Pappi vastaa Jeesuksen hauta-dokumentin kysymyksiin

Jeesuksen hauta on toki Jerusalemissa. Matkailijalle tarjotaan kaksikin hautaa. Ensimmäinen ja vanhempi on Pyhän Haudan kirkossa, toinen 1800-luvulla löydetty niin sanottu Puutarhahauta. Molemmissa kannattaa käydä jos vain pääsee. Historiallisesti aidommalla paikalla on Pyhän Haudan kirkko, kun taas Puutarhahaudan tunnelma ja ympäristö on tehty ehkä enemmän aidon oloiseksi.





Raamattu on kirjoitettu tiettynä aikakautena ja tietyllä varsin laajalla alueella. Se on ihmisten kirjoittama, ja he ovat kirjoittaneet kaiken omalla persoonallisella tyylillään ja taidoillaan. Mutta samalla se on syntynyt Jumalan tahdosta, ja on hänen ilmoituksensa meille - vastaavaa ilmoitusta ei ole eikä tule. Nämä kaksi hyvin erilaista puolta ovat samaan aikaan esillä samassa kirjassa, eikä niitä voi täysin erottaa toisistaan. Osa sen sisällöstä kuvaa tiettyjä historiallisia vaiheita, ja on sillä tavalla 'vanhentunutta'. Mutta samalla niistä samoista kohdista löytyy jotain ajatonta ja edelleen hyvin ajankohtaista.



Raamatun Jumala on syntiä kohtaan erityisen ankara. Kukaan meistä ei pysty yrittämälläkään olemaan niin ankara. Mutta samalla Raamatun Jumala rakastaa syntistä ihmistä enemmän kuin kukaan meistä pystyy ketään rakastamaan. Niinpä jokainen ihminen on syntinen ja näin ollen Jumalan edessä samalla viivalla kaikkien muiden kanssa.



Ja juuri siksi Jeesuksesta puhutaan niin paljon, ja siksi hän on Raamatun keskushenkilö. Jeesuksen haudan paikalla ei sinänsä ole merkitystä, vaan Jeesuksen kuoleman merkityksellä. Eli ihminen voi saada anteeksi, koska Jeesus on kuollut hänen puolestaan. Ja anteeksi saa juuri turvautumalla Jeesukseen. Siinä on aivan sama, mitä ihmisen takana on. Kärjistettynä voi sanoa, että oli kysymys sitten Äiti Teresasta tai Hitleristä, vain Jeesus voi pelastaa. Toki se käytännössä tarkoittaa myös sitä, että kun on saanut anteeksi, myös pyrkii välttämään synnin tekemistä jatkossa - vaikka siihen ei käytännössä pystykään.



Sitä voi vaikka verrata parisuhteeseen. Toista tulee loukattua, vaikka sitä ei tahtoisikaan. Anteeksi pyydetään ja annetaan ja suhdetta hoidetaan. Samoja periaatteita voi hyvin soveltaa myös suhteessa Jeesukseen - Raamatussa käytetään vertauskuvana ihmisen ja Jumalan suhteesta mm. avioliittoa.

Ja jos pahasti menee vaikeaksi ymmärtää, niin kysykää uudestaan. Koetan selventää.

Ja jos selitän jotain vaikeasti, niin kysykää vain uudestaan. Koetan selventää.

Sitten kävin kirkossa jossa väitettiin olevan Jeesuksen verta jossain liinassa (ilmeisesti käärinliina) ja esiteltiin myös jotain haudan tapaista. Lienee sitten tuo toinen vaihtoehto.

Ilmeisesti samat paikat kyseessä.



*******************************************************************



Nyt alkavat päivän touhut painaa päälle, joten sanon tällekin ketjulle näkemiin. Palaan päivällä, iltapäivällä tai jossain välissä vielä katsomaan tilannetta. Tästä tuli näköjään aiheiltaan aika yleinen ketju. Ilmeisesti kyseinen dokkari ei (ainakaan näin yöllä) ollut kovin ajankohtainen. Mutta, kuten sanottu, palaan vielä katsomaan, jos jollakin on siitä jotakin mielessä.





