Kannustakaa lapsianne ottamaan kaikki leikkiin, ettei tule uusia koulusurmaajia.

ja sitten ihmetellään, kun jollakin polla hajoaa!

Ottavat hipassa kiinni ja pelastavat, kun on jäänyt kiinni. Ihana nähdä, kun eivät sorsi, vaikka poika ei uskalla niille edes puhua.



Mutta mitä tekee jumppaohjaajat. Kaikki muut pääsivät olemaan hippa, paitsi mun ujo poika. No ne ohjaajat on sellasia tyttöjä, jotka ei tajua, että se ujoin kaipaa sitä hippana olijan roolia kaikista eniten. Hienosti poika oli käsi pystyssä, kun kysyttiin kuka nyt haluaa olla hippa, mutta ei vaan saanut vuoroa.



Joku lapsista sanoikin ohjaajille, ettei meikän poika saanut vielä olla, mutta hippaleikki lopetettiin ja siirryttiin muuhun toimintaan.



Pitää alkaa ensi kerralla pitämään pojan puolia, jos sama jatkuu. Ne ohjaajatytötkin varmaan alkoi vähän vierastamaan meidän poikaa, kun ei aluksi suostunut tekemään mitään, kun oli ressu niin arkana.

ihan jo inhimillisyydestä..

Olen luokanope, ja melkeinpäaina opettanut alkuopetuksessa (eka-/tokaluokkaa). Uuden luokan kanssa sovitaan aina ns. luokan säännöt, joita kaikki pyrkivät noudattamaan. Ujutan mukaan aina säännön, että kouuaikana (lähinnä välitunneilla) täytyy leikkiä sellaisia leikkejä, johin kaikki voivat tulla halutessaan mukaan.



Lapset hyväksyvät säännön helposti ja ymmärtävät kyllä sen merkityksen. Ideana on, että kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen, vaikka parhaita kavereita ei oltaisikaan. Ja tietysti myös jutellaan siitä, että jos joku tahallaan sotkee leikit, niin silloin tämä sääntö ei päde.



Tällä menetelmällä on sujunut aika kivasti. Tietysti lapset riitelevät ja leikit eivät aina suju mutta erityisesti arempia näyttäisi helpottavan tieto, että toisten leikkeihin pääsee halutessaan mukaan.



Tämä voi kuulostaa hieman keinotekoiselta ja ulkoapäin ohjatulta mutta käytännössä toimii.

kun oma lapsi mättää toista lapiolla päähän, että oppii mikä on oikein ja väärin.



Kyse ettei tiedetä oikean ja väärän eroa!

Mutta en halua niitä ohjaajatyttöjä nyt mitenkään nolatakaan, ettei mee nuorilta ohjaajilta maku koko hommaan. Mutta ajattelen, ettei ne vaan ehtineet vielä sopeutua ajatukseen, että meidänkin poika voi osallistua. Ensin ei nimittäin osallistunut lainkaan, mutta nyt menin pojan mukaan sinne jumppaan, ja pidin ensin kädestä kiinni ja kannustin, niin vähitellen alkoi juoksemaan siellä ihan itsekin, ja olin vain seinän vierellä henkisenä tukena.



Täytyy miettiä miten mä niitä tyttöjä neuvoisin ilman, että ne tuntee itseään huonoiksi ohjaajiksi. Sitä ne ei oo, vaan meidän poika on vähän vaativa tapaus ja varmaan tosiaan aiheuttanut hämmennystä, kun ei osallistukaan ihan vain sanomalla.

3 poikaa on kiusannut toisia koko ala-asteen. Nyt ovat siinä iässä, että kalja maistuu (12v)



Viime kesänä seurasivat aikuiset ja muut nuoret rannalla kun nämä sankarit uivat uimapatjalla keskellä jokea. Joku vain tokaisi, että ei ala omaa henkeään uhkaamaan näiden kavereiden takia. Ei paljon menetetä mitään jos hukkuvat.



Aika rankkaa, mutta näin se vain menee. Se teidän kiusaajanne saattaa joskus tarvita apua ja kukaan ei korvaansa lotkauta.



Sankarit selvisivät rannalle. Mutta eipä olisi tainnut kukaan mennä auttamaan jos heille hätä olisi tullut.

niin se ei ole kiusaamista jos kutsuu vaan pari lasta hoidosta ja loput jää ilman kutsua!

Ei se tee kenestäkään kiusaajaa.



Vaikka lapsiani ei aina kaikkiin kemuihin kutsu ja he eivät kutsu myöskään kaikkia niin kaikkien kanssa leikkii.

aina ilman sitä kutsua. Se on ikäänkuin "normaalia" että ei niitä tarvitse kutsua kun ei kukaan muukaan kutsu. Se menee jo silloin kiusaamiseksi koko ryhmän taholta, vaikkei joku yksittäinen lapsi koekaan siinä kiusaavansa.