En jaksa hoitaa vauvaani.

Ei sen kummempaa. Kannattaa kuitenkin liikkua ihmisten ilmoilla, vauvakerhoissa yms, kyläillä, käydä kävelyillä ja sen sellaista. Ja pyytää hoitoapua.

kuin tietokoneella roiku...

varmaan tiesit että vauva tarvitsee hoitoa jo ennen lapsen hankkimista. Hyvin minä ainakin jaksoin vaikka ei ollut sitä miestä kenelle lykätä vauvaa edes hetkeksi vaan hoidin lapsen 24/7. Omia juttujas ehdit tehdä sitten enemmän kun lapsi on isompi.

mutta ei tarvi kuin kattoa poikaani, niin johan alkaa taas hoitaminen kiinnostamaan. On se vaan niin ihana!



Ja sitten katson poikaa ja ajattelen, että se ei ole ite mitenkään vastuussa siitä, että on tuossa, vaan minä sen olen tähän maailmaan halunnut ja minun tehtäväni on häntä hoitaa, vaikkei aina olekaan hyvä päivä.



Ja onneksi on mies, joka hoitaa vauvaa melkeinpä yhtä paljon kuin minä. Ja lapsi on onneksi helppo tapaus. :)

viestistäsi tuli mieleen synnytyksen jälkeinen masennus. vauva voi olla helppo ja ihana, mutta siitä ei vaan osaa nauttia niin kuin tuntuu että pitäisi.

puhu asiasta ainakin miehesi ja mielellään neuvolan terkkarin kanssa! ei siitä haittaakaan ole!

jaksamista! kyllä se helpottuu... :)

Nyt se tuntuu ikuisuudelta, mutta usko vain pian se helpottaa. Itsestä tuntui tuolta, ettei ehdi muuta tekemään, mutta yhtäkkiä tilanne alkoi helpottamaan. Meillä vielä eräistä syistä minä kanniskelin suuren osan illoistakin.



Ota vaan hyvällä omalla tunnolla välillä omaa aikaa, mutta yritä järjestää sitä miehellekin. Jotta ehtii tekemään muutakin kuin kanniskelemaan ja käymään töissä.

pääse mihinkään yksin; vessaan suihkuun, ruuanlaittoon joka paikassa vauva on mukanasi. Muistan kyllä esikoisen vauva-ajasta sen, kunen ehtinyt itse syödä aamupalaa tai käydä vessassa. Se menee ohi, sellasta se on. Ei ole mitään omia juttuja. Eikö vauva nyt ole se OMA JUTTU!

suosittelen ulkoilua ja muiden ihmisten tapaamista oman sosiaalisen tarpeen mukaan. Älä hautaude kotiin. Kun mies tulee, käy kävelyllä (ensin 15min,jos vauvaa ei pidemmäksi voi jättää). Kyllä se siitä. Lapset on äidin ja isän juttu. Kun on esikoinen ja on ihan väsynyt, sitä on vaikea tajuta, et onko se tosiaan tällasta, apua MUA EI ENÄÄ Ole, mut sä olet, mut sä olet hetken TÄYSIN KIINNI VAUVASSASI. Se tarvii sua ja lukuunottamatta pieniä hetkiä (alussa), kun isä (ja pikkuhiljaa voit olla pidempiä hetkiä) hoitaa vauvaa.

Kun sinulla kerran on mies joka ei kaipaa (vaadi) yhtään omaa aikaa työssäkäynnin lisäksi, lähde illalla ulos lenkille tai jumppaan. Siitä saat tuhat kertaa enemmän energiaa kuin koneella istumisesta. Ja voisit vähän miettiä, miltä tuntuisi itse tulla kotiin raskaan työpäivän jälkeen, saada vauva syliin ja katsoa kun puoliso istuu naama harmaana koneella.



Minusta ainakin yhden vauvan kanssa kotona olo oli lomaa, ja tästä syystä soin miehellekin lepohetkiä enemmän kuin tarpeeksi koska hän joutuis sentään käymään töissä kun minä sain lepäillä kotona...

Onko kenties kyse ekasta lapsesta ja ajattelit arjen erilaiseksi? Tuollaistahan se on. Oikeasti aika harva vääntää samalla maailmaa uusiksi, kun on pieni vauva hoidettavana.



Toisaalta, jos päivät menee kituen, niin keksi sellaista tekemistä, mihin vauvan voi ottaa mukaan.

mitään ja netissä saan ilmaiseksi uppoutua suunnittelemaan niitä ihanuuksia, joita ostan kun palaan tästä köyhyysloukkuäitiyslomalta takaisin töihin.

En jaksa käydä vauvakerhoissa teeskentelemässä että mua jotenkin kiinnostaisi kestovaippojen uudet kuosit tai muut tylsät vauvajutut.

siksi en jaksakaan olla vauvasta innoissani. Esikoisenkin lähetän aina leikkimään isänsä kanssa, jotta saan itse olla rauhassa tietokoneella. Onneksi huomenna on taas esikoisella päiväkotipäivä.