Kiitos ja siunausta päivään!

Toivottavasti "herrakin" ymmärtää...

täytyykin kysyä häneltä tarkemmin, mitä siinä oli.



P.S.

Viesteistäsi ymmärtää ja kokee selkeästi, että olet uskovainen, uudestisyntynyt pappi. Se on ihana asia. Kiitos Herralle ja siunausta teidän koko perheelle. Ja rukoillaan pikkumiehen piolesta, että unirytmi palaa oikeaksi.

....oli yksi kohta joka jäi minua vaivaamaan ja mikä vei mielestäni uskottavuuden koko dokumentilta. Kun niissä "uurnan" tyylisissä (joissa luut säilytettiin) oli jokaisessa nimi päällä niin miksi vain oletetussa Jeesuksen "uurnassa" luki "Jeesus, Joosefin poika"? Ainakin dokumentista sai sen kuvan että esim. hänen veljiensä "uurnissa" ei vastaavaa lukenut. Eikä oikeastaan kenenkään muunkaan "uurnassa" paitsi lisäksi tämän Jeesuksen pojan "uurnassa" (en enää muista nimeä mutta siinä luki XXX, Jeesuksen poika) ja tämän väitettiin todistavan että Jeesuksella oli poika. Tuntuu hieman liian alleviivaavalta että juuri Jeesuksen ja hänen poikansa "uurnissa" oli nämä lisäselitystekstit mutta muiden "uurnissa" sitä ei ollut. Luulisi että kaikki "uurnat" olisi nimetty samalla tavalla. Miksi juuri näiden historiallisesti kaikista tärkeimpien henkilöiden "uurnissa" oli tämä lisäys...



Eli pappi, mitä mieltä sinä olit tästä dokumentista? Onko siinä jotain perää mielestäsi? Aika huimia todennäköisyyslukuja saivat kyllä laskukaavoillaan aikaiseksi (mahdollisuus että kyseessä ei ollut meidän tuntemamme Jeesuksen suvun hauta oli 1:600, eli 599:600 hauta on Jeesuksen suvun).

Minulla ei tähän hätään ole mitään kysyttävää sinulta ja unirytmistäsi päätellen saatat vielä nukkua, jos vain muu perhe sen sallii....



Mukava kun käyt näillä sivuilla!



Itse osallistun uskontokeskusteluihin toisinaan (kun aina edellisestä jankkaavasta ja bunkkereihin kaivautuneesta keskustelusta toivun; turhauttavan polarisoitunutta kädenvääntö usein on, avoin ihmettely ja kaikille yhteisten elämän kysymysten pohtiminen ei oikein nappaa näillä sivuilla), mutta useimmiten en mainitse koulutustani tai ammattiani.



Hyvää vuodenvaihdetta ja siunattua uutta vuotta!

resursseja vastata myös monien mielissä oleviin uskonnollisiin ja sielunhoidollisiin kysymyksiin. Kiinnostaisiko?

resursseja vastata myös monien mielissä oleviin uskonnollisiin ja sielunhoidollisiin kysymyksiin. Kiinnostaisiko?

**** Täällä olisi myös yksi uskonasioista avoimesti kiinnostunut äiti-ihminen, joka mieluusti lukisi alkuperäisen kirjoittajan hyvinkirjoitettuja juttuja!

Jeesuksen haudoista.. kuis ollakkaan.

Nyt tuli taas sopiva väli vilkaista tänne. Ja kiitos, päiväunet olivat makeat :)



Ja kiitos kollegalle :) Tottahan se, että turhan usein keskustelut eivät tahdo pysyä asiallisella tasolla. Enkä nyt puhu mitenkään painotetusti tästä foorumista - siihen ei ole tarpeeksi tietoa. Henk.koht. tärkeissä asioissa ne tunteet tahtovat usein sumentaa harkinnan, valitettavasti. Siunausta ja voimia myös sinulle ja läheisillesi!



Yritän kommentoida vähän järjestyksessä.



