Lue keskustelun säännöt.
Naurattaako sinua Jane Austenin kirjat?
28.12.2008 |
Nuorempana, luonteeltani varsin kyynisenä ehkä, otin ne ihan sellaisenaan, kuvauksina realistisista ihmisistä tietyssä ajassa ja paikassa, ja tykkäsin kovasti; luin kaikki useaan kertaan nautiskellen ajankuvasta. Mutta ihmettelin sitä, miksi jotkut pitivät niitä kuulemma jotenkin ironisina.
Kuutisen vuotta vierähti siinä välissä, ja viime viime talvena tartuin pitkästä aikaa Ylpeyteen ja ennakkoluuloon. Yllätykseni oli suuri, kun aloin hihittää jo ensimmäisestä lauseesta eikä naamani tainnut palata peruslukemille kertaakaan ennen kuin suljin kirjan viimeisen sivun - se oli aivan tolkuttoman hassu, sairaan huvittava! En voi ymmärtää, miksen nähnyt sitä kilometrin paksuista ironiakerrosta jo vähän vajaa kolmikymppisenä. Olenko ehkä hieman aikuistunut ja oppinut elämästä...? :D
Muita vastaavia kokemuksia?
Kommentit (8)
mutta onhan ne ironisia aikansa kuvaajia. Nykyään ei kyllä enää kiinnosta hirveästi, kun ne on kaikki dramatisoitu niin moneen kertaan. Mutta minäkin ahmin ne ja Brontet ja Dickensit ja muut teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mullakin on nyt kolmikymppisenä uusintakierros menossa ja pidän näistä edelleenkin, ja tosiaan varmasti monikerroksisempia ne nyt ovat. Aivan parhaita pakoretkiä todellisuudesta!
mutta onhan ne ironisia aikansa kuvaajia. Nykyään ei kyllä enää kiinnosta hirveästi, kun ne on kaikki dramatisoitu niin moneen kertaan. Mutta minäkin ahmin ne ja Brontet ja Dickensit ja muut teininä.
Jotenkin lasten tulon jälkeen lukemiseen ei ollut niin kovasti aikaa ;) ja nyt vasta kun ovat isompia, pystyn tarttumaan kirjoihin taas. Olen siis ikääntynyt vain n. 28-vuotiaasta 36-vuotiaaksi. ...eiku! Eihän tuo ole mikään "vain", siinähän on melkein 10 vuotta! :-O No ei ihme, että ymmärrys kasvaa.
ap
Mua lähinnä nukutti, mutta tästä on jos parisenkymmentä vuotta aikaa ja teininä luin. Pitäis varmaan kans ottaa uusintakierros.
Jokaisessa kirjassa on selvästi koomiseksi tarkoitettuja hahmoja, ja kommentteja, ja sitten on vähän vakavammin otettavia.
Minua on jotenkin aina häirinnyt joidenkin 'hyvinkasvatettujen' nuorten naisten nirppanokkainen paheksunta vähän vilkkaampia ihmisiä kohtaan. Liittyy tietenkin englantilaiseen kulttuuriin, missä tunteiden näyttämistä on pidetty heikkouden osoituksena, mutta minusta se on ollut ärsyttävä piirre kirjoissa. Ja tietenkin se, että miehistä mainitaan suunnilleen vain tulot ja käytöstavat, mutta sehän tietysti on osa sitä ironista kerrontaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nehän on moraalitutkielmia. Sellainen ei ole muodikasta, siksi siitä ei puhuta, mutta on ne.
joskus 13-vuotiaana luin niitä vain historiallisina rakkaustarinoina mutta niissähän on niin paljon muutakin
Ironian huomasi selvästi tästä uusimmasta Ylpeys ja ennakkoluulo-elokuvasta (Keira Knightley Elizabethina).