Luoja miten tuo pian 8v poikani on !purkaus!

Kirjoitin viestiäkin, mutta sepä hävis johonkin:/



Eli miten olenkin saanut noin ihanan, kauniin, fiksun ja hyvätapaisen lapsen:o))

Sydän meinasi pakahtua kun katselin häntä välipalaa syömässä koulusta tultuaan.

Rakastan sinua lapseni niin äärettömän paljon!!!

Ap

Rakastaisitko yhtä äärettömän paljon?



Nimittäin kirjoituksestasi aistii, että rakkauteen tarvitaan tietyt kriteerit. Mieluiten ne positiiviset....





On helppo rakastaa lasta joka ei vaadit mitään, on vain...

Rakastaisitko yhtä äärettömän paljon? Nimittäin kirjoituksestasi aistii, että rakkauteen tarvitaan tietyt kriteerit. Mieluiten ne positiiviset.... On helppo rakastaa lasta joka ei vaadit mitään, on vain...

mielettömästi! Aivan ihana, suurisilmäinen, reipas, toimelias, välillä ihan fiksukin ja puuhaa toisinaan ihan hassuja poikien juttuja! Alkaa hymyilyttää kun vaan ajattelenkin häntä :-) Tekee mieli usein halia ja pussailla sitä!

Ei sellaista lasta olekaan joka ei ikinä "vaatisi" mitään. Enempää en kommentoikaan happamille.

Ap

Entä jos lapsi ei sitä ole?



Olet saanut lapsen jolla näitä ominaisuuksia ei ole. Pakahtuisiko sydän silloin rakkaudesta.



Ovatko nämä hyvien ominaisuuksien lapset ansainneet pyyteettömän rakkauden. Olisko olosi yhtä auvoinen?

Kysymys on täysin normaali, ei kerro happamuudesta yhtään mitään.

Sinulta vain kysytään suoraa mielipidettä.



Ei sinun tarvitse sen takia alkaa nälvimään ketään.

Ei sellaista lasta olekaan joka ei ikinä "vaatisi" mitään. Enempää en kommentoikaan happamille. Ap

Tätä se on av pahimmillaan! Positiivinen ketju saa äkkiä ihan toisenlainen käänteen! Jää saippuasrjatkin toiseksi!

Jaa ap, niin ne tosiaan on ihania pieniä mussukoita, jotka on kasvaneet ihan hetkessä toisaalta jo niin isoiksi :/

tunne heitä.



Mutta apropå mikä on negatiivista ja positiivista, niin kukin voi vääntää sen omassa mielessään sellaiseksi.



Se että rakastaa ja ihailee lasta jolla ei ole ap:lapsen ominaisuuksia on yhtätärkeää , ehkä tärkeämpääkin kuin rakastaa helppoa lasta.



Ap ei pystynyt vaastaamaan kysymykseen. Ja se siitä.



Ps. maailmaan kuuluu sekä positiivisia, että negatiivisia asioita.



En tiedä mistä taas keksitiin vetää tähän aiheeseen negatiivisuus hajoittavana. Kun aloittaa uuden keskustelun tarvitaan kaikki kirjot. Miksi kaikista asioista tehdään tabu. Miksi pelätään vastakohtia ja vertailua? Miksi on negatiivista asettaa vastakysymys? Vastaus voi olla hyvinkin positiivinen tai sitten ei. Mitä väliä sillä on?

tuntuu todella että sydän pakahtuu rakkaudesta! Eilen oli tilanne, että olin lähdössä kauppaan ja olin luvannut ottaa lapsen (5v) mukaan, mutta sitten hän vähän ennen lähtöä suuttui jostain ja alkoi kiukuttelemaan, itkua väänsi ja raivosi. Sanoin etten ottaisi tuollaista kiukkupussia mukaani, ei lopettanut vaan jatkoi. No, jätin hänet isän kanssa kotiin ja menin kauppaan, lapsi huusi tietenkin vielä kovemmin. Kaupassa yksi lapsi myös huusi jotain, kirkui suorastaan. Mulle tuli kova ikävä lastani ja oli pakko kiirehtiä kotiin. Siellä he pelasivat musiotipeliä kaikessa rauhassa.

Pointtini pitkälle sepustukselleni onkin, että harvoin siinä tilanteessa kun lapsi kiukkuaa ja huutaa ja raivoaa, tulee itsekään katsottua lastaan että voi kun tuo ihana ja rakas. Mutta ei ne kiukkupuuskat rakkautta mitenkään vähennä vaan kuuluvat elämään! Tämä siis sinulle joka epäilit ap:ta että rakastaa lastaan kun tämä käyttäytyy positiivisesti.

Ymmärtiköhän kukaan mitä takoitin..

Sitä paitsi jonkun ulkopuolisen mielestä poikaani tuskin valittasiin vaatemalliksi, mutta ihanaksi, suloiseksi ja valloittavaksi hänet kuitenkin määrittelen.

Tätä se on av pahimmillaan! Positiivinen ketju saa äkkiä ihan toisenlainen käänteen! Jää saippuasrjatkin toiseksi!

Jaa ap, niin ne tosiaan on ihania pieniä mussukoita, jotka on kasvaneet ihan hetkessä toisaalta jo niin isoiksi :/

Rakastan lastani, mutta sydän ei sillai pakahdu.

Missä se käänne on?

Ainakin minun käsityksen mukaan. Sitten joku alkaa kyseenalaistamaan ja kas, riita on valmis.

Ei kukaan kyseinalasta ap tunteita, ne ovat varmasti aitoja.



Häneltä kysytään suoraan entä, jos asiat olisivat toisin, pystyisikö/yltäisikö hän samaan tunnetasoon.



Hän ei pysty vastaamaan siihen tai ei halua.



Esim. onko kaikki lapset yhtä rakkaita perheessä? Vastaus on. Eivät ole kaikille. Kyky rakastaa tasapuolisesti voi olla mahdotonta...



Ap:lle ihmiset jotka keskustelevat näistä asioista ovat"happamia" hänen päivänsä pilaajia.



No keskustele siinä sitten kun nimitellään...

tunne heitä. Mutta apropå mikä on negatiivista ja positiivista, niin kukin voi vääntää sen omassa mielessään sellaiseksi. Se että rakastaa ja ihailee lasta jolla ei ole ap:lapsen ominaisuuksia on yhtätärkeää , ehkä tärkeämpääkin kuin rakastaa helppoa lasta. Ap ei pystynyt vaastaamaan kysymykseen. Ja se siitä. Ps. maailmaan kuuluu sekä positiivisia, että negatiivisia asioita. En tiedä mistä taas keksitiin vetää tähän aiheeseen negatiivisuus hajoittavana. Kun aloittaa uuden keskustelun tarvitaan kaikki kirjot. Miksi kaikista asioista tehdään tabu. Miksi pelätään vastakohtia ja vertailua? Miksi on negatiivista asettaa vastakysymys? Vastaus voi olla hyvinkin positiivinen tai sitten ei. Mitä väliä sillä on?