Jeesuksen hauta -dokkari: Vastaavien nimiyhdistelmien todennäköisyyslaskelma oli muistaakseni jopa yhden suhde kymmeniin tuhansiin. Ongelmia tälle laskennalle tulee kahdelta tasolta: 1) laskennan suorittanut matemaatikko on toisaalla kertonut, että hän ei itse vaikuttanut lukuihin, vaan ne annettiin hänelle. Tällöin laskeminen oli vain tekninen toimi, jonka tuloksen oikeastaan dokumentin tekijät olivat päättäneet etukäteen antamillaan luvuilla. Kiistatonta kyllä on, että vastaavalle nimiyhdistelmälle tuleva todennäköisyys olisi todella pieni. Joten 2) antaa käytännön puhua:



Talpiotin haudan (väitetyn Jeesuksen haudan) luuarkkujen nimet: Jeesus Joosefinpoika, Maria, Mariamenou-Mara, Jose, Juuda Jeesuksenpoika, Matteus



verrattuna kolmeen muuhun Jerusalemin lähiympäristöstä löydettyyn hautaan:



Dominus Flevit -luostarin alueelta Öljymäeltä löytynyt hauta: Jeesus, Maria, Joosef, Juuda, Johannes, Martta, Salome



Talpiotin alueelta aiemmin löydetty toinen hauta: Jeesus, Maria, Juuda, Matteus



Loukkauksen vuorelta löydetty hauta: Jeesus, Maria, Juuda, Simeon, Martta, Natanael, Salome



Mielenkiintoisia nimiä, eikö vain? ;) Saman dokumentin voisi tehdä hyvin pienin muutoksin mistä tahansa näistä, siitä vain valitsemaan. Mainintoja NNpoika on aina siellä täällä, nekin ovat aika tavallisia. Nämä nimet olivat yleensäkin varsin yleisiä tuohon aikaan...

Voin toki vastata muunkinlaisiin kysymyksiin. Hyvin henkilökohtaisissa asioissa tosin kehottaisin olemaan varovainen, sillä tämä on julkinen keskustelufoorumi, eikä syvälle henkilökohtaiselle tasolle menevä keskustelu välttämättä aina ole kenenkään edun mukaista. Monissa asioissa kannattaa mennä jollekin paikallisen tai naapuripaikkakunnan papin tai muun sielunhoitajan juttusille. Ja jos heti ei löydy sopivaa henkilöä, kannattaa yrittää uudelleen. Henkilökohtainen kontakti toisen ihmisen kanssa on usein paljon parempi kuin nettikontakti.



Mutta yritän kyllä vastata tai kommentoida mahdollisuuksieni mukaan :)

Huomasin vasta, että kysyttiin myös yleistä arviota/mielipidettä tuosta dokumentista. Tehosteiltaan ja rakenteeltaan se oli aivan loistavasti tehty. Huomaa, että on elokuvan ammattilainen (James Cameron) ollut mukana. Dokumentti oli kokonaisuudessaan hyvin elokuvamainen. Joukkoon mahtuvat elokuvista tutut vastoinkäymiset, pahis ja 'lopputaistelu'. Eli ulkoasultaan pidin kovasti dokumentista.



Asiasisältö puolestaan oli hyvin heikkoa tasoa. Katsojalle kerrottiin osatotuuksia, valkoisia valheita, ja pariin otteeseen jopa ihan suoria virheellisiä tietoja, joiden voisi olettaa olevan tekijöiden tiedossa mikäli yhtään ammattitaitoa löytyy. Herää siis kysymys, onko puute ammattitaidossa vai rehellisyydessä.



Asiatasolla dokumentilla ei ole mitään sanottavaa, minkä vuoksi tekijät ovatkin turvautuneet vahvoihin tehosteisiin ja psykologisiin keinoihin. Dokumentin vaikutus on nimenomaan mielikuvien tasolla.

