Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet uskonnottomuudesta?
02.09.2009 |
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä uskovat ja tapakristityt ajattelevat uskonnottomuudesta. Mitä ajattelette ihmisestä, joka ei usko jumaliin?
Itselleni on ainakin toistaiseksi riittänyt tieteellinen maailmankuva. Odotan jännityksellä, mitä uutta maailmankaikkeudesta saadaan selville elinaikanani! Olen kiinnostunut eri uskonnoista, uskomuksista ja maailmankatsomuksista mutta en usko, että uskonnot ovat minua varten. Olen kasvanut ihan tavallisessa tapakristityssä perheessä. Oman elämän rajallisuuden hyväksyminen on tietysti vaikeaa, mutta itselleni olisi vielä vaikeampaa uskoa tuonpuoleiseen.
Kommentit (60)
tarvi sääliä..olen onnellinen näin ja se riittää minulle.
ja rukoilen heidän puolestaan. Olen myös surullinen heidän puolestaan, sillä tiedän että tuonpuoleisessa joutuu kadotukseen ellei ole vastaanottanut Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. En halua alkaa väittelyä tästä aiheesta. Kerroin vain rehellisesti ajatukseni kun kysyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ajattelen. Enkä osaa hetkeäkään ajatella, että jos Jumala on olemassa, hän raakkaisi ihmisiä sen mukaan onko tullut elinaikana pokkuroitua hänelle vai ei.
Tapakristitty
Kaikki rehelliset vastaukset kiinnostavat!
ja rukoilen heidän puolestaan. Olen myös surullinen heidän puolestaan, sillä tiedän että tuonpuoleisessa joutuu kadotukseen ellei ole vastaanottanut Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. En halua alkaa väittelyä tästä aiheesta. Kerroin vain rehellisesti ajatukseni kun kysyit.
samantapainen kuin ap:llä. Mielestäni vaatii paljon rohkeutta hyväksyä se, että tuonpuoleista ei ole. Tapakristittyjä en oikein ymmärrä, tuntuu, että he eivät ole vaivautuneet pohtimaan asioita.
Minä koen asian uskovana, että jos minulla ei olisi uskoa Jumalaan, niin ei minulla sen jälkeen olisi yhtään mitään toivoa elämässä.
Ei olisi mitään johon turvata, kaikki olisi aivan turhaa. Kun on rauha tunnolla niin on aina valmis lähtemään ajan rajan tuolle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla saman tapaisia ajatuksia kuin tällä vastaajalla.
Minä koen asian uskovana, että jos minulla ei olisi uskoa Jumalaan, niin ei minulla sen jälkeen olisi yhtään mitään toivoa elämässä.
Ei olisi mitään johon turvata, kaikki olisi aivan turhaa. Kun on rauha tunnolla niin on aina valmis lähtemään ajan rajan tuolle puolelle.
en edes epäilijä tai etsijä enää. Näkemykseni on täysin tieteellinen, eli kun kuolen, niin tässä se oli. Turhaa käyttää elämäänsä jonkin paremman odottelemiseen sitten kuoleman jälkeen. Elän tämän yhden elämän niin hyvin kuin pystyn, myös kanssaihmisiä kunnioittaen. Enkä ole ilkeä, kateellinen, 'synnissä' oleva, kuten uskovaiset väittävät, vaan antelias, avarakatseinen ja suvaitseva. Enkä todellakaan tarvitse kenenkään sääliä uskonnottomuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämä olisi tyhjää, jos ei usko jumaliin? Miksi kaikki olisi aivan turhaa?
Ateistina koen, että elämäni on todella rikasta, mielekästä ja antoisaa. Olen kiitollinen, että saan elää! Kuoleman lopullisuus tekee tästä elämästä vain entistä ainutkertaisemman. Arvostan kovasti elämää tässä ja nyt, vaikka uskon, että en tule elämään ikuisesti.
Mulla saman tapaisia ajatuksia kuin tällä vastaajalla.
Minä koen asian uskovana, että jos minulla ei olisi uskoa Jumalaan, niin ei minulla sen jälkeen olisi yhtään mitään toivoa elämässä.
Ei olisi mitään johon turvata, kaikki olisi aivan turhaa. Kun on rauha tunnolla niin on aina valmis lähtemään ajan rajan tuolle puolelle.
En kumartale kuvia. Salaa säälin uskovaisia.
tapakristitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelette uskonnottomien perheiden lapsista? Miten suhtaudutte heihin?
Mutta kun kysyt, niin ehkä hieman ihmettelen, miksi ette halua tai voi uskoa korkeampaan voimaan. Maailman mittakaavassa olette kuitenkin vähemmistöä.
Tässä valossa oudoksun kommentteja tyyliin "hyväksyin sen, ettei Jumalaa ole". Miten niin ei ole? Mistä tiedätte, ettei ole? Suurin osa ihmisistä on toista mieltä. Mistä päättelette, että he ovat väärässä ja te oikeassa?
