Lue keskustelun säännöt.
Raskaanaolo on raskasta
03.09.2009 |
Viikkoja kasassa 25kpl. Tähän asti olen ollut töissä koko raskauden ajan, lukuunottamatta paria alkuraskauden päivää ja nyt keskivaiheella yht 3 päivää, jolloin supisteli kovasti.
Saan olla saikulla omalla ilmoituksella 3pv, sen jälkeen pitää olla todistus.
Supistukset alkoivat rv 16 epäsäännöllisen säännöllisinä. Pienikin rasitus ja tulee vähintäänkin 1 supistus. Muutama näistä ollut kipeäkin.
Pari viikkoa sitten neuvolalääkäri tutki minut ja totesi, että vaikka supistelee, niin muutoksia ei ole kohdunsuulla toistaiseksi ja tutkitaan uudelleen lokakuulla mikä tilanne on silloin. Ei kirjoittanut saikkua, mutta olin omalla ilmoituksella pari pahinta päivää, tuolloin supistuksia tuli jopa levossa.
Työssä olen neuvotellut esimieheni kanssa työtehtäväni kevyemmiksi ja voin tarvittaessa tehdä töitä myös etänä. Nyt vaan alkaa olla jaksaminen aika alhaalla.
Pahinta on väsymys. Hemoglobiini ja muutkin arvot ovat päällisin puolin kunnossa, mutta silti väsyttää. Nytkin melkein nukahdin työtuolini ääreen. Väsymystä ei yhtään helpota se, että supistuksia tulee toisinaan ihan työaikana. Kaikki eivät ole kivuliaita, mutta jokaisen jälkeen olen uupunut & salpaavat hengen hetkeksi.
Selkä on myös alkanut reistailla ja toimistotyössä se onkin hankalampi juttu, kun ei paljon liikuntaa ja selkäjumppaa päivän aikana saa :( Jonkin verran koitan venytellä, mutta eipä siitä loppupäivästä enää ole iloa.
Olo on puoliksi työkyvytön ja toivon että saisin seuraavalla lääkärikäynnillä saikkua. En tiedä miten jaksan tämän kuukauden vielä töissä. Työ itsessään ei ole kovin rankkaa, nyt varsinkaan kun työlastiani kevennettiin.
Tyhmä kysymys vielä jos joskus satun pääsemään saikulle (vielä kk sitten ajattelin "jos joudun saikulle"): Yritykseni maksaa 3kk äitiyslomasta palkkaa, mutta entä jos olen sairaslomalla ennen äitiysloman alkua? Pitääkö käydä välillä töissä, jotta saan tuon 3kk palkan?
Kommentit (43)
Kovin kuulostaa tutulta. Itselleni ei ole kyllä tullut mieleen vastaavassa tilanteessa hakea saikkua.
Koeta jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Energiaa riitti vaikka ja mihin. Supistuksia tuli silloinkin ja vaikka jouduin sairaslomalle silloin loppuajasta, niin en missään vaiheessa ollut lähellekään näin "raihnainen".
En ole varmaankaan ihan nuorimmasta päästä odottajia, ikää 34v.
Vielä en ole pyytänyt saikkua, mutta jos vaan sinne lokakuulle jaksan odottaa niin silloin ajattelin kyllä pyytää.
Tämä keskustelu tökkii tänään jostain syystä ja tarkoitus oli mainita tuossa alkuviestissä vielä siitä, että muutamana päivänä on pyörryttänyt yöllä/aamulla. Töihin olen sitten lähtenyt n tuntia normaalia myöhemmin, jotta vointi hiukan helpottaisi, enkä pyörtyisi työmatkalla auton rattiin.
Tämä nyt oli tällainen purkaus. Väsyttää ja kivistää selkää niin, että olen pitänyt normaalia pidempää kahvibreikkiä, enkä viitsi työkavereilla valittaa. Onneksi minulla on ihanan ymmärtäväinen esimies/-nainen :-) Ei kukaan höngi niskaan, jos joskus lusmuilen. Tietää että teen sitten töitä kaksinverroin kun olen kunnossa.
Tietäiskö kukaan tuosta saikusta vielä? Jos niin onnellisesti käy, että saan olla reilun kuukauden saikulla ennen äitiyslomaa, niin pitääkö tulla välillä töihin saadakseni 3kk palkkaa äitiysrahakaudella?
-ap
nuori äiti X3
mutta se on totta ja olen itsekin huomannut että nykyajan henki on olla tosi kipeä kun on raskaana vaikka oikeasti on terve kuin pukki.
