Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kiltti" ihminen eli minä pimahdin, nyt huono omatunto.
05.09.2009 |
Olen ns. "kiltti" ihminen, viimeisen asti yritän olla sopuisa ihminen ja väistän konflikteja. Tämä on johtanut siihen, että olen joutunut jonkin verran nielemään asioita elämäni aikana ja ne ovat jääneet kaivelemaan.
Nyt sitten kerrankin annoin tulla mielipiteeni ja huono omatunto kalvaa :( Olen rv 30 raskaana ja hormoonit hyrräävät, tunteet ovat aivan pinnassa.
Eli esikoispojallani oli syntymäpäivät viime viikolla ja häntä tietysti onniteltiin - kaikki paitsi oma kummitätinsä. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun kummitäti "unohtaa". Monesti on tuntunut pahalta pojan puolesta kun se kuitenkin olisi niin helppo vaikka tekstarilla hoitaa. Tämä tapahtui pojan ollessa n. 10-vuotias. Ja tämä kummitäti on vielä pojan ainoa olemassa oleva kummi.
Nyt kuitenkin pyysin häntä perheineen meille kahville, vastausta ei kuulunut joten laitoin sitten vielä toisen viestin. Kohteliaasti kieltäytyi muttei vieläkään mitään terveisiä laittanut pojalle viestissään. Tästäpä vedin herneen nokkaan ja laitoin viestin ettei taida kummitätiä paljon kummipoikansa synttärit napata kun ei ole onnitteluja kuulunut.
Tästähän hän loukkaantui ja soitti pojalle raipaten. Poika (teini-ikäinen jo) ei suostu kertomaan mitä kummitäti sanoi, oli kuulemma vain ollut "tyytymätön".
Nyt huono omatunto siksi, että kummitäti on ollut vastikään sairaalassa hoidossa viikon koska oli aika sairas ja on nyt sairauslomalla. Ja varmasti huolissaan terveydestään :( On kuitenkin sairauslomansa aikana jaksanut facebookissa kirjoitella pojan synttäreiden aikoihinkin vaan ei onnitella kummipoikaa. Siksi jotenkin hirmustuin kun poikani tästä kertoi. En itse ole siis facebookissa.
Sekavaa selostusta mutta kysymys kuuluu että ylireagoinko tilanteeseen. Nämä raskaushormoonit taitavat pimentää pään vai onko suuttumukseni oikeutettua? En tiedä, paha mieli vain. Mutta jotenkin nuo menneiden vuosien unohtamiset vain kasaantuivat tähän ja menin tunteeseen :(
Tämä kummitäti on aika mustavalkoinen ihminen, on katkonut monien ihmisten kanss välinsä vuosien aikana, taisi meiltäkin nyt mennä välit poikki.
Kommentit (11)
niin jotenkin sitä toivoisi että muistaisi, vaikka vain tekstarilla. Ja se nyrppii että on tehnyt tätä jo pojan ollessa pieni, aina sai kauheasti silloinkin sovitella koska hänelle ylipäätään sopisi tulla kylään..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikä ollut ensimmäinen kerta kun kummitäti "unohtaa". Monesti on tuntunut pahalta pojan puolesta kun se kuitenkin olisi niin helppo vaikka tekstarilla hoitaa. Tämä tapahtui pojan ollessa n. 10-vuotias. Ja tämä kummitäti on vielä pojan ainoa olemassa oleva kummi."
Siis mikä tapahtui pojan ollessa 10-vuotias? Onko kummi siis unohtanut synttäreitä useita kertoja vai vain kerran aiemmin, kun poika on täyttänyt 10?
Miksi muuten olette alunperinkään pyytäneet kummiksi ihmistä, joka ei vaikuta sinun kertomasi perusteella kovin kiinnostuneelta lapsestanne?
Eikö kummin tulisi olla niin läheinen ja tärkeä ihminen lapsen elämässä, ettei se olisi mikään velvoite viettää lapsen kanssa synttäreitä? Lähettää korttia, ostaa lahjaa? Millaisia ihmisiä te oikein olette valinneet lastenne kummeiksi?! :(
Itselläni on kummit vielä elossa, onneksi. Ovat minulle tärkeitä ihmisiä. Sylikummini ovat vanhempieni ystäviä nuoruudesta saakka, kolmas kummini on äitini serkku. Näen heitä kaikkia kuukausittain. He käyvät edelleen synttäri- ja nimpparikahveilla luonani, vaikka minulla onkin jo oma lapsi ja perhe :) Kortteja lähetellään usein. Lahjomme toisiamme ristiin rastiin.
Omalle lapsellemme valitsimme kummeiksi minun pikkuveljeni ja miehen pikkusiskon. Molemmat ovat takuulla ihmisiä jotka tulevat olemaan mukana lapsemme elämässä niin kauan kuin kynnelle kykenevät.
Minä siis ymmärrän sinua ap, todellakin. Minäkin olisin pettynyt ja loukkaantunut lapseni puolesta. Älä huoli, ei aina tarvitse olla kiltti ja ymmärtäväinen. Ihan ok on joskus antaa harmituksen kuohahtaa :)
N28
että teinien ja sitä vanhempien synttäreitä ei enää huomioida kuin lähipiirissä.
Aika tavallista on että n. 10-12-vuotiaasta lähtien ei enää kutsuta esim. kummeja synttäreille. Meillä suvussa jopa sovittu ikärajaksi 10 v jonka jälkeen ei enää ostella synttäri- ja joululahjoja. Vain suuremmat juhlat (rippi, yo tms.) huomioidaan.
kummin käytökseen.
