Miten teidän 1 vuotiaat syö?
Täällä alkaa äidillä olla sormi suussa ja kärsivällisyyttäkin koetellaan. Meidän nyt 1 v 2 kk on "aina" ollut huono syömään, mutta viime aikoina tuntuu että tilanne vain pahenee. Mukaan on tullut myös "temppuilu" ruokapöydässä, astioiden ja ruuan heittely jne.
Aamu- ja iltapuuron syö yleensä hyvin, mutta on päiviä ettei siinä välissä suostu syömään oikein mitään. Sormiruokana menee parhaiten tomaatti (ei oikein tiellä pidä) ja joskus pasta. Purkkiruokaa menee tosi vaihtelevasti, joku päivä lemppari ei maistu taas ollenkaan jne. On todella turhauttavaa tarjota vähintään viisi kertaa päivässä ruokaa kun on hyvin todennäköistä että menee roskikseen. Nyt vielä mukaan on tullut temput, eli maistaa muutaman sormiruokapalan (pastaa, kalaa, kanaa) ja heittää loppua ruokaa lattialle.
Toinen huoleni onkin miten tuon ikäisen huonoon käytökseen tulisi suhtautua. Itsellä tietenkin pinna palaa, mutta kun ei tuon ikäistä oikein voi komentaakaan. Yleensä tuimana nostan pois pöydästä ja estän käsiin tarttumalla heittämästä enempää.
Miten tuon alipainoisen saisi syömään???
Kommentit (7)
On aina ollut pieniruokainen, nyt ihan mahdoton. Ja kans temppuilee pöydässä. Ennen auttoi, kun annoin syödä samalla itse, touhusi siinä ja sain ruokaa ujutettua suuhun pari lusikallista. Nyt ei sekään auta, heittelee lattialle ruokaa ja astioita ja parkuu sit niiden perään, pyörittää päätä eikä halua avata suuta ja turhautuu nopeasti siitä ettei pääse syöttötuolista pois.
Monta viikkoa jaksoin yrittää tarjota maailman parasta ruokaa, vuoroin tosi huolissani ja vuoroin todella v***na. Nyt olen ottanut sen linjan, että kukaan lapsi ei ole kuollut nälkään ruokaa tursuavassa talossa, joten annan ruokaa kun on hän ilmoittaa oikeasti olevansa nälkäinen. Ruoka-ajat on neljästi päivässä, ja niistä pidetään kiinni + lapsi syö pääruuat meidän kanssa yhdessä saman pöydän ääressä. Mut jos ei syö, niin nostan sit samoin tein pois pöydästä, ihan oman mielenterveyden vuoksi.Pinna ei vaan enää veny pelleilyyn.
Lapsi on nyt 80 cm ja painaa tasan kymmenen kiloa, joten ei nyt ihan mahdottoman laiha kuitenkaan.Pärjää vissiin vähemmällä ravinnolla kuin monet muut. Mut esimerkiksi aamiaista hän ei syö ollenkaan, vaan pärjää kahdella desillä maitoa aamukuudesta puoli kahteentoista lounaaseen, vaikka tossa välissä on pari tuntia ulkoilua. Minullakin on usein tuossa vaiheessa kova nälkä jo, mut ei hänellä. Ja on hyväntuulinen ja vilkas, joten mitään nälkäkiukkua ei ole havaittavissa. Ymmärtäisin, jos iltapala ois ollut runsas, mut kun ei syö silloinkaan.
Toisaalta luin lastenhoitokirjaa, ja siellä oli koottuja jälkiviisauksia, jotka oli ihan hervottoman hauskoja. Yksi niistä kuului jotenkin näin:
"katsot aikuista poikaasi ja sinun täytyy myöntää, että hänestä tuli yllättävän pitkä ja roteva, vaikka voisit vannoa ettei hän ensimmäiseen kahteen vuoteen syönyt mitään orgaanista" :D Joten jospa meidän poika kuuluis tähän samaan sarjaan...
Kiitos vertaistuesta!! :)
Olinkin unohtanut mainita tuon saman pullauttelun! Se on tullut viime viikkoina myös meille mukaan, raastavaa! Äidin suosikki on mustikat, joiden kuoria löytyy milloin mistäkin.
Minäkin teen pääsääntöisesti kotiruokaa, mutta joskus korvaan sen purkilla jotta näen maistuisiko ne sitten paremmin. Harvoinhan ne maistuu.
Meillekin neuvolassa muistetaan muistuttaa liian alhaisesta painosta, mutta minkä ihmeessä teet jos tuo napero EI SYÖ! Itse olen mennyt siihen halpaan että tarjoan ylimääräisiä välipaloja "kun ei se raukka taaskaan ole syönyt mitään, nälkähän sillä on". Tiedän että pitäisi olla tiukkana ja pitää kunnon välit ruokailussa jotta varmasti olisi nälkä kun istutaan pöytään.
Argh, voimia meille, kai nämä hengissä selviävät ja kasvavatkin vaikka ovat tälläisiä ikidiettaajia! :) Hermot tässä vaan menee...
