Lue keskustelun säännöt.
Miksi omaa vauvaa ei saa kehua? : (
26.05.2008 |
Meillä on poika, joka on 2,5kk. Tänään perhekerhossa minut sitten pudotettiin maanpinnalle. Poika on jo kuukauden päivät nauraa hekotellut ääneen ja jutellut vastavuoroisesti jo pari viikkoisesta. osaa kääntyä selältä vatsalleen, ja viikonloppuna oppi menemään hieman ryömimällä eteenpäin. En muista että nuo isommat olisivat vielä tuon ikäisenä näitä taitoja tuolla tavalla osanneet. Tänään sitten perhekerhossa pari äitiä kanssani ihmetteli näitä taitoja. Siihen tuli kaksi muuta äitiä, jotka kommentoivat seuraavasti:
"Ei tuo teidän vauvanne nyt varmaan mikään tavaton ihme ole" ja " on tutkittu, että nykyvauvoilla on kamala stressi jo pienenä, kun vanhemmat vaativat niin paljon"
Olin aivan puulla päähän lyöty. Emmehän me toki ole vauvalta vaatineet ryömimistä, sitä tuskin voi noin pienelle edes opettaa. Enkä edes ollut itse mainostanut näitä taitoja, vaan muut huomasivat ne. Meidän vauvamme on meille ihmeellinen, mutta en antanut ymmärtää että muut olisivat "huonompia".
Kommentit (32)
Oma esikoinen kääntyi selältä vatsalle 2,5kk iässä, ryömi hieman vajaa 4kk iässä (tästä on todisteena videopätkä ja poika tosiaan etenee vajaa metrin pätkän käsiä ja jalkoja käyttäen lelun perässä), käveli tukea pitkin 6kk iässä ja ilman tukea hieman vajaa 9kk iässä. Aikainen liikkuja siis ja totta tosiaan, osa mammoista vähätteli lapsen taitoja esim perhekerhossa ei ensin uskottu että lapsi tosiaan kävelee (9kk) ja kun käveli muiden nähden niin "eihän tuo ole taito eikä mikään" monen suvusta alkoi löytyä aikaisemmin kävelleitä. En mitenkään leuhkinut lapseni taidoilla, mutta toki asiasta mainitsin kun ylpeä äiti olin :)
En tiedä onko sitten kateutta vai mitä, mutta vaikea pala tosiaan monelle tuntuu olevan, etenkin jos oma lapsi oppinut vastaavat taidot hieman normaalia myöhemmin. Meillä kaikki kolme lasta kävelleet alle vuoden iästä (kuten minä ja isänsäkin eli olisiko geeneissä?) ja monelle tuttulle, joiden lapset kävelleet vasta lähepänä puolentoista vuoden ikää asia on ollut aika vaikea... miksi ihmeessä?
Lapsia kyllä vertallaan kauheasti nykyisin mikä ei tietenkään ole kivaa mutta itse en ainakaan lasteni taidoilla kehu ilkeyttäni, mutta jos asiasta keskustellaan niin koen että minulla on täysi oikeus kertoa milloin omani esim oppi kävelemään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jossain vaikka neuvolassa näen, että tosi nuori vauva osaa "etuajassa" asioita, oikein ihmettelen ja kehun että "ompas hienoa kun teidän poika/tyttö osaa jo noin, vautsi"! Musta on hienoa nähdä ylpeän äidin säteilevä ilme ja hymy! :) Itekkin olen ylpeä omasta lapsestani ja opituista taidoista, vaikka ihan keskitasolla mennään, siis iän mukaista kehitystä.
En ole vielä törmännyt yhteenkään äitiin joka liioittelisi lapsensa taitoja ja osaamisia. Enkä kyllä ole niihin kehujiinkaan törmännyt. Monesti on sivulliset itse huomanneet kun joku lapsi osaa jotain erityistä aikaisin, ja siinä sitten puhe siirtyy niihin asioihin. Kummallista, että jotkut täällä epäilevät nyt sitten, ettei ap:n lapsi osaa näitä asioita mitä hän sanoi, kun kerran kertoi vielä että toisetkin olivat huomanneet. En väitä että kateellisuutta, mutta kertokaa miksi pitää epäillä tosiasioita? *ihmettelee*
Ole rauhassa ylpeä, ap! :D
kävellä seitsemän kk ikäisenä. Nyt hänellä on pahoja ongelmia nilkkojen ja kasvun kanssa. Ikää tällä hetkellä vajaa kaksi vuotta.
Ei liian aikainen kehittyminen ole mitenkään välttämättä hyvä asia. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ei siis kannata kadehtia ap:ta.
ystävän poika alkoi kävellä 7kk iässä, ne nilkkojen ja kasvun kanssa olevat ongelmat eivät varmasti johdu tästä kävelemään lähtemisestä. Lapsi tekee omaan tahtiinsa asiat. Eihän lapsi istukaan ennen kuin on valmiudet ja siihen pystyy. Muutoinhan maailma olisi täynnä selkävaivaisia lapsia, kun "ovat liian aikaisin ruvenneet istumaan".
