Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet uskonnottomuudesta?
02.09.2009 |
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä uskovat ja tapakristityt ajattelevat uskonnottomuudesta. Mitä ajattelette ihmisestä, joka ei usko jumaliin?
Itselleni on ainakin toistaiseksi riittänyt tieteellinen maailmankuva. Odotan jännityksellä, mitä uutta maailmankaikkeudesta saadaan selville elinaikanani! Olen kiinnostunut eri uskonnoista, uskomuksista ja maailmankatsomuksista mutta en usko, että uskonnot ovat minua varten. Olen kasvanut ihan tavallisessa tapakristityssä perheessä. Oman elämän rajallisuuden hyväksyminen on tietysti vaikeaa, mutta itselleni olisi vielä vaikeampaa uskoa tuonpuoleiseen.
Kommentit (60)
todella köyhä jos ei edes uskontoon ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä elämänkatsomuksestaan numero?
Viestistäsi voisi saada sen kuvan, että muut saavat kyllä puhua uskostaan, mutta uskonnottoman pitäisi olla vain hiljaa.
Lapsiperheessä uskonnottomuutta ei ole helppo unohtaa, kun päiväkodit ja koulut ovat täynnä jos jonkinlaista uskonnollista ohjelmaa. Aikuisen elämään uskonnottomuus ei juurikaan vaikuta.
Muuten olen sitä mieltä, että kaikki elämänkatsomukset (niin uskonnot kuin uskonnottomuuskin) ovat tavattoman mielenkiintoisia. Kyllä niistä kannattaa keskustella!
miksi uskonnottomalla on tarve tehdä omasta tavastaan/uskonnottomuudestaan numero?
Ole vain hiljaa
Viestistäsi voisi saada sen kuvan, että muut saavat kyllä puhua uskostaan, mutta uskonnottoman pitäisi olla vain hiljaa.
keskustelu uskonnosta on niitä varten jotka siihen uskovat.
Sinä et usko mihinkään, joten sinulla ei ole mitään heidän uskontoon tai uskomuksiin sanomista
Päteekö tuo logiikka muuhunkin? Esim. saako eutanasiasta keskustella vain sen kokeneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannanottohan sekin on, jos ei ole uskonnollista ohjelmaa ollenkaan. Itse asiassa paljon isompi kannanotto kuin joku suvivirsi kevätjuhlassa. Moni uskonnollinen juttu on kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kulttuuria ja vanhoja suomalaisia tapoja kuin varsinaisesti uskontoa.
En kuulu kirkkoon enkä tiedä uskonko Jumalaan vai en, oikeastaan en mieti koko asiaa. Puolisoni kuuluu kirkkoon, mutta ei ole hirvittävän aktiivi uskonasioissa. Haluan ehdottomasti että lapseni osallistuu koulussa uskonnontunteihin. Hän saa osallistua myös kaikkien uskontokuntien ohjelmiin koulussa, myös uskonnonharjoittamiseen ja itse asiassa soisin että niitä olisi enemmänkin. Olisi kiva jos koulusta käsin käytäisiin tutustumassa erilaisiin kirkkoihin, moskeijoihin ja synagoogiin ym. Minusta se jos mikä olisi suvaitsevaisuuskasvatusta.
Me elämme (tahdoimme sitä tai emme) maailmassa, jossa on hyvin paljon erilaisia uskontoja ja uskomuksia. En halua kasvattaa lapsestani oliota, joka ei tiedä ja ymmärrä niistä mitään, vaan haluan että lapseni oppii aidosti kohtaamaan myös uskonnollisia ihmisiä kaikenlaisista kulttuureista ja elämään erilaisissa ympäristöissä, jossa uskonto näkyy. Samalla hän voi aidosti pohtia omaa paikkaansa maailmassa ja elämänkatsomustaan. Ei maailmasta tule uskonnotonta sillä että kielletään uskonnon olemassaolo ja näkyminen. Liiallisuuksiin menevä uskonnottomuus on ihan yhtä paha asia kuin kiihkouskonnollisuuskin.
Päteekö tuo logiikka muuhunkin? Esim. saako eutanasiasta keskustella vain sen kokeneet?
