Lue keskustelun säännöt.
kukaan synnyttäny kuollutta lasta?
02.09.2009 |
mä menos huomenna ko toimenpiteeseen. Jotenki kaikki tunteen jäätyi kun kuulin et sikiö kuollu mahaan. kellään vastaavasta kokemusta? voio tunteet tullu ns jälkijunassa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnytin kuolleen pojan viime joulukuussa rv 34. Vauva kuoli ihan synnytyksen loppumetreillä, vielä spinaalia laitettaessa tunsin potkut. Tiesimme kyllä, että vauva kuolee viimeistään pian syntymänsä jälkeen, koska häneltä puuttuivat molemmat munuaiset. Silti oli tosi iso pettymys ja murhe kun emme saaneet pitää häntä edes hetken elävänä sylissä. Toisaalta ehkä oli parempi vauvan kannalta niin...
Kuolleen vauvan synnyttämisessä on se hyvä puoli, että saat kaiken mahdollisen kipulääkityksen koska vauvan voinnista ei tarvitse välittää. Ota apu vastaan. Toivottavasti sulle sattuu empaattiset ja inhimilliset kätilöt. Mä sain lohtua siitä, että kätilö vietti rauhassa mun kanssa aikaa ja juteltiin vain kaikesta mitä mielessä pyöri, miehen kun piti käydä vanhempien lasten luona kotona välillä.
Me ei tajuttu ottaa silloin synnytykseen vauvalle vaatteita mukaan ja tuntui vähän karulta kääriä hänet vain lakanaan ja laittaa pahvilaatikkoon pois vietäväksi. Kylläkin ensin olimme rauhassa pitäneet häntä sylissä ja ihmetelleet miten ehjältä hän näytti, ei mitään vikaa ulospäin. Otimme myös valokuvia. Sitten hautajaispäivän aamuna kävimme itse hakemassa hänet sairaalasta. Olin neulonut pikkuiselle villatakin ja tossut ja ostanut bodyn ja housut. Sainpahan edes kerran pukea lapseni lämpimästi.
Päivä ennen hautajaisia oli siihen astisista pahin. Itkin ja raivosin koko päivän, tuntui niin hirveältä ajatella että vauvamme laitetaan kylmään maahan. Itse hautajaispäivä oli kuitenkin helpompi, auttoi varmaan se että olin pukenut lapsen ja tuntenut että hän oli kylmä ja kuollut. Jotenkin konkretisoitui että hautaan menee vain lapsemme ruumis, kuori.
Sen jälkeen on ollut helpompia ja vaikeampia aikoja, pikkuhiljaa ehkä helpottaa. Toisaalta edelleen tuntuu tosi pahalta tietyt asiat. Olen nyt päättänyt varata ajan psykologille, musta tuntuu että mun täytyy käydä asia läpi jonkun ulkopuolisen ja ammattilaisen kanssa. Että pääsen vapaasti iloitsemaan ja nauttimaan uudesta raskaudesta ja vauvasta.
Ap, voimia ihan hirveän paljon sulle! Se tulee olemaan kamalaa, mutta siitä selviää. Halaus.