Mies totesi, ettei hänestä taidakaan olla isäksi, huoh...
Meillä kesti viis vuotta ennen kun vihdoin tulin raskaaksi, tätä raskautta oli siis odotettu ja toivottu ja pelätty, ettei ikinä saatais lasta. Nyt olen viimeisilläni raskaana ja odotan kaksosia ja mies totesi, ettei hän ehkä haluakaan isäksi.
Ajatukset on ihan sekasin. En tiedä oliko mies tosissaan vai iskikö viime hetkellä paniikki, että onko hänestä kuitenkaan tähän.
Kommentit (14)
ihan normaalia ja ohimenevää. Luultavasti miestä vaan alko hetkellisesti pelottaa, että pärjääkö lasten kanssa. Uskon, että sisimmässään tahtoo lapset ja olla heidän elämässään
se lähti ovesta ulos, oli vähän aikaa poissa ja tuli kotiin videovuokraamosta kainalossa elokuva nimeltä "Luojan tähden paetkaa" - totesi vaan, että kävin hakemassa meille valmennusvideon...
Eli paniikki on ihan normaali tunne, itse ajattelin myös että ei musta taidakaan olla tähän hommaan, missä tän voi perua, mutta sitten kun ne tuplat siinä ovat, ei sitä enää ehdi edes miettiä, että haluanko/osaanko/pystynkö/jaksanko, kun sitä on vaan tartuttava toimeen ja pidettävä ne vauvat hengissä :-) ONNEA matkaan!!
ekana iltana esikoisvauvan kanssa kotona... Katselin nukkuvaa vauvaa ja tajusin, että mun in IHAN ITE pidettävä se pieni nyytti hengissä... *IIIIIIK*
Oli aika lähellä etten soittanut itkien omalle äidilleni, että ei musta olekaan tähän... :D (vaikka takana olikin vankka lastenhoitokokemus, myös ihan vauvoista, lastenhoitajan koulutus... ) Meni se ohi ja ihan hengissä on vieläkin 6 vuotta myöhemmin.
Itselläni on ultra 2 viikon päästä (odotan neljättä) ja itku tulee (ei ilosta) jos siellä on kaksi tai useampi sikiö. Kuitenkin, kun on kusi sukassa, niin turha enää ulista hätäänsä ;-D
t. lapsistaan onnellinen äiti
puhukaa asia kuitenkin pohjia myöden ettei jää mikään kalvamaan. Mitä mies pelkää?
Voisko mies puhua neuvolassa asiasta? Siis jos ei pääse rimakauhunsa yli. Ja yritä itse olla ymmärtäva ja kannustava.
Minulla itselläni iski loppuraskaudessa rimakauhua, ihan kylmä hiki nousi pintaan. Ja näin on käynyt molemmissa raskauksissa. Nyt on kaksi ihanaa lasta:)
Positiivista tuossa on kuitenkin se, etä mies uskalataa sanoa sinulle asian ääneen, eikä vain itsekseen asiaa pohdi.
Todennäköisesti sinullakin samoja ajatuksia joskus ollut ja sano miehelle, että kyllä sinullakin joskus meinaa usko omiin äidintaitoihin loppua.
Siis kun lapsi oli syntynyt. Vaikka olin kaivannut lasta kauan, ja hoitanut paljon sukulaislapsia. Olin aivan varma, erttä olin tehnyt elämäni tyhmyyden, tosin hormonit saattoi vaikuttaa mielipiteeseen. Nyt olen sitä mieletä, että lapsi on paras tekoni ikinä:-)
Mies siis sanoi, että pelkää, ettei ole tarpeeksi hyvä isä lapsille, osaa hoitaa heitä jne.
Olin itsekin raskauden puolivälissä suurin piirtein aika kauhuissani, että onko minusta kuitenkaan tähän, vaikka raskaus oli toivottu ja pitkään odotettu. Lähinnä pelotti kun tulee kerralla kaks ja mietin, miten ehdin molempia hoitaa ym. tai jos molemmilla yhtä aikaa nälkä jne. jne. Tuo oli kuitenkin ohimenevää.
ap
ajattelin ensimmäisen raskauteni loppumetreillä, etten haluakaan lasta, koska pelkäsin niin paljon synnytystä. Sanoin miehelle, ettei minusta tähän ole. Mies tietysti vähän ihmeissään, että ehkä pikkuisen myöhäistä tuumia ettei halua synnyttää kun on lapsi jo pullahtamaisillaan mahasta :-).
kun vaimoni raskaudestaan kertoi. Kyllä se miehesi vielä toipuu.
- 3 lapsen isä
voi tulla tuollainen tunne/ajatus. Toivottavasti mies kuitenkin tajuaa että hänellä on jo lapset, vaikkakin vielä sun kohdussa, mutta siis ne on olemassa eikä hän enää voi valita alkaisiko isäksi vai ei.