Minulla olisi montakin kysymystä, tässä pari:



Mistä tiedän että uskon 'oikein'? En ole kokenut mitään uskoontuloa, en tunne oikeastaan mitään erityistä, muuta kuin halun uskoa Jumalaan. Olen ruokoillut Jumalalta uskoni vahvistumista ja epäilyjen poistumista, mutta en ole tuntenut mitään 'erityistä'. Mistä tiedän että juuri luterilaisen kirkon tapa uskoa on oikea? Mistä tiedän että juuri kristinusko on oikea? Mistä tiedän että pyhä kolminaisuus on totta?



Toinen kysymys: Elämässäni on ollut paljon vastaoinkäymisiä viime vuosina (niin kuin varmasti monella muullakin). Tuntuu ettei jaksaisi enää, kun sama vastoinkäyminen tuntuu jatkuvan yhä vain, olemme mm. menettäneet tämän vuoksi paljon rahaa, onnellisuutta ja mukavaa perhe-elämää. Olen rukoillut paljon, ja ymmärrän ettei vastaus ruokouksiin aina ole se mitä itse toivomme. Mutta silti herää mieleen kysymys: mikä tämän kaiken aiheuttaa? Olenko itse 'paha' ja ansaitsen tämän kaiken? Onko olemassa paholainen joka haluaa kiusata meitä? Voinko tehdä jotain, jotta tämä jo loppuisi? Vai onko minulta vielä oppimatta jotain, jota Jumala haluaa meidän oppivan?

Mina olen kaynyt Jerusalemissa puutarhahaudalla seka siella kirkossa olevassa "haudassa". Itse minusta se puutarhahauta naytti ja tuntui aidommalta. Eikos se ollut niin etta siihen aikaanhan Jerusalem oli paljon pienempi kuin nykyaan (kuten niin monet muutkin kaupungitkin) ja ruumiita ei olisi haudattu kaupungin muurien sisapuolelle? Kuten olisi ollut kyse jos Jeesuksen hauta olisi siis ollut siella kirkossa.



Kavin myos "Golgatalla" joka naytti niin uskottavalta siina bussiaseman ylla, pohjoisessa Galilean/Tiberiaksen merella Jeesuksen "kastepaikalla", ja Beetlehemissa Jeesuksen "syntymapaikalla", jossa myos on nykyisin kirkko.



Kaikki kyseiset paikat laitoin lainausmerkkeihin, koska en usko etta nuo paikat juuri noissa kyseisissa kohdissa olisivat olleet.



Toisekseen viela kysyisin sellaista etta mina olen kristitty, mieheni on muslimi, ja lapsemme ovat olleet taysin hakoteilla, ja se alkaa harmittaa minua nykyisin enentyvissa maarin. Mieheni on tapa-muslimi, tekee ramadanin, eika syo sikaa, muttei rukoile tms. Mina olen rippikoulun kaynyt ja sen jalkeen kaynyt kirkossa hyvin vahan, lahinna jouluna ja haissa ja hautajaisissa. (Meidan avioliittommekin siunattiin kirkossa, vaikka olemme siis eri uskonnoista.)

Me vietamme kristittyja juhlia kotona, ihan niin kuin itse tykkaan jarjestaa mutta se tuntuu joskus rankalta koska kukaan muu ei niita osaa jarjestaa eika jakaa niiden sanomaa kanssani. Eika perhettakaan ole ymparilla.



Olemme paattaneet aikoinaan etta lapset saavat isompana valita haluavatko liittya kirkkoon, seurata islamia, tai jotain muuta uskontoa, tai olla seuraamatta mitaan. Koulussa jota kayvat, on hieman uskonnollinen painotus, esim. paivan avauksissa, ennen ruokailua ruokarukous, joulukirkot yms. Mieheni ei niista valita, minustakin ovat ihan ok, kun ei kerran kukaan muukaan heille opeta mitaan.



Itse siis haluaisin opettaa ja kertoa heille kristinuskosta ja niin olen tehnytkin, mutta mieheni toivoisi etten tuputa heille liikaa uskontoani, mutta han ei kerro sitakaan omastaan, eika juhli mitaan omia juhliaan, ellei satuta juuri siihen aikaa hanen kotimaahansa.