???
ei tuo nyt tähän liity
kerro miksi uskonnoton haluaisisi uskonnosta puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen mielelläni esim. suomalaisen muinaisuskon ja skandinaavisen muinaisuskon juttuja. Kristinusko vaikuttaa taas elämääni lähes päivittäin läheisten ja koko kulttuurimme kautta. Islam taas on mielenkiintoinen, koska pidän sitä niin järjettömänä huntupakkoineen ym. Jotta voisin ymmärtää miksi muslimi tekee niin tai näin, niin täytyy siihen uskontoon jotenkin perehtyä, eikä vain arvailla.
jne.
mutta pidä omat uskonnottomat mielipiteesi omana tietonasi
ei kukaan halua kuulla miten sinä tiedät paremmin
outoa kuitenkin, että uskonto sinua kiinnostaisi. muista että joillekin se on todella tärkeä asia elämässä. eivät he jaksa kuunnelle sinun vähättelyä heidä uskomuksistaan
anna olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin oma on asiasi.
Ja pidän kyllä edelleen omasta uskonnottomuudestani meteliä siinä missä uskovainenkin saa pitää omasta uskostaan meteliä.
En halua vähätellä kenenkään uskoa. En vertaa jumalia satuolentoihin. Uskonto ilmiönä on vain mielenkiintoinen jo siksikin, että se on vaikuttanut (ja vaikuttaa yhä) paljon kulttuuriin - niin hyvässä kuin pahassakin.
Olisi kiva jos koulusta käsin käytäisiin tutustumassa erilaisiin kirkkoihin, moskeijoihin ja synagoogiin ym. Minusta se jos mikä olisi suvaitsevaisuuskasvatusta.
Me elämme (tahdoimme sitä tai emme) maailmassa, jossa on hyvin paljon erilaisia uskontoja ja uskomuksia. En halua kasvattaa lapsestani oliota, joka ei tiedä ja ymmärrä niistä mitään, vaan haluan että lapseni oppii aidosti kohtaamaan myös uskonnollisia ihmisiä kaikenlaisista kulttuureista ja elämään erilaisissa ympäristöissä, jossa uskonto näkyy. Samalla hän voi aidosti pohtia omaa paikkaansa maailmassa ja elämänkatsomustaan. Ei maailmasta tule uskonnotonta sillä että kielletään uskonnon olemassaolo ja näkyminen. Liiallisuuksiin menevä uskonnottomuus on ihan yhtä paha asia kuin kiihkouskonnollisuuskin.
Valitettavasti monilla pienillä paikkakunnilla ei ole olemassa muuta kuin evankelisluterilainen uskonto, jota halutaan julistaa kaikille lapsille totuutena.
Pidän uskontotietoutta hyvänä asiana.
46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pidän kyllä edelleen omasta uskonnottomuudestani meteliä.
En halua vähätellä kenenkään uskoa. .
niin kyllä vähättelet toisen uskontoa.
Ei Suvivirsi ole minulle ongelma, mutta esimerkiksi seurakunnan järjestämät pyhäkoulut päiväkodeissa ovat mielestäni ongelmallisia.
46
Kannanottohan sekin on, jos ei ole uskonnollista ohjelmaa ollenkaan. Itse asiassa paljon isompi kannanotto kuin joku suvivirsi kevätjuhlassa. Moni uskonnollinen juttu on kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kulttuuria ja vanhoja suomalaisia tapoja kuin varsinaisesti uskontoa.
En kuulu kirkkoon enkä tiedä uskonko Jumalaan vai en, oikeastaan en mieti koko asiaa. Puolisoni kuuluu kirkkoon, mutta ei ole hirvittävän aktiivi uskonasioissa. Haluan ehdottomasti että lapseni osallistuu koulussa uskonnontunteihin. Hän saa osallistua myös kaikkien uskontokuntien ohjelmiin koulussa, myös uskonnonharjoittamiseen ja itse asiassa soisin että niitä olisi enemmänkin. Olisi kiva jos koulusta käsin käytäisiin tutustumassa erilaisiin kirkkoihin, moskeijoihin ja synagoogiin ym. Minusta se jos mikä olisi suvaitsevaisuuskasvatusta.