Itse tein edellisessä raskaudessani ihan tappiin asti töitä, ja vieläpä siivoojana. :) Kesälomalle pääsin kaksi viikkoa ennen äitiysloman alkua tosin. Samaisessa raskaudessa olin tosin alun valtaisan pahoinvoinnin takia jokusen viikon saikulla, kun työnteosta ei tullut yksinkertaisesti mitään, mutta pahoinvoinnin loputtua ei ollut ongelmia tehdä töitä!
Jaksele!
t. nyt viidettä kertaa raskaana
Itselläni on viikkoja kasassa hieman vähemmin, eikä ole ollut supistuksia. Kaikkea muuta "pientä" on ollut: pahimmillaan päivittäisiä migreenikohtauksia, selkäsärkyjä, alhainen hb, huonosti nukkuttuja öitä jatkuvasti raskauden alusta alkaen ja nyt taas järjetöntä väsymystä. Työ on toimistotyötä, eikä fyysisesti rasita, mutta henkisesti jatkuva paine ja kiire rasittavat. Yleensä jaksan painaa ja teen säännöllisesti vähän liikaa töitä, pomoni myös odottaa minulta (kuten odottaa itseltään ja kuten itsekin odotan itseltäni), työkaverit tietävät että minuun voi luottaa ja hoidan työni ja vähän enemmänkin, joten nyt on vaikeaa myöntää itselleen ja muille että ei jaksa.
Minulle lääkäri on - päinvastoin kuin kakkoselle - sanonut, että itselleen pitää olla raskauden aikana armollinen eikä paahtaa kuten normaalisti. Melkein pakotti minut sitten saikulle viikoksi lepäämään, kun en vastaanotolla kuin itkenyt (vaikka olin mennyt allergialääkkeitä hakemaan, enkä ajatellut että olen erityisen väsynyt ja että kaipaisin saikkua).
Että kyllä minua suoraan sanottuna hieman pelottaaa, miten jaksan töissä kunnialla äitiyslomani alkuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-mutta siltäpä vaikuttaa, kaikki on sairaslomalla tai ainakin kerjäävät sääliä heti kun positiivinen testi on tehty
Ymmärrän sinua ap enemmän kuin hyvin. En ole koskaan hakenut sairaslomaa ihan kevyin perustein, mutta kuopusta odottaessa koin suunnilleen saman kuin sinä. Voimat vaan olivat ihan poissa.
Sain sairaslomaa kun avasin suuni ja kerroin todellisen vointini. Neuvolan lääkäri sanoi, että olisin voinut hyvin tulla jo aiemmin hänen puheilleen. Sairaslomani jatkui äitiyslomaan asti 2 viikon pätkissä. Välissä kävin aina tutkituttamassa itseäni.
Itse sinä tunnet vointisi parhaiten. Jos et jaksa, niin ei ole häpeä pyytää lääkäriltä apua.
Kovin kuulostaa tutulta. Itselleni ei ole kyllä tullut mieleen vastaavassa tilanteessa hakea saikkua.
Koeta jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap enemmän kuin hyvin. En ole koskaan hakenut sairaslomaa ihan kevyin perustein, mutta kuopusta odottaessa koin suunnilleen saman kuin sinä. Voimat vaan olivat ihan poissa. Sain sairaslomaa kun avasin suuni ja kerroin todellisen vointini. Neuvolan lääkäri sanoi, että olisin voinut hyvin tulla jo aiemmin hänen puheilleen. Sairaslomani jatkui äitiyslomaan asti 2 viikon pätkissä. Välissä kävin aina tutkituttamassa itseäni. Itse sinä tunnet vointisi parhaiten. Jos et jaksa, niin ei ole häpeä pyytää lääkäriltä apua.
Siis mitä? Voinko minäkin sitten käydä mankumassa sairaslomaa kun väsyttää? En vaan jaksa mennä töihin. En ole raskaana, mutta väsyttää.
Huh huh. Kiva tehdä duunia ja maksaa veroja kun ne menee "väsyneiden" sairaslomakorvauksiin..
