". Välillä vaan ihmetyttää ja turhauttaa se, miten ihmiset kärsivät omassa tilanteesaan. Kai siitä saa sellaista turvaakin.

kauheesti voi ymmärtää miksi se niin kovasti sua surettaa. Mieti vähän syvemmältä, mikä se asia on joka laittaa niin hirveesti miettimää ja pohtimaan ja suremaan jonkun toisen valintoja (jonka hän ihan omasta tahdostaan on valinnut ja haluaa pysyä valinnassaan). Mikä se oikein pohjimmiltaan on joka laittaa tuollain suremaan? Jotkut suhtautuvat erittäin vihamielisesti uskovaisiin ja "suu vaahdossa" vaahtoavat naisen asemasta, synnytyskoneista jne. Vaikkei asia heitä itseään koske mitenkään. Minä uskon että kun ihminen oikeen vihamielisesti tai pilkallisesti johonkin asiaan suhtautuu niin hän ei ole kyllä sinut omien valintojensa kanssa.

Ihan turhaan sinä suret sitä että joku on valinnut tiensä kulkea jossain "yhteisössä."

Kaikki uskovaisen kodin lapset käyvät jossain vaiheessa elämää vaiheen jossa he puntaroivat ja punnitsevat jatkavatko uskossa mihin ovat syntyneet vai lähtevätkö. Jokainen ihan varmasti käy tällaisen vaiheen läpi. Ei suinkaa vain kulje mukana kun niin kuuluu tehä.

haluais uskoa "omilla ehdoilla", tehdä synnin "sallituksi" ja tosiaan elää niin kuin itse parhaaksi näkee. Mutta Jumalan sana ei opeta näin.

Mutta näin uskonnottomana surettaa ja suututtaa niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat luopumaan itselleen tärkeistä asioista, koko elämästään joskus vain siksi, että joku minun näkökulmastani täysin älytön normi pakottaa valitsemaan. Siitä tässä kai on kyse, itse varmaan tunnet vähän samoin jotain hullua itsemurhalahkolaisuutta tai vaikka äärimuslimeja kohtaan.

Mutta en kvuittelekaan, että minä voisi ulkopuolisena jotenkin muuttaa asioita. Korkeintaan tukea yksilöä. Enkä myöskään halua loukata tuttavia, jotka uskovat johonkin "jumalan määräykseen". Välillä vaan ihmetyttää ja turhauttaa se, miten ihmiset kärsivät omassa tilanteesaan. Kai siitä saa sellaista turvaakin.

tämä aika on tätä. Uskonkin jo pitäis sallia synti! Enää ei saisi etes synnistä puhua vaan kaikki mikä yksilöstä on kivaa ja tuntuu kivalta niin pitää vain hyväksyä. Ihan hulluina pidetään ihmisiä jotka haluavat elää kuten Jumalan sana opettaa.



Vähä liika pitkälle menty.

Eihän se enää usko olekaan jos siellä aletaan synti hyväksymään?

uskonnoilla ei ole mitään tekemistä naisen hyvän tai huonon aseman kanssa. Syyt ovat ihan muualla.

Olet toisaalta oikeassa, MUTTA uskonnot ovat naisen huonoa asemaa ylläpitäviä rakenteita.

Tietysti naisen alistaminen on vanhaa kulttuurista perua (kuten uskonnotkin), mutta uskonnot tuovat sille perustelut myös tähän päivään. Esim. monet Euroopan maat ovat paljolti maallistuneet, ja myös naisen asema on paikoitellen tasa-arvoinen. Uskonnottomuus ja tasa-arvo eivät tietenkään kulje käsi kädessä, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Viro.

Ja nimimerkille Borgå72, vaikka juutalaisuus onkin matriarkaalinen uskonto (juutalaisuus periytyy äidin kautta, ts. juutalainen on kuka tahansa juutal. äidin lapsi), kyllä väittäisin, että tiukimmissa ja vanhakantaisimmissa suuntauksissa (esim. hasidit) naisen elämää rajoitetaan paljon enemmän kuin miehen. Ajatelkaapa nyt, synagogassahan naiset eivät saa yleensä tulla alas, vaan kököttävät parvella (siis ei-reformoiduissa suuntauksissa). On tietysti muitakin esimerkkejä, tuossa vain muutama.

