Oudot naapurit noin ylipäänsä

Helsingissä ei ole. Täällä tervehditään vain tuttuja ja tuttuja naapureita, ei suinkaan kaikkia. Täällä on naapureita ja naapureita.

Helsingissä ei ole. Täällä tervehditään vain tuttuja ja tuttuja naapureita, ei suinkaan kaikkia. Täällä on naapureita ja naapureita.

Asun Helsingin keskustassa isossa kerrostalossa, jossa väki vaihtuu usein ja jossa tuntuu käyvän myös paljon asukkaiden vieraita. Tervehdin kaikkia - on helppoa nyökätä, hymyillä ja sanoa hei. Useimmat tervehtivät takaisin. Ne seinille tuijottelijat luokittelen minäkin epäkohteliaiksi junteiksi.

meidän naapurit eivät myöskään tervehdi, mutta meillä se koskee vain minua. Miestäni he kyllä tervehtivät! Viime kesänä kun he muuttivat, niin silloin ei tervehditty kumpaakaan meistä - nyt ollaan alettu huonosti moikata miehelle - minulle ei vieläkään.



Ymmärtäisin jos olisin tehnyt jotain, huutanut heidän lapsilleen ymsyms. Mutta ei... en tajua! Muiden naapureiden kanssa he ovat ihan kavereitakin nykyään ( samanikäisiä lapsia naapurustossa ) - minä lapseton ( kohta lapsellinen ) nainen en saa edes tervehdystä osakseni. Aivan sama kai, mutta v'tuttaa tollainen käytös, varsinkin kun joka päivä joudun ajamaan heidän ohitse ja meillä on yhteinen raja-aita, jonka yli valitettavasti naapurien k**pänaamat näen. Alkeellisia käytöstapoja, kiitos! En halua minäkään kummemmin naapureiden kanssa kaveerata, mutta tervehtiminen on peruskohteliaisuus! ja juu, ei liene tarpeen mainita, että lapset ovat ihan samanlaisia... ihme porukkaa! Muut lapset naapurustossa juttelevat ja tervehtivät, mutta ei nää moukat, ei...