Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet uskonnottomuudesta?
02.09.2009 |
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä uskovat ja tapakristityt ajattelevat uskonnottomuudesta. Mitä ajattelette ihmisestä, joka ei usko jumaliin?
Itselleni on ainakin toistaiseksi riittänyt tieteellinen maailmankuva. Odotan jännityksellä, mitä uutta maailmankaikkeudesta saadaan selville elinaikanani! Olen kiinnostunut eri uskonnoista, uskomuksista ja maailmankatsomuksista mutta en usko, että uskonnot ovat minua varten. Olen kasvanut ihan tavallisessa tapakristityssä perheessä. Oman elämän rajallisuuden hyväksyminen on tietysti vaikeaa, mutta itselleni olisi vielä vaikeampaa uskoa tuonpuoleiseen.
Kommentit (60)
Että tietäen että Jumalaa ei ole, panostat siihen että sinä ja läheisesti nauttisitte tästä elämästä eikä fokus olisi siinä miten joskus on sitten taivaassa kivaa. Mikä on kyllä säälittävää, jos kohta 1 onkin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiede on itseään jatkuvasti korjaava systeemi. Mielestäni se tekee siitä mielenkiintoisen. Tieteessä löydetään jatkuvasti uusia ilmiöitä ja asioita ja päivitetään vanhoja tietoja. Lopullista ja varmaa tietoa voi olla vaikea löytää, mutta on hienoa, että tutkijat tekevät parhaansa. Olen iloinen, että tieteen kehittymisen ansiosta maailmankuvamme on nykyään aivan erilainen kuin esimerkiksi keskiajalla.
Tiedeuskokin on itse asiassa eräänlainen maailmankuva, valinta ajatella tietyllä tavalla. Meillä kaikilla on uskomuksiin ja katsomuksiin perustuva oma maailmankuvamme, eikä siinä ole mitään väärää. Sinun perustuu tieteeseen, jonkun toisen vaikkapa uskontoon.
Minusta kenellekään ei ole varaa sanoa, että tietty maailmankuva on ehdottomasti oikea ja joku toinen taas väärä.
13
Ehkä se "uskonnottomuus" on vakaa uskomus muiden joukossa.
Uskovainen sanoo että ateistikin on uskossa.
Ateisti sanoo että uskovainenkin on ateisti. Kummasti sitä sairauden iskiessä luotetaan terveyskeskukseen eikä rukoukseen, eikä päätä panna sirkkeliin siinä uskossa, että kyllä Jumala suojelee.
Tiede on itseään jatkuvasti korjaava systeemi. Mielestäni se tekee siitä mielenkiintoisen. Tieteessä löydetään jatkuvasti uusia ilmiöitä ja asioita ja päivitetään vanhoja tietoja. Lopullista ja varmaa tietoa voi olla vaikea löytää, mutta on hienoa, että tutkijat tekevät parhaansa. Olen iloinen, että tieteen kehittymisen ansiosta maailmankuvamme on nykyään aivan erilainen kuin esimerkiksi keskiajalla.
Tieteeseen perustaminen ei myöskään ole usko siinä mielessä kuin jumalaan perustaminen juurikin tämän jatkuvan kehityksen takia. Jumala on kaikkivoipa, kun taas tieteeseen voidaan ladata tiettyjä odotuksia, mutta mikään ei ole varmaa (ja se juuri onkin niin kiehtovaa).
Voi olla, mutta sunkin vastaus perustuu siihen, että ateistin vastakohta on hihhulikristitty. Eihän se niin ole. Maailma on esimerkiksi täynnä muitakin uskontoja. Jos mun välttämättä pitäisi joku uskonto valita, niin ehkä sitten joku karman lakiin perustuva, jolla pystyisi rauhoittaman itseään kun joku kiilaa kassajonossa: "Odotas vaan -tuosta tuli pahaa karmaa! Kohta saat tuta!"
Eikä uskossa olemisen sitäpaitsi tarvitse välttämättä rajoittaa elämää. Voihan niistä ressukoista joku tuntea itsensä onnelliseksi juuri sen uskontonsa takia. En minä ainakaan hennoisi moista kieltää.
Maailman pahuudesta olen kyllä samaa mieltä. Nietzsche taisi olla oikeassa.
Pave
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Askeistä lähettäessä: "Viestin pituus 666 merkkiä".
Paholaisen sanoma.
Pave
Jos uskoo Jumalaan ja se tekee onnelliseksi mutta kuoleman jälkeen mitään ei olekaan, ei sitä pysty suremaan.
Jos taas torjuu Jumalan ja kuoleman jälkeen huomaa että hän onkin ja joutuu helvettiin, niin tilanne on kohtuullisen ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihana ajatella tulevaisuutta ja katsoa lasten kasvua, kun saa turvallisesti luottaa Jumalan varjeluun kaikelta pahalta.