Että periaatteessa olen samaa mieltä AP:n kanssa. Tietenkin jos uskonnot sallivat arvomaailman muuttumisen vuosien saatossa, kuten esim. tämän päivän valtaluterilaisuus, niin asia on eri. Mutta monia uskontoja tarkastellessa tulee kyllä mieleen, että uskonto on naisen alisteista asemaa ylläpitävä rakenne.

miksi yksikään hänen opetuslapsistaan ei ollut nainen? Vanha testamentti on hurjaa luettavaa; Eva houkutteli Aatamin syntiin, ja siten syntiinlankeemus on naisen syy, nainen luotiin miehen kylkiluusta. Mies on ykkönen, nainen kakkonen. Isä, poika ja pyhä henki; niinpä niin, miksei äiti, tytär ja pyhä henki? Kuukautiset ovat saastaiset, synnyttänyt nainen on saastainen jne jne...

Haluaisin uskoa mutten voi, koska en suostu toisen luokan ihmiseksi.

hän ilmasi olevansa Jumalan poika samarialaiselle, huonomaiseselle naiselle ja ilmaantui ensimmäisenä kuolleista herättyään naiselle. Eikä suostunut kivittämään haureutta harrastanutta naista vaan sanoi "mene, äläkä enää syntiä tee". Mutta ne on nämä kirkot ja niiden opit erikseen.

Surettaa oli turhan vahva sana, kyse on enemmän siitä, että kun kuulee jostain vastaavasta, tulee hetkeksi surullinen olo jonkun puolesta. Asia ei ole sellainen, jota märehtisin tai julistaisin jatkuvasti.

Vapaaehtoisuus on niin kovin suhteellista. Kun syntyy johonkin, siinä on. Jostain suomalaisesta sukonsuunnasta lähteminen vielä on aika helppoa (vaikka perhesuhteet voivat kärsiä ja joutuu tuottamaan tuskaa esim. vanhemmilleen jne). Köyhän musliminaisen tai vaikka eristyneen uskonlahkon jäsenen lähteminen on jo vaikeampaa.

Ja kuten sanoin, en tietenkään vaadi jotain yhteisöään hyväksymään sellaista, jonka usko kieltää. Ihmettelit vain edellä sitä, miksi ihmiset tuntevat tarvetta pohtia ja kritisoida näitä sääntöjä ja niiden merkitystä. Nämä yhteisönsä sisällä ahdistuvat ihmiset ovat yksi syy.

Toisaalta (jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka kotoinen lestadiolaisuus, jota tunnen melko hyvin tuttujen ja ystävien kautta), yhteisöjen kulttuurissa ja normistossa on aina sekoitus uskontoa (Raamatun tulkinta) ja tapakulttuuria (tv, tanssin kieltäminen). Ja siinä vaiheessa, kun tapakulttuuria puolustellaan ja kehitetään uskonnolla, aletaan mennä alueelle, jossa kritiikille on sijaa. Ei ulkopuolisilta niinkään, mutta ainakin liikkeen sisällä olisi hyvä sallia keskustelu.

kauheesti voi ymmärtää miksi se niin kovasti sua surettaa. Mieti vähän syvemmältä, mikä se asia on joka laittaa niin hirveesti miettimää ja pohtimaan ja suremaan jonkun toisen valintoja (jonka hän ihan omasta tahdostaan on valinnut ja haluaa pysyä valinnassaan). Mikä se oikein pohjimmiltaan on joka laittaa tuollain suremaan? Jotkut suhtautuvat erittäin vihamielisesti uskovaisiin ja "suu vaahdossa" vaahtoavat naisen asemasta, synnytyskoneista jne. Vaikkei asia heitä itseään koske mitenkään. Minä uskon että kun ihminen oikeen vihamielisesti tai pilkallisesti johonkin asiaan suhtautuu niin hän ei ole kyllä sinut omien valintojensa kanssa. Ihan turhaan sinä suret sitä että joku on valinnut tiensä kulkea jossain "yhteisössä." Kaikki uskovaisen kodin lapset käyvät jossain vaiheessa elämää vaiheen jossa he puntaroivat ja punnitsevat jatkavatko uskossa mihin ovat syntyneet vai lähtevätkö. Jokainen ihan varmasti käy tällaisen vaiheen läpi. Ei suinkaa vain kulje mukana kun niin kuuluu tehä.

seurakunta joka hoitaa.:)

miksi yksikään hänen opetuslapsistaan ei ollut nainen? Vanha testamentti on hurjaa luettavaa; Eva houkutteli Aatamin syntiin, ja siten syntiinlankeemus on naisen syy, nainen luotiin miehen kylkiluusta. Mies on ykkönen, nainen kakkonen. Isä, poika ja pyhä henki; niinpä niin, miksei äiti, tytär ja pyhä henki? Kuukautiset ovat saastaiset, synnyttänyt nainen on saastainen jne jne...

