Miksi äideille pitäisi opettaa jotain imetysotteita

Miten ennen äidit saivat apua imetykseen? Oletko kovinkin iäkäs? Vai muistatko tapahtuman edellisestä elämästä?

Ennenvanhaan oli esim koko suku samassa pirtissä suunnilleen ja mallia niille asennoille ja vauvanhoidolle yleensäkin näki lapsesta saakka. Nykyään äideillä ei ole läheisiä välttämättä keltä edes kysyä, kun äitinsä ovat eläneet 4h-aikataulutusaikana (jolloin imetykset tyssäsivät alkuunsa)

osaavathan eläimetkin imettää eikä niillekään kukaan neuvo.

ennen aikuisikää, joten jos joku asia osataan hoitaa nykyään paremmin kuin ennen, niin kannattaa ehkä olla ihan tyytyväinen. Imeväiskuolleisuus on muuten aivan romahtanut entisajoista, myös Suomessa.

Ei mulle kukaan koskaan neuvonut mitään imetysotteita eikä muutenkaan imetyksestä mitään, ja silti imetys onnistui oikein hyvin kaikkien viiden kanssa.

ennen aikuisikää, joten jos joku asia osataan hoitaa nykyään paremmin kuin ennen, niin kannattaa ehkä olla ihan tyytyväinen. Imeväiskuolleisuus on muuten aivan romahtanut entisajoista, myös Suomessa.

ainakaan imuotteiden opettamisesta. kyllä siihen on ihan muut syyt. Ei äideistä pitäisi tehdä epävarmoja sillä että tehdään imettämisestä joku taito jota pitää oppikirjoista tai puhelimista oppia. Rohkaistaan äitejä siihen että kyllä he itse tietävät, mikä asento tuntuu parhaalta.

ap

Ei äideistä pitäisi tehdä epävarmoja sillä että tehdään imettämisestä joku taito jota pitää oppikirjoista tai puhelimista oppia. Rohkaistaan äitejä siihen että kyllä he itse tietävät, mikä asento tuntuu parhaalta.

ap

Niin, ennen oppi on saatu omalta äidiltä, naapurin emännältä, kätilövaimoilta, yms. Eli mikä siinä eroaa nykyisiin imetystukipuhelimiin/-palstoihin muuten kun tapa on tekniikan avulla muuttunut.

Ongelmia on siis ollut ihan aina, tapa miten niistä selvitään on vain muuttunut.

Itse imetin ja luovutin maitoa, mutta kyllä aluksi olin ihan hukassa imetysasioiden kanssa. Olisin todellakin tarvinnut apua ja ohjausta. Sairaalassa kurkkivat imetysasentoa ja totesivat kaiken olevan hyvin. Kaikki ei ollut lähellekään hyvin ja seurauksena oli ihan tietämättömyydestä johtuva rintatulehdus. On se hyvä että nykyään on netti. Apu on paljon lähempänä kuin vielä 10 vuotta sitten.



Jälkeenpäin olen joskus jutellut isoäitini kanssa imetyksestä. Häneltä se ei onnistunut 4 lapsen kanssa kertaakaan ja mummulle en viitsinyt sanoa, mutta kertomansa viittasi siihen ettei hän vain osannut imettää. Varmasti jos olisi saanut edes hiukan apua, olisi pystynyt imettämään kaikkia neljää lasta edes osittain.

Ei mulle kukaan koskaan neuvonut mitään imetysotteita eikä muutenkaan imetyksestä mitään, ja silti imetys onnistui oikein hyvin kaikkien viiden kanssa.

monimutkaista voi olla, tissi vauvalle suuhun ja that´s it. Järkytys olikin sitten suuri kun mikään ei sujunut.