Tuleekohan lapsista ihan turvattomia ilman uskoa? Tai jos koko lapsuuden ovat olleet ilman kunnon tietoa uskonnoista, osaavatko sita aikuisena lahtea hakemaan ja siihen enaa uskoa

kristinuskon tai alkukirkon varsinaisista perustajista, apostoli, kuten naiset tuohon aikaan olivat. Jeesus oli hänen miehensä ja myös alkukirkon perustajia. Juudas olisi ollut Marian ja Jeesuksen lapsi. Kristinuskon mustamaalaajat olisivat myöhemmässä vaiheessa leimanneet huhuillaan Juudaksen vanhempiensa kieltäjäksi ja Marian portoksi, jotta kristityt eivät saisi lisää kannattajia.



Mitä mieltä olet mm. naispappeudesta tässä valossa?

Vielä/taas paikalla.



Etpä kysellyt helppoja asioita. Enkä voi myöskään tarjota helppoja vastauksia - ne kuuluvat pyhäkouluun. Iän karttuessa sekä kysymykset että vastaukset muuttuvat monimutkaisemmiksi - niin kuin koko elämäkin.



Kaikki uskovat eivät koskaan koe uskoontuloa. Me olemme ihmisinä erilaisia ja myös Jumala toimii eri tavalla itse kunkin kohdalla. Toiset tulevat uskoon kertaiskusta, toiset pikkuhiljaa, ja toiset vain kasvavat siihen pienestä pitäen - toiset luopuvat välillä ja tulevat sitten takaisin. Toki sitten on heitäkin, jotka eivät koskaan usko, tai luopuvat uskostaan lopullisesti, mutta heistä ei nyt sen enempää. Samalla kun me olemme erilaisia, myös meidän heikkoutemme on erilaista. Se voi olla epäilyä Jumalaa kohtaan, tai sitten omaa itseä kohtaan. Se voi olla epäilyä anteeksiannon riittävyyttä kohtaan, heikkoutta jossakin tietyssä asiassa, tai vaikka mitä. Kokonaisuutena kannattaa muistaa, että epäily ja usko eivät ole toistensa vastakohtia. Myös monet ateistit epäilevät oman näkemyksensä mielekkyyttä. Ei epäilyssä sinänsä ole mitään erikoista.



Lääkkeenä - mutta en kertaratkaisuna - voisin tarjota uskonelämän neljää 'tuolinjalkaa': raamatunluku, rukous, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Näihin viitataan Apostolien tekojen alussa, ja niiden tarkoitus on olla tukemassa ja vahvistamassa uskonelämää. _Kaikki_ ovat tärkeitä.



'Tietämistä' on monenlaista. Luonnontieteen metodein (jota ateistisissa piireissä usein näennäisesti vaaditaan) ei kovinkaan montaa asiaa tässä maailmassa voida osoittaa. En voi pätevästi osoittaa rakastavani vaimoani ja lapsiani. Silti väitän, että tiedän sen olevan totta. Ja vieläpä väitän, että monet voivat uskoa sen, joko kokemuksesta tai sanojeni perusteella. Sekin on tietoa, vaikka ei mahdukaan koeputkeen ;)



Luterilaisen kirkon tapa uskoa seisoo tai kaatuu Raamatun perusteella. Siispä sen arvioimiseksi on tutustuttava Raamattuun - ajan kanssa ja rauhallisesti. Turha hötkyily johtaa vain siihen, että pompitaan milloin missäkin piirissä. Jollain lailla kysymys Kolminaisuudesta on samansuuntainen: Sen perusteet ovat Raamatussa, joten jälleen kerran on tutustuttava siihen.



Miksi juuri kristinusko on oikea? Tätä voi pohtia monesta suunnasta. Yksi on kokemuksellinen: elämällä. Usko on elämänmakuista ja käytännöllistä, se yksinkertaisesti toimii käytännössä. Teoreettisempi lähestymistapa voisi viitata lähteisiin: itämaiset uskonnot ovat pohdinnan perusteella syntyneitä filosofioita tai uskomuksia Jumalasta/jumalista/jumaluudesta. Varsin oikeutetusti voidaan kysyä, että onko ihmisellä todella mahdollisuuksia päätellä jotakin tuonpuoleisista? Varsinkin kun nämä päätelmät johtavat täysin päinvastaisiin tuloksiin. Lähi-idän kolmen suurimman uskonnon idea on siinä, että Jumala itse ilmoittaa itsensä ihmiselle. Tämä ilmoitus ankkuroituu historiaan, todellisiin tapahtumiin ja aikoihin.