Illalla nukkumaan mennessä saa lukea iltarukouksen lapsille ja pyytää ja antaa kaikki anteeksi.
Ei tarvi mittään pelätä, olla ahdistunut, murehtia mistään, kun tietää että jos kuolema tullee niin pääsee taivaaseen, jossa ei ennää mikään mieltä paina.
Eikä uskossa olemisen sitäpaitsi tarvitse välttämättä rajoittaa elämää. Voihan niistä ressukoista joku tuntea itsensä onnelliseksi juuri sen uskontonsa takia. En minä ainakaan hennoisi moista kieltää.
Mutta ärsyttää vaan tuo uskovaisten syöttämä soopa, että uskomisesta ei ole mitään haittaa ja perusteeksi esitetään tuota neljän kohdan rulettia. Uskomisesta voi olla paljonkin haittaa! Ja vastaavasti ateisti voi elää täysin hyvän ja onnellisen elämän. Ihan samalla lailla voisi ateisti perustella jos haluaisi olla yksisilmäinen, että uskossa olosta on hyötyä vain silloin, kun "uskoo ja jumala on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskonnot (nykyiset valtauskonnot) kehittyivät rauhoittamaan köyhiä massoja lupaamalla iankaikkisen elämän paratiisissa jos nämä kurjat vain alistuvat kohtaloonsa.
Nykyään moni tulee uskoon rankkojen elämänkokemusten jälkeen (usein vaihtoehtona uskoontulolle on itsensä tappaminen).
mistä moinen nikki ateistille...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään moni tulee uskoon rankkojen elämänkokemusten jälkeen (usein vaihtoehtona uskoontulolle on itsensä tappaminen).
Vaihdetaan yksi riippuvuus toiseen. Toki paljon parempaan, että sikäli erittäin kannatettavaa.
Minusta jokainen ihminen saa uskoa ihan mihin haluaa. Omat niskakarvani nousevat pystyyn lähinnä siinä vaiheessa kun joku ryhtyy paasaamaan omasta uskostaan tai uskonnottomuudestaan ja käännyttämään muita. Asioista voi toki keskustella ja olla eri mieltäkin, mutta toisten halveksuminen, moittiminen ym. on minusta asiatonta käytöstä.
Sinun kohdallasi en ymmärrä sitä, miksi rinnastat uskon ja tieteen. Nehän ovat ihan eri asioita, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tiede tutkii asioita, joita voidaan havaita ja tutkia. Uskon piiriin taas kuuluvat asiat, joita ei tieteen keinoin pystytä tutkimaan. Eivät usko ja tiede voi olla keskenään ristiriidassa, koska ne eivät vastaa samoihin kysymyksiin tai tutki samoja asioita. Tiede voi vastata siihen, miten maailma on kehittynyt ja miten se kehittyy edelleen. Uskonto vastaa korkeintaan siihen, kuka kaiken takana mahdollisesti on - sitä kun ei pysty tieteellisesti tutkimaan. Tieteellisen teorian voi ainakin periaatteen tasolla todistaa oikeaksi tai vääräksi, uskon piiriin kuuluvia asioita ei kukaan voi todistaa mihinkään suuntaan.
Viestisi kuulostaa vähän, siltä kuin yrittäisit selittää että kokkaustaitojesi puutetta sillä, että porkkana on juures.
Ja jos kysyt, mihin minä uskon, niin vastaan uskovani, että kaiken takana on Jumala. Pidän myöskin todennäköisenä totena tieteen tutkimia asioita mm. maailman synnystä ja kehityksestä ym. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa. Ihan kuten mm. luterilainen usko opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihana ajatella tulevaisuutta ja katsoa lasten kasvua, kun saa turvallisesti luottaa Jumalan varjeluun kaikelta pahalta.
Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ihan tavallisille ja hyville ihmisille. Jos uskovaisille.
Tuolla kohtaa usko sekä kaikkivaltiaaseen että armolliseen on koetuksella. Millään kristinuskon J ei voi olla molempia yhtäaikaa.
Minulla on ihana ajatella tulevaisuutta ja katsoa lasten kasvua, kun saa turvallisesti luottaa Jumalan varjeluun kaikelta pahalta.
Surettaa ja vähän säälittää. Mahtaa elämä olla tyhjää.
kristittyjen ylemmyydentunto. Mitähän siellä teidän isossa kirjassa mahdettiinkaan sanoa itsensä ylentämisestä?
Mielenkiintoista. Miksi ihmeessä uskonnottoman elämä olisi tyhjää? Mitä sillä tyhjällä elämällä tarkoitetaan?
Mielenkiintoista. Miksi ihmeessä uskonnottoman elämä olisi tyhjää? Mitä sillä tyhjällä elämällä tarkoitetaan?
Ehkä se "uskonnottomuus" on vakaa uskomus muiden joukossa.
Rationaalinen ihminen on satuhahmo, kuten joulupukki, johon muuten olen uskonut vuodesta 1970.