Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen tästä tyhmästä
02.09.2009 |
ujoudestani???!!!
Olen kaunis ja älykäs.
Ja ihan ääliömäisen ujo, jos seurueessa on enemmän kuin kaksi ihmistä, vaikka olisivat tuttujakin. Tai yksikin ihminen riittää, jos olen ihastunut häneen.
En kykene minkäänlaiseen keskusteluun, tarkkailen itseäni ja mietin, että en voi sanoa sitä enkä tätä, koska se olisi kuitenkin ihan tyhmää=P
Ihmiset pitää mua varmaan ihan omituisena, kun en puhu seurueessa mitään, kahden kesken sitten kyllä sitäkin enemmän, paitsi siis jos olen ihastunut.
Ystäväni, ihmiset jotka tuntevat mut, pitävät minua todella syvänä ajattelijana, viisaana ja joskus hauskanakin, mutta tuntemattomat, voi ei!
Mikä tähän auttaa? Teen mitä tahansa tullakseni normaaliksi sosiaaliseksi ihmiseksi.
Kommentit (3)
kaksi asiaa:
Ensinnäkin etukäteen älä ajattele mitään. Tutkimukset osoittavat, että kun suuret puhujat tulevat puhumaan suurille joukoille, he eivät ajattele yhtään mitään. He vain menevät paikalle.
Toinen juttu liittyy sitten itse puhetilanteesen. Keskity asiaan, älä itseesi. Lopeta siis itsesi ajatteleminen, vaan kuuntele, mitä puhutaan ja yritä tarttua aiheeseen.
Ehkä helpompi sanottu kuin tehty, mutta näin minä selviä esiintymisjännityksestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi tyhjänä tilanteeseen meneminen toimii, se on siinä hetkessä olemista, ihan paras kokemus, kun sellaisen saavuttaa, silloin sitä puhuu ikäänkuin ihan suoraan jostain, sydämestä? ilman ajatuskontrollia.
Mutta toi tarkkailun lopettaminen onkin sitten vaikeempi juttu.. ja se tarkkailu ei kyl rajoitu pelkästään itseen vaan koko ympäristöön, huomio ikäänkuin hajaantuu, en kykene keskittymään asiaan josta puhutaan, kun informaatiotulva on niin valtava, äänenpainot, sanavalinnat, eleet, ilmeet, ympäristön äänet, jne... ja tuntuu kuin mun pitäis reagoida niihin kaikkiin. Eli se on niinkuin hälytystila päällä kokoajan, mitä toi tarkottaa milläkin ilmaisullaan, mitä se viestittää, pitääkö se minusta vai haluaako että meen pois vai miten se haluaa mun reagoivan, jne... Ikäänkuin kadotan itseni semmoisissa tilanteissa.
Tää kuulostaa varmaan ihan hullulta:(
Kokemuksia, neuvoja, ajatuksia kellään?