Tämä on varmasti aivan totta, eiköhän meidän pojistakin isoja kasva, vaikka kuinka vähän nyt syövät :) Tuon kun muistaisi itsekin, ettei se lapsi tosiaan pääse nälkään kuolemaan kun safkaa tursuaa jokaisesta kaapista... :)
Tsemppiä ap:lle ja kaikille huonosyömäisten vanhemmille!
-2
"katsot aikuista poikaasi ja sinun täytyy myöntää, että hänestä tuli yllättävän pitkä ja roteva, vaikka voisit vannoa ettei hän ensimmäiseen kahteen vuoteen syönyt mitään orgaanista"
Tosin imetän vielä, että jotain ravintoa saa sitä kautta.
Ja muuten ainoa mikä menee hyvin, on turkkilainen jugurtti, se maustamaton. Kana palasina sormiruokana. Keitetty riisi pelkästään.
Ja myönnän, teen myös sitä, että kuljen lapsen perässä, näin syö enemmän, leikin lomassa.
Kokeilkaa eri juttuja. Yhtä lajia kerrallaan lautasella.
Mikä siihen auttaa kun toinen ei syö?
Pakko pitää neuvolaa vittuilijoina? Jos ne sanoo jotain "negatiivista" niin sano sinä että mikä siihen auttaa? Kerro sinä kun osaat kertoa ettei joku mene nyt ihan ohjekirjan mukaan.
Tuota kasvatuksellista puolta minäkin olen miettinyt paljon. Nyt ruuasta kieltäytyminen tuskin on tietoista vallankäyttöä, vaikka onkin ainoa asia mistä tän ikäinen voi itse päättää. Mut ei kestä kauaa, niin älykäs napero kyllä tajuaa, että ruuan kanssa temppuilulla saa äidin hermot riekaleiksi ihan parissa sekunnissa. Varmasti uhmaikäisen mielestä tosi kätevää. :D
Lähipiirissä on karmea esimerkki siitä, miten lapsi voi pyörittää koko perhettä syömisellään ja syömättä jättämisellään, enkä ikinä halua mennä siihen. Siksi en anna väliapaloja enkä syötä muualla kuin pöydän ääressä. Vaikka joskus todella haluttais, ja oisin valmis seisomaan vaikka päälläni että suuhun menis edes yksi lusikallinen.
En ole puhunut neuvolassa tästä mitään. Ei ne siihen voi vaikuttaa. Luulenpa että neuvoina ois jotain yhtä älytöntä kuin että lisää rasvaa ruokaan tai ootko kokeillut sitä ja tätä sormipaloina. Painoahan lapsella on kuitenkin ihan hyvin, joten ei siinä mielessä huolta.
Tsemppiä tosiaan meille kaikille, jospa tää valmentais uhmaikään jolloin mikään ei suju kuitenkaan senkään vertaa kuin nyt.;)
- 3-
Voi ap, kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittamani! Meillä poika 1v4kk on myös ollut aina tosi hoikka ja huono syömään. Meilläkin on tilanne alkanut mennä koko ajan vain huonommaksi ja huonommaksi.
Meilläkin ruoka lentää (sormiruokaa lapsi syö pari palaa, sitten alkaa viskoa lautaseltaan ruokaa lattialle, seiniin, meidän vanhempien päälle...) ja uutena on tullut se, että hän myös sylkee (tai pullauttaa ruuan suustaan takaisin lautaselle, ei nyt sentään ihan räkäise) ruokaa suustaan pois.
Ruoka ei maistu mihinkään aikaan vuorokaudesta, aamuisin huonoiten. On aamuja jolloin hän syö ½ siivun juustoa. Tai 1/4 riisikakkua. Lounas menee yleensä parhaiten, mutta sekin vaihtelee paljon. Hän syö lähinnä kotiruokaa (tai siis on syömättä), määrissä ehkä ½ purkillista lämmintä ruokaa, lisäksi tomaattia, kurkkua ym. energiatyhjää sapuskaa lisäksi jonkun verran / ateria. Välipalalla ehkä desi jogurttia / puolikas leipä / puolikas omena jos hyvin menee. Iltapalalla yritän tarjota aina puuroa että nälkä pysyisi yön poissa, joskus se maistuu ehkä desin verran, joskus taas lentää lusikka seinään samantien. Joskus saattaa hörpätä 2dl velliä.
Olen aivan totaalisen uupunut tilanteeseen. OIkeasti. V*tuttaa niin paljon, että syöminen on aina yhtä hiivatin taistelua. Ja se ruuan heittely, se on kaikista raastavinta. Tiedän ettei saisi suuttua ja kiihtyä, mutta en voi sille mitään että ääni nousee ja lapsi lähtee pöydästä hyvin rivakasti kun viskominen alkaa... Lapsi vaan on oikeasti laiha. Sen olisi pakko syödä. Mutta ei häntä väkisin saa syömään. En tiedä... Äääh olen niin väsynyt koko asiaan.