Minulla raskausviikkoja 29 ja olen ollut kesäkuun alusta sairaslomalla ja äitiyslomalle jään lokakuussa. Ensin lääkäri kirjoitti parin viikon sairasloman ja kesäkuun lopussa kirjoitti lokakuulle asti sairaslomaa. Olen töissä ravintolassa ja koska supisteli aika paljon niin kävin terveysaseman lääkärin juttusilla. Nyt saan sairauspäivärahaa äitiyslomaan asti ja sitten alkaa äitiysraha pyöriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niitä jotka ei vielä tuossa iässäkään tiedä, että raskaudet, ihmisten kokemukset ja jaksaminen on tosi yksilöllistä. Jos itse on sellainen "sankari" joka on selvinnyt raskaudesta ilman saikkua, voi vaan olla tyytyväinen siitä että oma raskaus on mennyt niin hyvin. Mistään muusta se ei kerro.
Eiköhän se ole lääkärin asia päättää potilasta kuultuaan, että kenelle se saikku on tarpeen ja kenelle ei.
Kuulostaa matalalta verenpaineelta? Olenko oikeassa?
Siihen auttaa ainakin suolan ja salmiakin syönti. Eli ne mitä normaalisti raskauden aikana vältellään.
Tsemppiä! Supistuksia on hyvä seurailla ja tietenkin lääkärikäynnit ensiarvoisen tärkeitä, jotta pysytään kärryillä kohdunsuun tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi viikkoa kivuliaiden supistusten takia. Luultavasti tulen saamaan vielä vajaan kaksi viikkoa sen jälkeenkin, kunnes äitiyslomani alkaa.
Olen nyt rv 31.
Kaikki raskaudet ovat erilaisia, eikä kukaan voi sulle tulla sanomaan, että onko sun supistukset normaaleja, vai eivät.
Harjoitussuppareissa ei pitäisi olla kipuja ollenkaan ja ne ovatkin aivan normaaleja.
Itsellä alkoi tulla pelkästä kävelystä kipeitä supistuksia ja tällöin täytyy ollakin varovainen.
Itse en ole lusmu työntekijä, mutta pidän kuitenkin tärkeämpänä sisällä kasvavaa elämää. En halua riskeerata mitään.
Mulla olisi töissä ollut liian raskasta ja paljon juoksevia töitä, joissa en olisi tullut enää pärjäämään.
Asian totesi ihan meidän työterveyshuolto, jossa lääkärinä toimii erittäin tiukka lääkäri saikkareiden suhteen.
Tarkemmat tutkimukset puolestaan tehdään sitten neuvolassa.
Valitettavasti en osaa tuohon sun palkkakysymykseesi vastata. Oot onnellisessa asemassa, kun yleensäkään maksetaan palkaa äitiysloman ajalta. Mulla loppuu palkanmaksu heti äitiysloman alkuun.
Pidä nyt itsestäsi huoli ja jos työnteko oikeasti tuntuu mahdottomalta, niin ota sitten asia esille, ettet pysty enää suoriutumaan työtehtävistäsi. Muista myös, että säännöllisesti seurataan sitä kohdunsuuta, jotta ei synnytys ala ennenaikaisesti.
Zemppiä tulevaan!
Oli pakko tulla tänne takaisin, kun ei työnteko edistynyt tunnissa mihinkään :( Ihan kamalan huono omatunto :,(
Viimeksi mitatessa paineet: 108/64. Meillä oli joskus konttorilla verenpainemittari, mutta taisi mennä rikki. Nyt en ainakaan mistään löytänyt.
Paineet ovat minulle ihan hebreaa. Aina on kehuttu että ihan hyvä paine.
Liittyykö pulssi jotenkin paineisiin? Sen mittasin ja se on 88.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko tulla tänne takaisin, kun ei työnteko edistynyt tunnissa mihinkään :( Ihan kamalan huono omatunto :,(
Viimeksi mitatessa paineet: 108/64. Meillä oli joskus konttorilla verenpainemittari, mutta taisi mennä rikki. Nyt en ainakaan mistään löytänyt.
Paineet ovat minulle ihan hebreaa. Aina on kehuttu että ihan hyvä paine.
Liittyykö pulssi jotenkin paineisiin? Sen mittasin ja se on 96.
-ap
Siis työtehtäviäsi on helpotettu, menet myöhemmin tarvittaesssa töihin, vietät pitempiä taukoja kun muut!
Mitä sinä oikein haluat? Minusta kuulostaa, että kykenet työhösi ihan hyvin, panet vaan merkille joka kolotuksen. Niitä kuuluukin olla raskaana.
Pitäisiköhän sinun vaikka harrastaa kävelylenkkejä työpäivän jälkeen? Saisit raitista ilmaa ja liikuntaa.
Sulla on vielä tosi pitkä aika äitiysloma alkuunkin.
Ja jos lääkäri ei ole samaa mieltä s-loman tarpeesta, niin sehän on pärjäiltävä sitten.