Lapsi oppii kävelemään tasan silloin kun hän on fyysinen kehityksensä on kypsä siihen, urpo!
kävellä seitsemän kk ikäisenä. Nyt hänellä on pahoja ongelmia nilkkojen ja kasvun kanssa. Ikää tällä hetkellä vajaa kaksi vuotta.
Ei liian aikainen kehittyminen ole mitenkään välttämättä hyvä asia. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ei siis kannata kadehtia ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieltä, että pojan nilkkaongelmat johtuvat nimenomaan liian aikaisesta kävelystä. Tässä tapauksessa vanhemmat nimenomaan kannustivat lasta kävelemään ja nousemaan hyvin pienestä, kävelyttivät jne.
ystävän poika alkoi kävellä 7kk iässä, ne nilkkojen ja kasvun kanssa olevat ongelmat eivät varmasti johdu tästä kävelemään lähtemisestä. Lapsi tekee omaan tahtiinsa asiat. Eihän lapsi istukaan ennen kuin on valmiudet ja siihen pystyy. Muutoinhan maailma olisi täynnä selkävaivaisia lapsia, kun "ovat liian aikaisin ruvenneet istumaan".
oppiiko lapsi vaikkapa ryömimään 3 kk vai 6 kk ikäisenä? Tietääkseni asialla ei ole lapsen älykkyyden, hyvinvoinnin yms. kanssa yhtään mitään tekemistä. Miksi asiasta siis pitäisi vouhottaa suuntaan tai toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin lapsia ei saa painostaa liian aikaisin muihinkin juttuihin, kuten kävelyyn.
ystävän poika alkoi kävellä 7kk iässä, ne nilkkojen ja kasvun kanssa olevat ongelmat eivät varmasti johdu tästä kävelemään lähtemisestä. Lapsi tekee omaan tahtiinsa asiat. Eihän lapsi istukaan ennen kuin on valmiudet ja siihen pystyy. Muutoinhan maailma olisi täynnä selkävaivaisia lapsia, kun "ovat liian aikaisin ruvenneet istumaan".
Olin tavattoman ylpeä, kun jo synnärillä kehuttiin vauvan olevan poikkeuksellisen virkeä vastasyntynyt. Neuvolassa toitotettiin, miten lapsi on ikäistään edellä, oppi tarttumaan esineisiin ja ryömimään aiemmin kuin useimmat ja pään kannatus oli tosi pienenä tosi hyvä. Kierimäänkin lähti niin aikaisin, että neuvolassa ihmeteltiin. Perhekerhossa muut ihmettelivät kun vauva ryömi hirmuista vauhtia ja vanhemmat lapset könöttivät paikallaan. Olin tosi ylpeä ja pidin lasta jonain ihmelapsena.
Noh, nyt tällä ihmelapsella on ikää vähän yli vuosi ja kehitys on ollut ekan puolen vuoden jälkeen samanlaista kuin muilla, tai ehkä jopa hitaampaa. Lapsi oppi kävelemään vasta 1-vuotispäivän jälkeen ja vieläkin mieluummin kulkee konttaamalla. Muissakaan taidoissa ei ole mitenkään ikäistään edellä. Nyt on pitänyt hyväksyä, että lapsi ei olekaan kaikessa muita edellä, ehkä jopa päinvastoin. Olen kuitenkin tosi ylpeä lapsen jokaisesta kehitysaskeleesta ja kehun lasta vaikka vieraat ihmettelisivät mitä kehuttavaa jossain myöhään opitussa taidossa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä kiksejä jotkut saavat lastensa taidoista. Siis haloo mitä ylpeilemistä niissä on? Tasan jokainen "normaali" lapsi oppii puhumaan, kävelemään, kuivaksi, syömään itse jne. Onhan se kiva kun oppivat uutta, mutta eihän aikainen oppiminen kerro esim. älykkyydestä mitään eikä ole vanhempien erityisansiota. Ihmetyttää samoin näiden taitojen kysely vanhemmilta, ehkeivät ihmiset sitten keksi muuta kysyttävää kuin "jokos hän kävelee"...
liikkui jo parikuukautisesta... mutta lähinnä siksi että änkyili niin kovasti että johonkin suuntaan pääsi, en nyt silti ajatellut että nyt se ryömii.. ja viiskuisena kuulin sen sanovan monta kertaa ättä mut en silti ajatellut että nyt se puhuu, sanoi se paljon muutakin mammaa, öhö ja guu, esimerkiksi... :D
että eiköhän noin pienen taidot ole aika tahattomia juttuja, tuskin se pikkuaivoissaan vielä ajattelee että tässäpä minä ryömin... mut en nyt silti halua ketään latistaa, tokihan äidin kuuluukin ajatella lapsestaan että se on maailman paras.
Ihme juttu. Oli sitten kehitystaso mikä tahansa. Jos oma lapseni olisi viivästynyt kehityksessään, olisin silloin varsinkin ylpeä jokaisesta saavutuksesta. Ja jos lapseni kehittyisi keskivertoa nopeammiin niin myös silloin. Oma lapseni on tähän mennessä ollut ihan keskiverto kehityksessään (kuten neuvolakortissa lukee: "ikätasoinen kehitys"), ja olen ylpeä ja iloinen jokaisesta uudesta opitusta taidosta.