Tavallaan yhtä epäloogista on väittää varmuudella, että Jumala on. Oma lähestymiseni näihin asioihin on, että KUKAAN EI VOI TIETÄÄ. Meillä on vain uskomuksemme ja ajatuksemme, mutta lopullinen totuus ja viime kädessä salaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin todennäköisempänä, että Jumala on, ja tästä lähtökohdasta sitten hieman vierastan vakaumuksellista ateismia.
t. kristitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa käyttää elämäänsä jonkin paremman odottelemiseen sitten kuoleman jälkeen. Elän tämän yhden elämän niin hyvin kuin pystyn, myös kanssaihmisiä kunnioittaen.
Minulle usko ei ole mitään paremman odottelimista kuoleman jälkeen. :) Toki uskon taivaaseen, mutta nyt elämme täällä maailmassa. Elämäni lähtökohta on täysin sama kuin sinulla: pyrin elämään mahdollisimmaan hyvin, kanssaihmisiäni kunnioittaen.
En siis suhtaudu elämään jonain pakollisena välivaiheena matkalla taivaaseen. Tämä elämä on ainutlaatuinen, kallisarvoinen, kauttaaltaan Jumalan lahja. Haluan tehdä siitä niin hyvän kuin pystyn, itselleni ja muille.
13
Mutta kun kysyt, niin ehkä hieman ihmettelen, miksi ette halua tai voi uskoa korkeampaan voimaan. Maailman mittakaavassa olette kuitenkin vähemmistöä.
Tässä valossa oudoksun kommentteja tyyliin "hyväksyin sen, ettei Jumalaa ole". Miten niin ei ole? Mistä tiedätte, ettei ole? Suurin osa ihmisistä on toista mieltä. Mistä päättelette, että he ovat väärässä ja te oikeassa?
Tavallaan yhtä epäloogista on väittää varmuudella, että Jumala on. Oma lähestymiseni näihin asioihin on, että KUKAAN EI VOI TIETÄÄ. Meillä on vain uskomuksemme ja ajatuksemme, mutta lopullinen totuus ja viime kädessä salaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin todennäköisempänä, että Jumala on, ja tästä lähtökohdasta sitten hieman vierastan vakaumuksellista ateismia.
t. kristitty
Ihan kuten ei voi näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisenkaan olemassaolosta.
Itse en ole kiinnostunut näistä ns. henkiolennoista niin kauan kun niitä ei voi mitenkään havainnoida. Jos niitä voisi, niin kyse olisikin jo tieteestä eikä uskonnosta.
Se että enemmistö on uskomuksissaan on oikeassa on todella hatara argumentti (satamiljardia kärpästä ei voi olla väärässä siitä, että paska on hyvää, näin rumasti sanoen).
Minusta on suoraan sanoen hulluutta uskoa johonkin mitä ei voi mitenkään havaita, tai jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita (ja ei, maailmankaikkeuden olemassaolo ei ole todiste jumalan olemassaolosta).
Itse luokittelen itseni ateistiksi, vaikka en voi varma jumalan olemassaolosta ollakaan, koska agnostikkona pitäisin jumalan olemassaoloa konkreettisesti jonain vaihtoehtona (eli siis se näkymätön yksisarvinen voi olla olemassa, mutta se on nykytiedon valossa tooooodella epätodennäköistä).
Maailmankuvani on puhtaasti tieteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että enemmistö on uskomuksissaan on oikeassa on todella hatara argumentti (satamiljardia kärpästä ei voi olla väärässä siitä, että paska on hyvää, näin rumasti sanoen).
Paska on niistä hyvää ja ennen muuta tarkoituksenmukaista. Samoin suurimmalle osalle ihmisistä uskonto on hyvää ja tarkoituksenmukaista. He eivät voi siis olla "väärässä" - olkoonkin, että heidän uskonsa kohde ei välttämättä ole objektiivisesti totta.
Tiedeuskokin on itse asiassa eräänlainen maailmankuva, valinta ajatella tietyllä tavalla. Meillä kaikilla on uskomuksiin ja katsomuksiin perustuva oma maailmankuvamme, eikä siinä ole mitään väärää. Sinun perustuu tieteeseen, jonkun toisen vaikkapa uskontoon.
Minusta kenellekään ei ole varaa sanoa, että tietty maailmankuva on ehdottomasti oikea ja joku toinen taas väärä.
13
Itselleni ei ole merkitystä, kuulunko vähemmistöön vai enemmistöön. Vaikka kuinka ajattelen asiaa ja perehdyn eri uskontoihin, en yksinkertaisesti pysty uskomaan niihin.
Mutta kun kysyt, niin ehkä hieman ihmettelen, miksi ette halua tai voi uskoa korkeampaan voimaan. Maailman mittakaavassa olette kuitenkin vähemmistöä.
Tässä valossa oudoksun kommentteja tyyliin "hyväksyin sen, ettei Jumalaa ole". Miten niin ei ole? Mistä tiedätte, ettei ole? Suurin osa ihmisistä on toista mieltä. Mistä päättelette, että he ovat väärässä ja te oikeassa?