Toisaalta ajattelen, että emen äkkiä ruinaamaa sitä saikkua, koska olet varmasti aika rasittava työkaveri. Jos työtehtäviäsi helpotetaan ja lusmuilet (omien sanojesi mukaan), niin töitäsihän joutuvat sitten muut tekemään.
Kuulostaa, että työsi on liian helppoa, kerkeätkin kaikenlaista miettiä ja tuntemuksiasi toteamaan kesken työpäivän.
Olen pahoillani, jos viestini loukkaa, mutta näin ajattelen.
Ja itsekin olen nyt raskaana ja pajon pidemmällä ku sinä, joten vaivat on kyllä tuttuja.
Oli pakko tulla tänne takaisin, kun ei työnteko edistynyt tunnissa mihinkään :( Ihan kamalan huono omatunto :,(
Viimeksi mitatessa paineet: 108/64. Meillä oli joskus konttorilla verenpainemittari, mutta taisi mennä rikki. Nyt en ainakaan mistään löytänyt.
Paineet ovat minulle ihan hebreaa. Aina on kehuttu että ihan hyvä paine.
Jäättekö oikeasti töistä pois muutaman supistuksen takia? Ettekö tosiaan tiedä, että niitä supistuksia kuuluu tulla (siis kivuttomia) ja huomattavasti harvinaisempia ovat raskaudet joissa ei ennen synnytystä tule yhtään supistusta?
Eri asia, jos kohdunsuulla tapahtuu muutoksia tai supistukset on kivuliaita, mutta että jää heti töistä pois kun tulee yksi supistus?!? Kohtu on lihas, ja se harjoittelee synnytystä varten! Harjoitussupistukset ovat useimmiten merkki vain siitä että kaikki toimii kuten pitääkin!
Itsellä supistuksia tulee makaan sitten sängyssä tai rehkin kuntosalilla, ja niin kauan kuin kohdunsuulla ei tapahdu ei-toivottuja muutoksia, saan jatkaa entiseen malliin - näin sanoneet useat lääkärit ja neuvolan terkat. Ja mitä niille supistuksille edes mahtaisi jos niitä tulee sitten levossakin... Järki käteen, ap!
Kävelylenkki maistuisi enemmän kuin hyvältä, mutta koska aiheuttaa supistuksia niin kiellettiin minulta :( Nautin sentään esikoisen kanssa ulkoilmasta joka päivä töiden jälkeen ihan omassa pihassa.
Työkavereille en ole omia paineitani kasannut. Vaikka ahdistaa juuri nyt ihan helvetisti olla töissä, kun silmät hädintuskin pysyy auki ja vaihteeksi näköjään myös huippaa, niin työkavereille en valita.
Pomo tietää missä mennään, koska normaalisti työni on hyvin stressaavaa ja hektistä. Tiedän että se normityöni olisi nyt ihan liikaa ja esimies oli samaa mieltä. Olen sen verran vastuullisella pallilla, että työnlaadulla on merkitystä. Tehtävien jako on sitten taas ihan organisoinnista kiinni.
Kiitos vaan työajan arvostelusta. Minulla on joustoa työajoissa. Liukuvan työajan lisäksi voin toisinaan tehdä etätöitä kotoa käsin. Taukoja ei meillä kukaan vahdi, toiset pitää tunnin ruokkiksen ja puolen tunnin kaffetauot - itse pidän normaalisti 30min+ 2*15min - toisinaan jää kahvitauot pitämättä. Ihan on omasta jaksusta kiinni miten milloinkin toimin.
Pyysin miehen hakemaan minut töistä, koska autoa en nyt kyllä tässä kunnossa uskalla ajaa.
Kuten sanoin, edellinen raskaus oli ihan toisenlainen. Energiaa riitti vaikka mihin, vaikkakin supistukset alkoivat aikaisin ja silloin kohdunkaulalle ilmaantui muutoksia hyvin pian.
Huomenna uusi päivä ja vointi toivottavasti parempi.
-ap
PS Edellinen viesti tulikin useampaan kertaan, toivottavasti tämä tulee vain kertaalleen.
Siis työtehtäviäsi on helpotettu, menet myöhemmin tarvittaesssa töihin, vietät pitempiä taukoja kun muut!
Mitä sinä oikein haluat? Minusta kuulostaa, että kykenet työhösi ihan hyvin, panet vaan merkille joka kolotuksen. Niitä kuuluukin olla raskaana.Pitäisiköhän sinun vaikka harrastaa kävelylenkkejä työpäivän jälkeen? Saisit raitista ilmaa ja liikuntaa.
