äkkiä neuvoja tai kokemuksia

Et oikein voikaan tehdä mitään! Lähinnä ongelma on ryhmiksen! Onko siellä ammattitaitoisia hoitajia? Opastavatko ne tarpeeksi poikaasi, miten oikein otetaan kontaktia toisiin jne? Minusta tuo vaihe on kaikilla 3-vuotiailla jossain vaiheessa enempi tai vähempi. Muistan omallakin pojallani 3-vuotiaana oli tönimistä yms huonoa käytöstä. Se on juuri sitä, kun ei oikein osaa muuten ottaa kontaktia. Hoitajien pitäisi opastaa enempi. Vaihe menee ohi iän karttuessa. Meillä poika jo yli 4v eikä aikoihin ole ollut enää ongelmia. Menee siis itsestäänkin ohitse, mutta hoitajien aktiivisuus auttaa. Äidillä on vähän voimaton ja avuton olo, koska itse töissä ei oikein voi olla poikaa avustamassa, miten kysytään, pääseekö leikkiin mukaan jne. Toki kotona voi asioista puhua, mutta näin pienten kohdalla asiaa pitäisi käsitellä heti kun se tapahtuu ja ohjata oikeaan. Tapaatteko kotipäivinä muita lapsia? Silloin ainakin voit itse ohjata oikeaan suuntaan. Minä siis ehkä puhuisin asiasta enempi ryhmiksen hoitajien kanssa ja ehdottaisin, että ohjaavat pojan leikkimään jonkun sopivan leikkikaverin kanssa ja laittavat leikit alkuun. Näin poika ei joudu itsekseen yrittämään. Tsemppiä! On kurjaa kuulla negatiivista vaikka totuudenmukaista palautetta, kun ei itse voi tehdä mitään. Mutta poikasi on ihan normaali poika ja vaihe menee ohitse ajan kanssa.

Onhan pojalla ikäisiään kavereita? Ryhmiksessä voi joskus olla se vika, että kaikki muut ovat paljon pienempiä tai isompia ja oman paikan löytäminen voi olla vaikeaa. Pienempien ja isompien kanssa helposti turhautuu tavalla tai toisella.

Mielestäni 3-vuotias lapsi ei milloinkaan ole ns. paha tai ilkeä. Hänellä ei ole vielä sellaisen ajattelemisen taidot kehittyneet alkuunkaan. Lapsen käyttäytyminen on hänen aimoa tapansa viestiä asioita, sekä positiivisia että negatiivisia. Useilla lapsilla on omat keinonsa viestittää ympärilleen huomion puutetta. Eli jos lapsi ei tule muutoin tarpeeksi huomioiduksi, hän yrittää kaikin tavoin kertoa siitä ympärillään oleville ihmisille. Myös hyvän olon tunteet välittyvät leikki-ikäisillä usein erilaisina tekoina. Kun lapsella ei ole vielä taitoa esittää tunteitaan sanoin, hän esittää ne teoin. Tuuppiminen ja töniminen voi olla myös lapsen taholta positiivista lähestymistä kivaa leikkikaveria kohtaan. Hiekan heittely voi olla ilon merkki. Toki käyttäytyminen voi johtua myös ikävistä tunteista, koti-ikävästä ja viihtymättömyydestä.



Yksi meidän lapsista aloitti puremisen ja potkimisen aina, kun hänellä oli pissahätä. Lapsi ei itse tiedostanut tarvettaan, mutta tunsi, että paha on olla ja antoi sen myös näkyä. Yksi nelivuotiaamme oli alkanut päiväkodissa heittelemään tuoleja, lyömään toisia lapsia ja hoitajia, huutamaan ja parkumaan henkensä edestä. Kun selvitimme tilannetta, olimme me aikuiset kaikki kuolla nauruun. Hoitajat olivat sanoneet, että päiväkodin päätyttyä täytyy alkaa tamppaan mattoja. Lapseni oli kuullut,. että täytyy alkaa tappaa matoja. Hän yritti kaikin keinoin estää ihanien lierojen kuolemisen.



Oli miten oli, vanhemmat eivät voi olla lapsensa kaitsijoita päivähoidossa. Siellä työt pitää hoitua hoitohenkilökunnan toimesta. Mikäli heillä ei riitä ammattitaitoa käsitellä 3-vuotiasta lasta, niin olisin todella huolissani hoitopaikan tasosta. Jos minulle lastenhoitaja tulisi "kantelemaan" oman lapseni tekemisistä, niin kysyisin välittömästi, että "MIKSI HÄN TEKI NIIN?" Jos hoitajat eivät osaa vastata kysymykseen, he eivät itsekään tiedä mitä lasten keskuudessa tapahtuu. Tai he eivät osaa lukea lapsen tunteita: auttaako halaaminen, päivääuni, ruoka vai huomio. Eivät pienten lasten tarpeet loppujen lopuksi niin erikoisia ole.

Joissakin tapauksissa lapsella toki saattaa olla jokin tunne-elämään tai kasvuun liittyvä todellinen häiriö. Mutta eiväthän omat vanhemmat sillekään mitään mahda, vaan lapsi tarvitsee erityisapua, myös päivähoidossa.

Kun selviäisi missä tilanteissa käytöstä esiintyy, niin sitten niissä tilanteissa aikuisen kanssa yhdessä harjoittelua.



Eli onkohan leikkien aloittaminen ja toisiin kontaktin ottaminen vaikeaa?

->Tällöin aikuinen laittamaan leikkiä pystyyn yhdessä lasten kanssa. Samalla aikuinen voi puhua "tulkkina" auki lapselle tilannetta.

Vai tapahtuuko niin jos leikissä on ristiriitatilanteita?

->Tällöin aikuinen opastamaan miten toimia: Esim vuorotella yms.

Vai käsittääkö lapsi väärin toisten ilmeet/eleet ja kontaktit?

->Aikuinen tulkitsemaan toisten tarkoituksia selittämällä, että "Ville haluaa sinua keinumaan kanssaan ja siksi ottaa sinua kädestä kiinni ja haluatko lähteä Villen kanssa keinumaan. Jos et halua voit sanoa en halua nyt."...



Joka tapauksessa aikuinen varmaan tarvitaan tilanteita aukaisemaan ja opettamaan miten niissä toimitaan. Tästä voisi jutella ryhmiksessä ja kysyä voisiko joku opastaa lasta. Usein päivähoidossa voi vaan olla aikapula, liian vähän aikuisia ja paljon lapsia. Tällöin ei välttämättä ole mahdollisuutta auttaa kovin paljoa. Siksi ja vaikka päivähoidon opastamisen lisäksi, kannattaisi varmaan harjoitella kotona näitä vaikeuksia tuottavia tilanteita. Sinulla on varmaan aikaa opastaa lasta yhteisleikeissä ja tilanteissa: Tässä sitten kyläilyjä muiden lapsiperheiden kanssa ja puistossa käymistä yms. Ja niissä lapsen mukana ja seuraamassa tilanteita ja opastamassa.