Sulla on oikeus niihin tunteisiin mitä sulle tulee ja myöskin oikeus ilmaista tunteesi. Liika kiltteys kostautuu jossain vaiheessa.
Esikoinen syntyi ollessani 18-vuotias, kummitäti on nuoruuden ystäväni. Silloin hän tuntui ihan hyvälle tyypille, oli 17-vuotias. Mutta myöhemmällä iällä alkoi käyttäytyä oudosti :( Pojan takia olen pitänyt lähinnä yhteyttä.
Eikö kummin tulisi olla niin läheinen ja tärkeä ihminen lapsen elämässä, ettei se olisi mikään velvoite viettää lapsen kanssa synttäreitä? Lähettää korttia, ostaa lahjaa? Millaisia ihmisiä te oikein olette valinneet lastenne kummeiksi?! :(
Itselläni on kummit vielä elossa, onneksi. Ovat minulle tärkeitä ihmisiä. Sylikummini ovat vanhempieni ystäviä nuoruudesta saakka, kolmas kummini on äitini serkku. Näen heitä kaikkia kuukausittain. He käyvät edelleen synttäri- ja nimpparikahveilla luonani, vaikka minulla onkin jo oma lapsi ja perhe :) Kortteja lähetellään usein. Lahjomme toisiamme ristiin rastiin.
Omalle lapsellemme valitsimme kummeiksi minun pikkuveljeni ja miehen pikkusiskon. Molemmat ovat takuulla ihmisiä jotka tulevat olemaan mukana lapsemme elämässä niin kauan kuin kynnelle kykenevät.
Minä siis ymmärrän sinua ap, todellakin. Minäkin olisin pettynyt ja loukkaantunut lapseni puolesta. Älä huoli, ei aina tarvitse olla kiltti ja ymmärtäväinen. Ihan ok on joskus antaa harmituksen kuohahtaa :)
N28
että teinien ja sitä vanhempien synttäreitä ei enää huomioida kuin lähipiirissä.
Aika tavallista on että n. 10-12-vuotiaasta lähtien ei enää kutsuta esim. kummeja synttäreille. Meillä suvussa jopa sovittu ikärajaksi 10 v jonka jälkeen ei enää ostella synttäri- ja joululahjoja. Vain suuremmat juhlat (rippi, yo tms.) huomioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan oli silloin kauan sitten "hyvä tyyppi", olimme hirveän nuoria silloin lapseni syntymän aikoihin. Itse olin 18-vuotias, hän 17-vuotias. ap
"Eikä ollut ensimmäinen kerta kun kummitäti "unohtaa". Monesti on tuntunut pahalta pojan puolesta kun se kuitenkin olisi niin helppo vaikka tekstarilla hoitaa. Tämä tapahtui pojan ollessa n. 10-vuotias. Ja tämä kummitäti on vielä pojan ainoa olemassa oleva kummi."
Siis mikä tapahtui pojan ollessa 10-vuotias? Onko kummi siis unohtanut synttäreitä useita kertoja vai vain kerran aiemmin, kun poika on täyttänyt 10?
Miksi muuten olette alunperinkään pyytäneet kummiksi ihmistä, joka ei vaikuta sinun kertomasi perusteella kovin kiinnostuneelta lapsestanne?
Vai häiritseekö asia vain itseäsi? Tunteita kannattaisi alkaa purkaa jotain muuta kautta kuin räjähtelemällä ihmisille. He eivät kuitenkaan ole syyllisiä kiltteyssyndroomaasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenellekään, jos tätä nyt voi rajähtämiseksi sanoa. Kyllä poikaakin selvästi häiritsi, mutta ehkä itseäni vielä enemmän. Olen tosiaan raskaana rv 30, joka ehkä myös selittää tunteellisuuteni. ap
Vai häiritseekö asia vain itseäsi? Tunteita kannattaisi alkaa purkaa jotain muuta kautta kuin räjähtelemällä ihmisille. He eivät kuitenkaan ole syyllisiä kiltteyssyndroomaasi
Minusta kummi toimi kyllä väärin mutta en tiedä ylireagoitko sinä. Mutta kuten joku jo sanoi, tilanne aiheutti sinussa tuollaisen reaktion ja sillä siisti, minkäs sille voi.
Ehkä sinulle voisi olla hyödyllistä miettiä, miksi tunnet nyt niin kovaa syyllisyyttä. Ilmiselvästi kummi koki viestisi negatiivisena ja loukkaantui. Mitä tunteita tämä herättää sinussa? Miksi? Minäkin olen ollut miellyttämishaluinen, ja olen huomannut että on hyödyllistä opetella sietämään sitä, että ei ole toiminut sosiaalisissa tilanteissa täydellisesti ja on jopa aiheuttanut harmistusta joissakuissa. En ole silti kelvoton ihminen (etkä sinäkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy energiaa käyttää tuollaiseen vouhotukseen että onnitteleeko joku, oli sitten kummi tai ei. Jos ei halua enää olla yhteydessä niin anna olla, ihmisten elämäntilanne muuttuu, me muutumme, onnitteluja tulee varmasti nyt uusilta ystäviltä.
Alue: Aihe vapaa
että teinien ja sitä vanhempien synttäreitä ei enää huomioida kuin lähipiirissä.
Aika tavallista on että n. 10-12-vuotiaasta lähtien ei enää kutsuta esim. kummeja synttäreille. Meillä suvussa jopa sovittu ikärajaksi 10 v jonka jälkeen ei enää ostella synttäri- ja joululahjoja. Vain suuremmat juhlat (rippi, yo tms.) huomioidaan.