Mä en tunnu millään pääsevän yli siitä, että henkisesti sairas

Niille voi ihan hyvin sanoa, että "olen kunnossa, mutta en vastaa äitini puheluihin". Virkavaltaa ei kiinnosta sen enempää, eivät he mitään perheterapeutteja ole.



Ja jäispähän siinä ainakin merkintä poliisin kansioon.

ja minä etsin vieläkin itseäni. Vaikka olen jo kohta 50. Ja vasta nyt tuntuu, etten pakene milloin mihinkin työhön-suhteeseen-viiniin sun sellaiseen vaan uskallan kohdata itseni.

Ehkä siksi monikaan ei osaa lainkaan asettua asemaasi tai antaa kommentteja tilaneestasi tai ajatuksistasi.



Munkin lapsuus on kaukana tuosta, vaikka näin jälkikäteen - "vanhana" - on helppo nähdä, missä omat vanhemmat meni pahasti metsään. Myös minä ja sisareni saimme usein fyysisesti selkään ja jossakin määrin äiti nujersi meitä henkisesti, mutta ei ap:n kokemaan rinnastettavassa laajuudessa. Myös meidän äitillä on jonkinasteisia mielenterveysongelmia, todella heikko itsetunto ja taipumus alkoholismiin, lääkkeiden väärinkäyttöön ja masennukseen. Kun tuohon vielä lisätään muutama syrjähyppy ja lasten väliaikainen hylkääminen, on mun lapsuuteni coctail valmis...



Omien lasten myötä itsensä tosiaan kokee ja näkee uudelle tavalla. Omia vanhempiaan osaa aivan eri tavalla kritisoida. Terapia voisi prosessissa tosiaan olla tukena ja apuna, ettei ajatukset ajaudu väärille teille.



Ap:n äiti kuulostaa hirviölle - olkoonkin sairas ihminen. Minun mielestäni sairaallekaan ihmiselle ei tarvitse antaa aivan kaikkea anteeksi. Eikä kaikkea tarvitse koettaa ymmärtää. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista teoistaan ja sanoistaan, myös se sairas ihminenkin jossakin määrin.



Ota ap etäisyyttä äitiisi ja koeta tutustua isääsi uudella tavalla, ilman äitisi läsnäoloa tai sekaantumista, JOS koet, että isäsi on ihminen jonka haluat pitää elämässäsi.

on sinun aikasi keskittyä itseesi ja lapseesi, ja katkaista tuo ketju. Kokemuksesi kuulostavat todella järkyttäviltä. Sinun ei tarvitse olla enää äitisi käytettävissä. Hän on sairas, mutta tärkeintä elämässäsi on nyt huolehtia itsestäsi, ja sitä kautta tarjota lapsellesi turvallinen kasvuympäristö.



En ole kokenut yhtä kauheaa lapsuutta, mutta henkistä väkivaltaa. Itse pääsin katkeruudesta isääni kohtaan, kun aloin pikkuhiljaa rakentamaan omaa elämääni. Kun sain lapsia, ajattelin, että tämä on nyt minun perheeni. Lapsuuden perheeseeni en voinut vaikuttaa, olin vasta lapsi, ja syytön niihin olosuhteisiin, mutta nyt olen aikuinen, ja vastaan elämästäni. Totesin, etten halua tuhlata aikaani katkeruuteen, vaan luoda jotain uutta.



Voimia sinulle!

Minulla on hyvinkin samanlaisia kokemuksia. Äiti henkisesti sairas ja voimakas uskonnollinen viritys taustalla. Tuosta sielunvihollisjutusta tuli vahvasti epäilys, että samaa herätysliikettä. Minut pelasti täydelliseltä tuholta äitini vakava sairastuminen muutamia vuosia sitten, nopeasti rappeuttava tauti ja hän ei enää pysty vaikuttamaan elämäämme. Myös hän manipuloi voimakkaasti isääni vastaan ja teki hänenkin elämästä helvetin. Meillä 7 sisarusta ja n. puolella todella vaikeita ongelmia, juuri vakavaa masennusta, narkomaniaa jne. Pahinta oli, että hän sai tukea sairaalloiseen käytökseen uskonyhteisöltään vuosikymmeniä. Hae pian apua ja sinulla on oikeus ja oikeastaan velvollisuus yrittää irtautua kaikilla mahdollisilla tavoilla äidistäsi, itsesi ja lapsesi vuoksi. Voimia sinulle ja apua on mahdollista saada!

Lopeta yhteydenpito. Laita vaikka puhelinvastaajaan viesti, että kaikki on hyvin, muttet ehdi nyt ottaa puhelua vastaan, tms. Ja tapaa isäsi kanssa kahdestaan ja juttele hänen kanssaan siitÄ, että äitisi tekee ja on jo pitkâÄn tehnyt sinun elämäsi vaikeaksi perâttômillä jutuillaan. Tuskin hyvÄksikÄyttöä on edes tapahtunut, koska isäsi joutuu äidin kommenttien takia varomaan sinua, isäsi on siis varmasti ihan yhtä pulassa. Ja sellaista ei voi unohtaa, sen voi vain painaa pois mielestä. Nuo puheet riittâvât jo saamaan sinut varuillesi, joten omaan kokemukseesi ei minun mielestä tarvita hyvÄksikäyttöä selitykseksi. Joka tapauksessa se varmaan auttaa jos edes isäsi ymmârtÄisi sinun kärsimyksesi.



Äitiys aktivoi vanhat muistot omasta lapsuudesta. Koita ottaa niihin kuitenkin etäisyyttä pÄättämällâ, että sinä elät nyt omaa elämâAsi omilla sâännöilläsi ja annat lapsesi nauttia normaalista lapsuudesta, mikä on erilainen kuin sinun lapsuutesi.



Ihan aluksi tarvitset vapauden äidistäsi, eli lopeta yhteydenpito. Jos poliisia pelkäät niin, soita heille ja sano, mikä on tilanne, että jos äitisi ottaa yhteyttä niin ei tarvitse välittää ollenkaan.