Kaikki kolme julistavat, että ihminen on syntinen, mutta käsittääkseni ainoastaan kristinusko tuo tähän ongelmaan pitävän ratkaisun. Juutalaisuus on varsinkin ilman temppeliuhria joutunut etsimään uusia ratkaisuja ongelmaan, mikä johtaa hankaluuksiin Jumalan tahdon muuttumattomuuden kanssa. Islam puolestaan mm. ei voi vakuuttaa ihmiselle hänen tekojensa riittävän tai Allahin pelastavan varmasti juuri hänet.



Kristinuskon etuna on se, että Jumalan Pojan uhri on varmasti riittävä sinun syntiesi sovitukseksi. Eli kun haluat turvautua Jeesukseen pelastajana, saat uskoa syntisi anteeksi ja olevasi matkalla Jumalan valtakuntaan - aivan varmasti. Halu uskoa Jumalaan on jo Pyhän Hengen työtä.

Vastoinkäymisistä:



On ikävä kuulla, että teillä on ollut jatkuvia vastoinkäymisiä elämässänne. Silloin myös usko tai elämän tarkoitus voi olla koetuksella.



Toki monella omalla teolla on seurauksensa. Jos olen ilman käsineitä ja pipoa pakkasessa, on omaa syytäni, jos saan flunssan. Mutta voin myös saada flunssan ilman näkyvää syytä - kaikkiin asioihin ei vain saa koskaan tietää syytä. Mutta yleensä nämä asiat liittyvät toisiinsa. Olohuoneen lampun palaminen ei johdu siitä, että olin ulkona ilman käsineitä. Rautalankamalli ehkä, mutta tarkoitus on sanoa, että ei kannata 'ylihengellistää' ongelmia. Kaikkeen ei välttämättä löydy syytä ja moni asia voi tuntua menevän yli voimien, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi rangaistus jostakin erityisestä pahuudesta.



Paholainen toki kiusaa ja hänen tekonsa vaihtelevat laidasta laitaan. Enemmän kuin materiaalisella puolella, uskoisin hänen useammin vaikuttavan tuolla hengellisellä puolella - tosin eipä niitä voi ihan aina täysin erottakaan.



Jumala ei tuo teille sitä pahaa, mitä olette joutuneet kokemaan. Hän on hyvän lähde. Hän on hyvän lähde jopa niin pitkälle, että joskus hän nostaa jonkin pahan asian keskeltä hyvää. Silloin voidaan puhua oppimisesta kärsimyksen keskellä. Se ei muuta kärsimäänne asiaa itsessään hyväksi, sitä en todellakaan väitä. Rukoilen myös, että pääsette eteenpäin ongelmissanne. Kannattaa myös pyytää joitakin muita rukoilemaan saman asian puolesta - vaikka he eivät tarkemmin tietäisikään itse asiaa.



Kuten sanoit, varmasti monella muullakin on vastoinkäymisiä. Ne ovat osa elämää, uskoi ihminen sitten Jeesukseen tai ei. Erilaiset vastoinkäymiset ovat olleet meidän osamme syntiinlankeamisesta lähtien - eli paholaista niistä voi kyllä syyttää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kerran alkanut ongelma myös kerran poistetaan. Tämän ajan lopussa kaikki laitetaan uusiksi - täydelliseksi. Vastoinkäymiset ovat kuitenkin väliaikaisia. Tämä ei tarkoita, etteikö niitä pitäisi yrittää ratkoa kaikin keinoin, myös siihen saa apua ylhäältä. Toivottavasti tämä antaa toivoa kulkea eteenpäin, sillä Jeesuksen kanssa parempaa on joka tapauksessa tulossa.



Siunausta ja voimia!