Haluaisin uskoa mutten voi, koska en suostu toisen luokan ihmiseksi.

hän ilmasi olevansa Jumalan poika samarialaiselle, huonomaiseselle naiselle ja ilmaantui ensimmäisenä kuolleista herättyään naiselle. Eikä suostunut kivittämään haureutta harrastanutta naista vaan sanoi "mene, äläkä enää syntiä tee". Mutta ne on nämä kirkot ja niiden opit erikseen.

eikö teillä ole mitään oikeaa ajateltavaa?

eikö teillä ole mitään oikeaa ajateltavaa?

Annapas jotain esimerkkejä, niin katositaa voisiko niitä alkaa miettimään.

Tämän uskontokeskustelun lisäksi mietin tällä hetkellä hankalan datasetin statistista analyysiä, onko Anova parempi kuin joku muu ei-paramatrinen menetelmä. Ja miksi hitossa yksi parametri käyttäytyy niin omituisesti, onko kyse systemaattisesta virheestä vai olemmeko jonkin suuren äärellä.

Lisäksi mietin mihin aikaan 700 g possufile kannattaa ottaa lämpenemään, jotta se on sopiva grilliin viiden aikaan. Ja laittaisiko perunanyytteihin valkosipulia mukaan. Taidan muuten laittaa, elämä haisemaan!

ja siksi ihmiskunta sai kirouksen päälleen. Aatamin virheen vuoksi.

Aatami tiesi mitä teki ja hän oli ensisijaisesti vastuullinen, mutta Eevan hairahdus olisi EHKÄ voitu antaa anteeksi,mutta ei Aaatamin.



te ette edes tunne Raamattua.

..perinteinen kolmiodraama ja mieshän on aina näissä se syytön osapuoli...:D

..perinteinen kolmiodraama ja mieshän on aina näissä se syytön osapuoli...:D

Naisen syrjintä on Raamatussa kyllä erittäin syvällä tasolla. Juurikin lähtien siitä että jumala on isä ja poika ja Maria ihan statisti. Ja takuulla mukana ylipäänsä siksi, ettei Jeesus ihan tyhjästäkään voinut maailmaan plopsahtaa.

siis Aatami teki rikoksen, oli syyntakeinen ja Eeva petetettiin. Mutta Aatami kantoi siinä vastuun ja hänen vuoksi ihmiskunta kirottiin.

siis Aatami teki rikoksen, oli syyntakeinen ja Eeva petetettiin. Mutta Aatami kantoi siinä vastuun ja hänen vuoksi ihmiskunta kirottiin.

Kyllä kautta kristinuskon historian naista on pidetty heikompana astaiana ja sorrettu juuri tuohon Eevan syntiin ja viettelytaitoon vedoten.

Jeesus sanoi myös että avioero on rikos Jumalaa vastaan jos sen tekee muusta syystä kuin toisen uskottomuuden takia.Sama päti niin miehiin kuin naisiinkin, mutta tätäkään sääntöähän ei mikään uskonnonsuunta noudata. .

Katsokaa vaikka mainoksia. Mitään muuta kuin erilaisia ohjeita siihen kuinka raapia karvat ihosta, maalata naamansa, rasvata vartalonsa, mitä vaatteita sopii käyttää, kauheasti ohjeita ( siis myytäviä tuotteita) miten naisesta tulee yhteiskuntakelpoinen kaikkien silmissä.



Kun käytät tätä dödöä tuoksut hyvälle, kun tätä ripsaria olet vastustamaton jne. Uskkontojen sijaan mua rassaa enemmän kaikki tämä mainonta ja meille mediasta syötettu potaska, joka muka tekee naiset onnelliseksi ja pälä pälä.



Todella vapaita ja itsellisiä me emme ole.

naiset haukkuu naisia ja Minna on se hirviö ja Esa J. viaton uhri.

Kyllä naisen paikka onkin nyrkin ja hellan välissä niin kauan kunnes on näyttöä paremmasta.

Tämä seksistinen kulttuuri,jossa naisen tehtävä on ennenkaikkea miellyttää miehen silmää,on naisen pahin alistaja.Ei suinkaan se,että tekee lapsia,voi hyvänen aika!Jeesus todellakin piti naista yhtä hyvänä kuin miestä,mikä oli todella todella harvinaista antiikin ajalla ja Roomalaisessa kulttuurissa jne.Jeesus myös antoi lapselle arvon sanomalla mm. "tulkaa lasten kaltaisiksi". Toki jotkut tulkitsevat Raamattua naista alistaen,mutta se on niiden ihmisten, ei Uuden Testamentin vika!

Ja missäpä muualla kuin kristillisissä maissa on eniten tasa-arvoa? Verratkaapa vaikka hindulaisiin tai islamilaisiin tai kommunistisiin valtioihin. Entisen NL:n maissa nuorten naisten on pukeuduttava tyrkyksi saadakseen miehen,näin kärjistettynä.