Mutta kun kysyt, niin ehkä hieman ihmettelen, miksi ette halua tai voi uskoa korkeampaan voimaan. Tässä valossa oudoksun kommentteja tyyliin "hyväksyin sen, ettei Jumalaa ole". Miten niin ei ole? Mistä tiedätte, ettei ole?
Kuten jo vastattiin, ei voi tietää, voi vain muodostaa mielipiteen siitä, mikä tuntuu todennäköisimmältä.
Miksi ihmeessä uskoisin johonkin, joka ei vaikuta mitenkään, jota ei voi havaita. Lisäksi se, että maailmassa on toisensa poissulkevia uskontoja (kaikki eivät ovi olla tosia yhtä aikaa) syö pohjaa tuolta, että enemmistön uskovaisuus jotenkin perustelisi asiaa.
EHkä on olemassa joku luojahenki, joka on kaiken takana. Se lienee selvää, että tämä ei suuremmin vaikuta maailman menoon. Ja henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että joku luojahenkin viitsisi sanella ihmisille nöpönuukia sääntöjä siitä, miten pitää elää ja keneen saa rakastua ja samalla jättäisi kokonaisia sorrettuja ryhmiä oman onnensa nojaan (vrt. Arfikan kansanmurhat tai juutalaisten kohtalo II maailmansodassa).
ehkä hieman ihmettelen, miksi ette halua tai voi uskoa korkeampaan voimaan.
Tämä on mysteeri, itse en pysty uskomaan mihinkään yliluonnolliseen. Se kattaa paitsi jumalat ja muut uskonnolliset käsitteet ja ilmiöt, niin myös horoskoopit, homeopatia ym. uskomuslääketiede, kummitukset jne.
Luotan vain siihen mikä pystytään tieteellisesti selittämään ja kokeellisesti havaitsemaan ja tarvittaessa toistamaan koe kontrolloidusti. Ymmärrän, että on paljon asioita ja ilmiöitä joita tiede ei pysty selittämään. Osa varmasti ratkeaa tulevaisuudessa, osa voi jäädä ihmisen aistien, älyn ja havaintomenetelmien tuolle puolen, mutta silti en usko että niitäkään tarvitsee selittää millään yliluonnollesella kuten jumalalla. Miksi pitäisi?
Ihmettelen, mihin uskovaiset tarvitsevat tätä "korkeampaa voimaa"?
Mutta kyllä kannattaisi. Vaihtoehtojahan on neljä.
1. Uskot, mutta Jumalaa ei olekaan.
2. Uskot ja Jumala on.
3. Et usko ja jumalaa ei ole.
4. Et usko, mutta Jumala onkin.
Missään tapauksessa "ei uskova" ei voi voittaa mitään. Yhdessä tapauksessa neljästä uskova voittaa. Uskova ei myöskään häviä mitään uskomalla.
Niinpä siis kannataisi uskoa. Valitettavasti en kuitenkaan osaa.
Pave
Mutta kyllä kannattaisi. Vaihtoehtojahan on neljä. 1. Uskot, mutta Jumalaa ei olekaan. 2. Uskot ja Jumala on. 3. Et usko ja jumalaa ei ole. 4. Et usko, mutta Jumala onkin. Missään tapauksessa "ei uskova" ei voi voittaa mitään. Yhdessä tapauksessa neljästä uskova voittaa. Uskova ei myöskään häviä mitään uskomalla. Niinpä siis kannataisi uskoa.
Oikeasti menee näin, minkä uskovaiset unohtaa mainita.
1. Uskot, mutta jumalaa ei olekaan. Perustat elämäsi 2000 vuotta vanhoille paimentolaislegentoille, joitten perustella panikoit turhista asioista, tunnet syyllisyyttä normaaleista ruumiintoiminnoista kuten masturboinnista ja sorsit ihmisryhmiä, jotka ei ansaitse sitä, kuten homot ja naiset.
2. Uskot ja jumala on. Tässä tapauksessa voit tosiaan voittaa jotain. Ihmettelen kyllä sitä, että eikö tunnu edes pikkuisen kurjasta se, että miljardeja ihmisiä kidutetaan ikuisesti helvetissä? Ja 90 prosentilla ikuinen kidutusrangaistus on täysin kohtuuton "rikokseen" verrattuna. Esim. toisten uskontojen edustajilla, joilla on "pikkasen" kynnystä omaksua kristinuskoa, vaikka joku lähetyshörhö hiitä huutelisi. Siellä helvetissä ne on suurin osa sinunkin sukulaisistasi. Onko kiva tämä tietäen hymistellä taivaassa?
3. Et usko ja Jumalaa ei ole. Ei kivaa, mutta ainakin olet voinut muodostaa maailmankuvasi kohtalaisen järkevälle pohjalle, toisin kuin kohdan 1 ihminen.
4. Et usko, mutta Jumala onkin. Tämä on ainoa selkeä kohta tässä koko typerässä horinassa.
ja rukoilen heidän puolestaan. Olen myös surullinen heidän puolestaan, sillä tiedän että tuonpuoleisessa joutuu kadotukseen ellei ole vastaanottanut Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. En halua alkaa väittelyä tästä aiheesta. Kerroin vain rehellisesti ajatukseni kun kysyit.