Me elämme (tahdoimme sitä tai emme) maailmassa, jossa on hyvin paljon erilaisia uskontoja ja uskomuksia. En halua kasvattaa lapsestani oliota, joka ei tiedä ja ymmärrä niistä mitään, vaan haluan että lapseni oppii aidosti kohtaamaan myös uskonnollisia ihmisiä kaikenlaisista kulttuureista ja elämään erilaisissa ympäristöissä, jossa uskonto näkyy. Samalla hän voi aidosti pohtia omaa paikkaansa maailmassa ja elämänkatsomustaan. Ei maailmasta tule uskonnotonta sillä että kielletään uskonnon olemassaolo ja näkyminen. Liiallisuuksiin menevä uskonnottomuus on ihan yhtä paha asia kuin kiihkouskonnollisuuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suvivirsi ole minulle ongelma, mutta esimerkiksi seurakunnan järjestämät pyhäkoulut päiväkodeissa ovat mielestäni ongelmallisia. 46
niin älä mene pyhäkouluun
Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että uskostaan meteliä pitävä vähättelee minun uskonnottomuuttanikin.
Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että uskostaan meteliä pitävä vähättelee minun uskonnottomuuttanikin.
ei uskomuksesi tarjo mitään
ei anteeksiantoa, ei iankaikkista elämää, ei lohtua, ei Jumalan läsnäoloa, ei rauhaa myrskyn keskellä, ei vastauksia rukouksiin, ei mitään mistä voisi iloita
se on kovin eri asia jos uskoo.
Mitä ihmettä sinulla on uskottomuudellasi tarjottavaaa, joten miksi haluat muille edes asiasta kertoa, tai tehdä siitä numeroa?
edes keskustelemaan asiasta fiksusti.
Ei se, että uskonnottomuus ei tarjoa mitään, tarkoita sitä, etteikö siitä saisi silti puhua. Tai sitä, etteikö uskovan puhuminen uskosta loukkaisi uskonnotonta.
Minusta molemmilla on ihan yhtälailla oikeus puhua katsomuksestaan. Tuputtaminen on yhtälailla moukkamaista kummaltakin.
Miksi siis tässä asiassa uskova ja uskonnoton olisivat eri arvoisessa asemassa?
Ja ehkä voisi sanoa, että mielestäni uskonnottomuus tarjoaa vapautta ja vahvuutta kohdata itsensä ja olla oman elämänsä herra. Kykyä ymmärtää, että kukin itse hallitsee omaa elämäänsä, ei mikään "korkeampi taho". Se, jos mikä tarjoaa rauhaa myrskyn keskellä. Tieto siitä, että ihan itse voi tehdä asialle jotakin.
Ja ehkä voisi sanoa, että mielestäni uskonnottomuus tarjoaa vapautta ja vahvuutta kohdata itsensä ja olla oman elämänsä herra. Kykyä ymmärtää, että kukin itse hallitsee omaa elämäänsä, ei mikään "korkeampi taho". Se, jos mikä tarjoaa rauhaa myrskyn keskellä. Tieto siitä, että ihan itse voi tehdä asialle jotakin.
mene sitten hautajaisiin ja kerro leskelle että minun uskontoni mukaan ei ole tuonpuolista elämää, ja pahat eivät saa rangaistusta jne jne
ja yksin olet kun surusi on niin suuri että kukaan ei ole sitä edes nähnyt
Jumalaan uskominen tarkoittaa sitä että voit tehdä asioille jotakin. Olet kyllä oman elämäsi herra, mutta et yksin
puhuminen tarkoita tieten tahtoen loukkaamista.
En voisi ikinä kuvitella sanovani leskelle hänen surunsa keskellä jotakin tuollaista. Ja miksi pitäisikään? Jos hän saa uskostaan lohtua, niin sehän on vain hyvä asia.
Mutta yhtälailla minusta olisi törkeää, että jos minä olisin leski, niin joku tulisi puhumaan taivaista, enkeleistä, tuonpuoleisesta ym.
miksi uskonnottomalla on tarve tehdä omasta tavastaan/uskonnottomuudestaan numero?
Ole vain hiljaa