19-vuotias ja vauvakuume
Vauvakuume polttelee suonissa, mutta en osaa itse oikein sanoa olisiko se millään tavalla hyvä juttu. Valmistuin keväällä ylioppilaaksi enkä päässyt opiskelee minnekään, mihin hain. Samoin työnhakurintamalla on autiota. Miesystävä on 14 vuotta vanhempi ja ollaan oltu yhdessä puoli vuotta. Kaiken lisäksi tää on mulla ensimmäinen oikea parisuhde. Pelottaa ja häiritsee ja äh. Ei olla käytetty ehkäisyä kuin oikeestaan vaan ihan suhteen alussa, joten en tiedä, onko kumpikaan raskauden ehkäisyn suhteen tosissaan.... Ollaan puhuttu lapsesta, ja yhdessä vaiheessa jännitettiinkin raskautta, koska menkat oli yli viikon myöhässä normaalikierrosta. Kerettiin miettiä nimivaihtoehtojakin jo xD. Testi oli negatiivinen, joten se siintä.
Siintä jäi kuitenkin muhimaan halu omasta lapsesta ja juuri tämän rakkaan kanssa. Moni asia on vaan niin ristiriidassa... Mun äidinkin ensimmäisenä kommenttina tästä suhteesta oli "kun vaan et tule raskaaksi". Joten niin... Kommentteja kiitos... ^^
Kommentit (4)
Niin ja se piti vielä sanoa. Jos tulisitkin raskaaksi, uskon, että äitisi olisi onnellinen loppupeleissä kuitenkin. Vanhempien on vain niin vaikeaa nähdä lastensa kasvavan. Vaikka varmasti aluksihan se olisi suuri shokki. Mutta äidit on äitejä :)
Kiitos valtavasti kommentista! Hienoa kuulla, että on toisiakin samoja miettiviä ikäisiäni. :) Ei asuta vielä virallisesti yhdessä, mutta käytännössä kyllä.
Sait todella miettimään uudestaan ja vähän eri kannalta. ^^
Samoin minä ja mieheni olemme haaveileet jo lapsesta ja toive elää tässäkin kuussa ;)
Heippa!
Itse oon 20v, ja toisessa vakituisessa parisuhteessa. Ensimmäisen kanssa, olin noin vuoden yhdessä (18-19v). Ja hänen kanssa puhuttiin lapsista paljon.. Hän oli minua 13 vuotta vanhempi, joten hänelle lasten hankkiminen oli ajankohtainen puheen aihe. Itse suosittelen, että odottaisit edes sen aikaa, että olisitte olleet yhdessä edes vuoden. Asutteko yhdessä? En siis todellakaan meinaa tätä mitenkään että ette olisi valmiita semmoiseen vastuuseen tms, itse nykyisen kanssa olen ollut hieman alle vuoden (olemme tunteneet yli vuoden) ja yritämme lasta. Mutta kokemuksesta tiedän, että se ensimmäinen oikea parisuhde ei välttämättä ole se oikea. Mulla on vauvakuumeilu jatkunut jo pitkään, ja tiedän kuinka inhottavaa on vain miettiä ja odotella. En tosiaankaan tunne teitä, enkä tarkoita mitään pahaa, mutta jos teidän parisuhde toimii oikeasti hyvin, asutte yhdessä, ja pystyisitte taloudellisesti elättämään lapsen, miksei! Keskustelkaa aiheesta yhdessä!
Kokemuksesta vain tiedän sen, että harkitse ja mieti hyvin ennen suurten päätösten tekemistä :) Ja, että näetkö itsesi kotona lapsen kanssa ja tulevaisuudessa opiskelevasi pienen lapsen ollessa päivähoidossa tms.
Mun äiti oli silloin ensimmäisen kanssa ihan samalla linjalla.. haha. naurattaa vieläkin ''mä en sitten vielä halua mummoksi''. Mutta nyt parivuotta myöhemmin, uuden paremman miehen kanssa (vuoden minua vanhhempi) josta äitinikin pitää, ei ole tullut mitään kommentteja. Asun siis ulkomailla tämän uuden mieheni kanssa ja jätin kaiken suomeen hänen vuoksi. Mikä oli elämäni paras päätös.
Olen kuullut hyvän sanonnan lasten hankkimisesta. ''If you're waiting for the perfect time to have children, it's never going to come''.
Tsemppiä :)