Sulla on vielä tosi pitkä aika äitiysloma alkuunkin.
Ja jos lääkäri ei ole samaa mieltä s-loman tarpeesta, niin sehän on pärjäiltävä sitten.Toisaalta ajattelen, että emen äkkiä ruinaamaa sitä saikkua, koska olet varmasti aika rasittava työkaveri. Jos työtehtäviäsi helpotetaan ja lusmuilet (omien sanojesi mukaan), niin töitäsihän joutuvat sitten muut tekemään.
Kuulostaa, että työsi on liian helppoa, kerkeätkin kaikenlaista miettiä ja tuntemuksiasi toteamaan kesken työpäivän.Olen pahoillani, jos viestini loukkaa, mutta näin ajattelen.
Ja itsekin olen nyt raskaana ja pajon pidemmällä ku sinä, joten vaivat on kyllä tuttuja.
Siis työtehtäviäsi on helpotettu, menet myöhemmin tarvittaesssa töihin, vietät pitempiä taukoja kun muut!
Mitä sinä oikein haluat? Minusta kuulostaa, että kykenet työhösi ihan hyvin, panet vaan merkille joka kolotuksen. Niitä kuuluukin olla raskaana.Pitäisiköhän sinun vaikka harrastaa kävelylenkkejä työpäivän jälkeen? Saisit raitista ilmaa ja liikuntaa.
Sulla on vielä tosi pitkä aika äitiysloma alkuunkin.
Ja jos lääkäri ei ole samaa mieltä s-loman tarpeesta, niin sehän on pärjäiltävä sitten.Toisaalta ajattelen, että emen äkkiä ruinaamaa sitä saikkua, koska olet varmasti aika rasittava työkaveri. Jos työtehtäviäsi helpotetaan ja lusmuilet (omien sanojesi mukaan), niin töitäsihän joutuvat sitten muut tekemään.
Kuulostaa, että työsi on liian helppoa, kerkeätkin kaikenlaista miettiä ja tuntemuksiasi toteamaan kesken työpäivän.Olen pahoillani, jos viestini loukkaa, mutta näin ajattelen.
Ja itsekin olen nyt raskaana ja pajon pidemmällä ku sinä, joten vaivat on kyllä tuttuja.
Minullakin on samankaltainen työ kuin ap:llä. Ja liukuva työaika on muuten keksitty. Minäkin voin mennä vähän myöhemmin töihin ja vastaavasti lähteä myöhemmin... Voin ottaa vähän kevyemmin, kun on jostian syystä raskaampaa muussa elämässä. Eikä sitä varsinaisesti edes huomaa kukaan. Tai pitää vähän pitemmän breikin tarvittaessa. Ei muiden tarvi tehdä töitäni. Voihan ap:llä olla juuri sellainen tilanne.
Itse olen ollut molemmissa raskauksissa loppuun asti töissä. Mutta en tiedä miksi olisi pahempaa jäädä totaalisen väsymyksen takia saikulle kuin jos jäisi esim. supistelujen takia. Ei kumpikaan varmasti ole hyväksi vauvalle. Minusta melkein helpompaakin työyhteisölle, jos se melkein-saikkulainen pääsee pois töistä ja selkeästi tiedetään tilanne. Raskaanaolevien kanssa on koko ajan sellainen "kuinkahankauantoionvielä"-fiilis. Eikä mitään voi suunnitella varmasti.
AP:lle: älä välitä noista törpöistä.
koskapa et ole sairas. Ei raskaudessa ole mitään kummallista, mutta siinä on, jos kaikki naiset ajattelisivat noin, ettei viitsi mennä töihin kun on raskaana. Mitä siitä tulisi.
Lääkäri on todennut ettei kohdunkaulassa ole muutoksia. Silloin supistukset ovat ihan normaaleja.
Itse olin ekaa kertaa raskaana vuosi sitten, ja ikää kuitenkin 37 vuotta. Hienosti jaksoin, ilman ainoatakaan raskauteen liittyvää sairaspäivää. Yhden saikun pidin poskiontelotulehduksen takia, ja juttelin työterveyshoitajan kanssa niitä näitä. Hän sanoi panneensa merkille, että nimenomaan nuoret odottajat ovat niitä, jotka ovat jatkuvasti raskauden takia kerjäämässä sairaslomaa. Aikuisemmat osaavat jo suhtautua asiaan.
Pötkötyyny selän taa toimistotuolille, auttaa.