Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeet!!!
01.09.2009 |
Musta on alkanut tuntua, etten enää tästä suosta omin voimin nouse, olen väsynyt, masentunut, epätoivoinen, lamaantunut ja surullinen.
Kaikki on periaatteessa hyvin, vaikka perhe viekin voimia, kun lapsia on kolme. Tuntuu, etten enää jaksa, en vain jaksa olla äiti, en enää ihminenkään. Mitään en saa tehtyä. Tuntuu, että koko ajan olen hajoamisen partaalla.
Mietinkin olisiko masennuslääkityksestä apua, ja haluaisin nimenomaan kuulla niitä syöneiden todellisia kokemuksia. Oliko niistä apua? Mitä haittoja? Söittekö niitä kauan?
Ja sitten mikä huolestuttaa on se painonnousu. Onko se väistämätön juttu? Kun mulla on ylipainoa jo muutenkin, ja se osaltaan masentaa lisää, niin en kyllä tahtoisi lihoa lisää tai olla kykenemätön laihduttamaan...
Olisin tosi kiitollinen vastauksista.
Kommentit (11)
epäilen, aloittaisin jostain uudesta omasta jutusta, lähtisin ihmisten ilmoille jne.
Kohta kaikilla suomalaisilla on masennuslääkitys =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä painon nousu? Lääkkeidenkö takia? Huuhaata sanon minä! Minua lihotti masennus ja siihen lohtusyöminen, eivät lääkkeet.
Minun kokemukseni oli positiivinen. Pari viikkoa alussa on hankalaa oloa ja lopetuksessa joitakin päiviä. Toki on yksilöllistä.
Kokeile.
itsellä ahdistuneisuutta, masennusta ja itkuisuutta johon sain ensin 10mg cipralexiä joka myöhemmin nostettiin 20mg. tämä ei mua turvottanut ainakaan ja paino paremminkin laski käytön aikana. voin lämpimästi suositella ko. valmistetta. itse olen jo lopettamassa 1,5vuoden käytön jälkeen ja tunnen itseni parantuneeksi.
aiemmin olen käyttänyt mirtatsapiiniä jota määrätään masennukseen liittyviin nukahtamisongelmiin eli on siis masennuslääke ja nukahtamislääke samassa. siitä mulla lähti masennuksen lisäksi kaikki muutkin tunteet, olin ihan vihannes. sen lisäksi lihoin yli 5 kiloa heti ekalla viikolla(turvotusta). eli tuota ei kannata ottaa jos painon noususta on huolissaan.
voisivat jättää vastaamatta näihin kysymyksiin. Kun masentunut ei kykenen vain lähtemään ihmisten ilmoille eikä se masennus myöskään sillä parane. Ja eivät masennuslääkkeet yleensä lihota. Lääkitys ja terapia yhdistettyinä ovat toimiva ase masennukseen. Pelkkä lääkityskin jo auttaa, niin että kykenee sitä apua hakeamaan ja ottamaan vastaan. Silloin kun on oikeasti sairas, ei tarvitse pelätä lääkettä siihen sairauteen. Eikä pidä antaa asiasta tietämättömien syyllistää itseään.
Painonnousua niistä ei seurannut eikä oikeastaan muitakaan sivuvaikutuksia, alkuvaiheen levotonta oloa lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkeet muutti ruokahalua ja aineenvaihduntaa, eli lihosin ja lihoan hiljalleen edelleen vaikka minkä tekisin. Alkuun söin mirtazapiinia joka teki sen että olisin voinut syödä ovetkin kaapeista. Kaikki makea meni ja mikään ei riittänyt. Kerran havahduin kun söin hienoa sokeria lusikalla suoraan paketista. Psyykelääkkeet myöskin lisäsivät ruokahalua. Nyt syön efexoria ja aineenvaihduntani on aivan jumissa. Ruokahalua ei ole ja joudun usein pakottamaan itseni syömään mutta paino nousee silti hiljalleen. Mutta koska lääke on muuten loistava niin tämän kanssa on vain elettävä.
Mutta kaikilla masennuslääkkeet eivät vaikuta painoon. Sen näkee kun kokeilee. Suosittelen menemään mielenterveystoimistoon oikealle lääkärille eikä millekkään arvauskeskuksen lekurille. Ja ehdottomasti alkuun säännölliset kontrollikäynnit että lääkitystä voi muuttaa jos sivuvaikutuksia tulee.
voi luoja, kuinka ihmeessä tämä maa on käynyt läpi sodat ja kaikki??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi luoja, kuinka ihmeessä tämä maa on käynyt läpi sodat ja kaikki??
mieti nyt , joku syöpäpotilaskin saa HOITOJA JA LÄÄKITYSTÄ!!! apua! ennen ne ainakin on valittanut ja kuollut pois äkkiä.
Onhan se totta että on sotia ja kurjuutta ja pahuutta kaikkialla mutta masennus kun johtuu aivokemioista ja siihen ei tarvita mitään sotatilaa tai nälänhätää että sairastuu.
Mua oikeesti ottaa päähän ihmiset jotka kommentoi masennusasiaan tietämättä asiasta yhtään mitään. Ehkä nämä julkkikset jotka ovat masentuneita ja sitten taas muutaman viikon päästä täysissä voimissa vievät uskottavuutta tältä sairaudelta.
Itse olen nyt taistellut masennuksen kanssa 4 vuotta. Tuohon neljään vuoteen mahtuu paljon kaikenlaista. Sairaalajaksoja, itsemurhayrityksiä, hyviä päiviä, huonoja päiviä.. Ja mulle on turha kenenkään tulla sanomaan että urheile syö kalanmaksaöljyä, ne ei oikeaan masennukseen auta. Silloin jos dopamiini/serotoniini tasot on viturallaan ei lenkkeily paljoa auta!!
Mä toivotan voimia kaikille masentuneille ja alakuloisille ja niille jotka ovat "terveitä" toivon etteivät koskaan sairastu masennukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sinulle.
t. vakavaa masennusta sairastava
Mene lääkäriin, jossa masennuksesi syvyys mitataan, lievä vai keskivaikea vai vaikea, ja saat lääkityksen mukaan. Pyydä myös, että pääset terapiaan tai ainakin juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Toimi ajoissa!