Ikinä ennen ei muuten ole ollut näin luonnoton tilanne että ydinperheet kyhjöttää yksikseen eikä synnyttäneellä äidillä ole lähellään ketään jolta kysyä neuvoja.

kun olin hankkinut riittävästi tietoa. t 15



Mistään imetystuesta ei ollut hajuakaan

nämä tämmöiset keskustelut tyyliin "miksi muille pitää opettaa kun ei MINULLEKAAN tarvinnut" on aivan turhia ja osoittaa itsekästä ajattelutapaa..



samalla logiikalla lakkautetaan toki kaikki synnytyspelkopolitkin sekä perhevalmennus ym kun kyllähän ne eläimetkin synnyttää ilman mitään neuvoja ja ohjeita. ja ihan sama, miksi joku pelkäisi synnytystä kun en MINÄKÄÄN pelännyt, huoh..

Esikoisen kanssa taistelin liki 3 kuukautta, että pääsin eroon rintakumista, maidontulo vastasi edes jotenkin tarvetta (suihkutissit) ja että imuote olisi ollut semmoinen, että koko rinta tyhjeni tasaisesti. Aluksi tietenkin oli nännit verillä.



Toisen kanssa taas sujui kaikki loistavasti!

Ei edes ollut rinnat ruvella. Jo synnytyssalissa kätilöt ihmettelivät miten vauva ottaa oikeaoppisesti nännin suuhun ja imutehokin oli loistava.

täytyy tällä logiikalla myös lakkauttaa. Ei ole olemassa taitoa, mitä koulussa opetetaan, mitä ei joku oppilas voisi ihan yhtä hyvin oppia kotioloissaan omalta lähipiiriltään. Kaikki eivät tietenkään oppisi, mutta se kai ei olekaan pointti. Heitä voisimme sitten vain yhdessä halveksia.

sairaala-ajasta muistan sen verran, että tuhersin itkua joka kerta ku vauva heräsi syömään ja tissiä ois pitäny antaa.Vaan kun ei saanu tissistä otetta että maitoa olisi tullut.Ja hommaa ei helpottanu se kun maito ei noussut vasta kun 3.päivänä ja ainoa "hyväksytty" asento imettää oli kyljellään maaten.Ja kätilöt uhkaili että "ketään ei täältä pois lasketa ennen kun imetys sujuu!" Oli siinä pieniä paineita.Vasta kun eräs nuori MIES hoitaja tuli apuun,suositteli rintakumia ja asennon vaihtamista ni alkoi toimia.Ne vanhat kääkät sai imetyksen tuntumaan painajaiselta.

suvun tädit, serkut ja muut kylän naiset olivat apuna, kun tukipuhelimia ei ollut. Sitä "imetystukea" ja oppia käytiin hakemassa muilta kylän naisilta jo ennen vauvan syntymää.

Ja pöljä ope, joka vertaa koululaitosta imetystukeen.

MUTTA kolmonen ei sitten oppinut imemään millään vaikka kuinka majailtiin vauvan kanssa ihokontaktissa sängyssä ekat pari kolme viikkoa...

Siinä oli ollut apu tarpeen...

ovat erilaisia, toiset tarvitsevat enemmän apua jonkin asian oppimiseen, jotkut jonkun toisen.

Ja pöljä ope, joka vertaa koululaitosta imetystukeen.

"kaikki on niinkuin minä".



Mun on vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut eivät ymmärrä, että kaikkien elämä ei ole kopio omasta! Osoittaa kyllä jonkunlaista yksioikoisuutta.



Hienoa, että joku viiden äiti on onnistunut, mutta johan sinulle ja muilla kaltaisillesi on moni kertonut, että asia ei ole noin mustavalkoinen. On lukemattomia äitejä, jotka ovat tarvinneet apua imetykseen! Usko!



Itselleni pelastaja oli "Rinnalla" -opas, joka tuli äp:n mukana. Ilman sitä olisin ehkä lopettanut imetyksen alkuunsa.

Ap:n vauva on imenyt hyvin, joten kaikki muutkin vauvat imevät, vai?



Ei tietenkään tarvita ohjausta, jos kaikki sujuu hyvin, mutta ongelmia voi olla monenlaisia.



t. äiti, jonka vauva ei vaan kertakaikkiaan osannut imeä