Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tavoite lähes saavutettu! (anoppi)
07.09.2009 |
Asutaan miehen vanhalla kotipaikalla, josta anoppi on jo 15 vuotta sitten avioeron myötä lähtenyt. Siitä lähtien kun muutettiin, anoppi on käynyt kiertelemässä nurkissa ja pihamaalla muistelemassa, mikä kaikki on hänen aikaansaannostaan. Olen ohjelmallisesti hävittänyt tai siirtänyt lähes kaikki vanhat kukkapuskat ja istuttanut paljon uutta(onneksi niitä ei ollut paljon 15 vuoden poikamiesvallan peruja). Nyt meidän piha alkaa olla oikein hauskan näköinen - mutta mitä tekee anoppi? Kuljeskelee ympäriinsä, yrittää etsiä jotain, josta voisi sanoa, että se on hänen aikaansaannostaan. Kun ei muuta löydä, nojaa pihakuuseen ja muistelee, kuinka se on siinä ollut jo silloin kun hän tuli nuorikkona taloon... En voinut vastustaa kiusausta, vaan sanoin, että "hmm, ollaan vähän mietitty sen kaatamista, kun on niin ränsistyneen näköinen ja vähän huonolla paikalla." HAHHAHAAAAAA
Kommentit (8)
Miten se on sinulta pois, jos anoppi muistelee tekemiään asioita?
Mua hävettää naisten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai muuta keskusteluapua tuohon ongelmaasi? Aika huonoilla kantimilla on itsetuntosi jos anopin istuttama puska häiritsee =)
Ei nimittäin ole normaalia jos toisen ihmisen muistelu aiheuttaa sinusta moista ahdistusta.
jatka samaan malliin.
tosin sulla taitaa olla vielä matkaa siihen autuuteen mikä koitti mulle jo muutama vuosi sitten. mun anoppi on nimittäin jo tukevasti mullan alla, eikä karkuun pääse. hah hah haaa.....
Ite jo kerran sodin anopin kanssa ja mieskin halusi välit äitiinsä katkaista. Nyt tuo miehenkutale lämmittelee välejään äitiinsä uudelleen.
Menin sanomaan jotain anopin lyhyestä loppuelämästä, mutta alkoi itkeä ja häippäs paikalta. Haluaisin oppia ap:n tavoille!
Ja ps. anoppini on paha, ilkeä, valehtelija ja erittäin sairas henkisesti.
mulla vihlaisi avioerossa enemmän puutarhan kuin miehen menetys.
Onneksi en pääse katsomaan mitä kamalia sille pihalle on lähtöni jälkeen tapahtunut, käsieni työt tuhottu tms.
Älä ole niin raaka, mulle tuollainen olisi aivan kuin veitsen kääntämistä haavassa. Tai jos haluat olla tahallisesti ilkeä niin, ainakin tiedät mikä koskee...
nimim. Anoppi jäi vaikka ero tuli, eikä ole paljon multa pois jutustella aika ajoin edelleen (vaikkei mikään suosikki-ihmiseni olekaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on sinulta pois, jos anoppi muistelee tekemiään asioita?
Mua hävettää naisten puolesta.
Nimittäin kun kaikki asiat, mitä me ollaan tehty, on anopin mielestä lähtökohtaisesti väärin: Kaadettiin laho, liian lähelle taloa istutettu, puu = tuhottiin kaunis anopin istuttama koivu, jonka oksalla tiaisetkin tykkäsivät istua (ikäänkuin eivät istuisi missään muualla)
Harvensin risukoitunutta ja levinnyttä ruusuaitaa = "voi voi kun se oli niin kaunis ja tuuhea ennen vanhaan"
Raivasin rikkaruohikon ja tein tilalle kukkapenkin = "eipä tuossa kohtaa mikään kasva, siksi se on aina ollut laittamatta"
ja niin edelleen. Lisäksi olen jo aikapäiviä sitten ymmärtänyt, että anopin muisteluiden päätarkoitus on änkeä jalka ja jonkinlainen henkinen omistusoikeus meidän kotiimme. Sitä en aio antaa.
Silloin kun muutettiin, anoppi hyökkäsi heti ensimmäisenä meille "apuun": halusi valita verhot, järjestää kaapit yms. "hän kun on täällä asunut ja tietää, mikä toimii ja ainahan nämä kahvikupit on olleet tässä kaapissa". Naureksi voitonriemuisesti, kun oli kuitenkin päässyt takaisin taloon, josta appiukko oli hänet karkottanut. Ehkä tuon olisi jotenkin jaksanut vielä ymmärtämällä kestää, mutta siinä vaiheessa, kun anoppi alkoi majoittamaan omia vieraitaan meille, tuli piste vastaan.
Niin että häpeä vaan. Olen ihan valmis myöntämään, että olen kostonhimoinen ja kaunainen eukko. Ja ihan helvetin tyytyväinen, että olen onnistunut siinä.
ap
Miten se on sinulta pois, jos anoppi muistelee tekemiään asioita? Mua hävettää naisten puolesta.
Nimittäin kun kaikki asiat, mitä me ollaan tehty, on anopin mielestä lähtökohtaisesti väärin: Kaadettiin laho, liian lähelle taloa istutettu, puu = tuhottiin kaunis anopin istuttama koivu, jonka oksalla tiaisetkin tykkäsivät istua (ikäänkuin eivät istuisi missään muualla) Harvensin risukoitunutta ja levinnyttä ruusuaitaa = "voi voi kun se oli niin kaunis ja tuuhea ennen vanhaan" Raivasin rikkaruohikon ja tein tilalle kukkapenkin = "eipä tuossa kohtaa mikään kasva, siksi se on aina ollut laittamatta" ja niin edelleen. Lisäksi olen jo aikapäiviä sitten ymmärtänyt, että anopin muisteluiden päätarkoitus on änkeä jalka ja jonkinlainen henkinen omistusoikeus meidän kotiimme. Sitä en aio antaa. Silloin kun muutettiin, anoppi hyökkäsi heti ensimmäisenä meille "apuun": halusi valita verhot, järjestää kaapit yms. "hän kun on täällä asunut ja tietää, mikä toimii ja ainahan nämä kahvikupit on olleet tässä kaapissa". Naureksi voitonriemuisesti, kun oli kuitenkin päässyt takaisin taloon, josta appiukko oli hänet karkottanut. Ehkä tuon olisi jotenkin jaksanut vielä ymmärtämällä kestää, mutta siinä vaiheessa, kun anoppi alkoi majoittamaan omia vieraitaan meille, tuli piste vastaan. Niin että häpeä vaan. Olen ihan valmis myöntämään, että olen kostonhimoinen ja kaunainen eukko. Ja ihan helvetin tyytyväinen, että olen onnistunut siinä. ap
Alue: Aihe vapaa
voi miesparkaa!