Abortti viikolla 12

Minä en ala jeesustelemaan, sillä olen itse 16-vuotiaana tehnyt abortin. Mutta minun tilanteessani myös raskaus olisi muuttanut elämääni paljon negatiivisempaan suuntaan (olin ylä-asteella ja kilpaurheilija) joten adoptio ei olisi auttanut mitään.



Jos kuitenkin olisin aikuinen ihminen ja en jostain kumman syystä pystyisi lastanai pitämään, niin aivan ehdottomasti antaisin lapsen adoptioon ja välttäisin abortin. Abortti ei todellakaan ole mikään helppo asia ja se kulkee mukanasi aina! Minusta päätöksessä ei pitäisi olla mitään jossiteltavaa eikä muita vaihtoehtoja kun sen tekee...muuten jää kyllä sinua vaivaamaan loppu elämäksesi!



Muutenkin omituisen myöhään olet tekemässä aborttia? Eikö sen olisi voinut tehdä jo viikolla 4-5?

...että mies on valmis ostamaan lapsen hengen rahalla...

jälkeenkin. nim. kokemusta on.

Ja se riittää että terveyskeskuksesta saa lähetteen ja sitten sinne kättärin perhesuunnittelupoliklinikalle, aika pian ajan saa.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja voimia, teetpä sitten minkä päätöksen tahansa! Luin osan noista kommenteista enkä jaksanut lukea eden pidempään, uskomatonta miten ihmiset voivat toisia tuomita tuolla lailla! Kukaan muu ei voi hypätä sinun elämääsi ja sanoa mikä on sinulle ja sinun perheellesi hyvä ja oikein, vain sinä itse tiedät sen ja mikä on oikea ratkaisu juuri sinun elämässäsi. Abortti on Suomessa täysin laillista eikä päätöksesi kuulu kenellekkään muulle. Aina elämä ei vain mene niinkuin on suunnitellut ja joskus on vastuullisempaa keskeyttää raskaus.

Kyllä, olen tehnyt abortin ja olen myös äiti, päätös on vaikea, mutta perheellisenä on ajateltava koko perhettä.

toivon vilpittömästi sinulle kaikka hyvää!

abortin saa ilman sen kummempia perusteluja. Tosin siinä on se raja 12+6. Sen jälkeen siihen haetaan lupa Valvirasta, mutta kyllä lupia myönnetään jos on muukin syy kuin "en nyt halua tätä lasta". Eli jos on vaikka ne 4 lasta ennestään ja on yh, tuskin siitä mitään ongelmaa tulee...



Ottamatta kantaa sen enempää puoleen kuin vastaankaan, neuvon ap:ta miettimään vain ja ainoastaan sitä miten selviät elämässä viiden lapsen yksinhuoltajana. Miltä sellainen tulevaisuudenkuva näyttää. Jätä se miehenroikale kokonaan pois laskuista ja mieti ratkaisusi vain ja ainoastaan sen mukaan mitä sinä haluat. Ja sen mukaan minkälaisen ratkaisun kanssa sinä pystyt elämään.



Tässä tapauksessa voi sanoa suoraan että rakkautta ei voi ehdollistaa- jos mies on koko ajan pitänyt takaporttia auki (haluaa ehkä joskus perheen jonkun muun kanssa?), hän ei halua sinuun sitoutua- niin kurjaa kuin se onkin. Älä siis tuhlaa aikaasi ja voimavarojasi moiseen sontaläjään. Voimia sulle!

Mutta naivisti kuvittelin miehen haluavan lasta alkushokin jälkeen. Ja kun mieskin antoi signaaleja siihen suuntaan (kirppikset, hoiva yms) niin olin oikeasti tuudittautunut siihen että lapsi tulee ja meistä tulee perhe.

Mutta nyt kun tämä tuuliviiri-isä on päättänyt ettei halua isäksi eikä edes lasta tähän maailmaan niin tilanne on tietysti muuttunut. En vain oikeasti näe itseäni viiden lapsen yksinhuoltajana. Sosiaalinen häpeä on aika suuri, lisäksi oma jaksaminen painaa vaa´assa paljon. On vähän epäreilua neljää vanhempaa lasta kohtaan ottaa vielä yksi huollettava kun aikaa tuntuu jo nyt olevan liian vähän kullekin. Asia olisi helppo mikäli olisin järki-ihminen. Mutta pidän lapsista ja ajattelen sydämellä..

Hän on kuitenkin sinun lapsesi, muistutti hän sinua kenestä hyvänsä..



Olisiko helpompi elää pieleen mennyt rakkaus mielessä kuin pieleen mennyt rakkaus sekä sekä lapsi joka ei koskaan saanut syntyä..



Voimia sinulle päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa!

miten voisit ikinä elää ittes kanssa jos oisit jonkun thaimaan matkan takia abortoinut lapsen.



se, että lapsi itkee isänsä perään kun muut lapset menee oman isänsä luo ei ole syy tehdä aborttia. pienenä hän ei tätä välttämättä ymmärrä ja isompana, onpahan sinulla sitten "laatu"aikaa hänelle suurperheen äitinä!





varsinkin jos itsekin tiedostat että et hyväksy aborttia. sanoit että tilanne on vaikea. mistä tiedät mihin suuntaan se tulee muuttumaan?!

No siksi tietenkin että hän toivoi että saat sen abortin ja oli onnea täynnä kun ajatteli että saa sinut taas kohta kokonaan itselleen ilman raskauden aiheuttamaa peikkoa.



Mitä tahansa päätätkin niin heitä mies ulos elämästäsi. Hän ei ole todellakaan sinun saati lastesi arvoinen. Mies joka koittaa rahalla ostaa abortin!

joten sen puoleen pärjäisitte varmasti. En usko, että oikeasti tahdot tehdä abortin. Sait vasta eilen tietää ettei rakastamasi mies haluakaan elää kanssasi. Tuommoista asiaa ei ole helppo hyväksyä. Silti uskon, että rakastat jo sisälläsi kasvavaa lasta ja tahdot pitää hänet. Isommista lapsista on varmasti jo hoitoapua, tai ainakaan he eivät enää kaipaa samanlaista hoitamista kuin pikkulapset. Kuopuksesikin on jo 4v, joten hänkin alkaa olla jo aika iso ja omatoiminen.

Enkä todellakaan meinaa ottaa vastaan rahaa, matkoja tai tavaraa mikäli aborttiin päädyn. Tuo mies matkatkoon uuden rakkatensa kanssa minne huvittaa, muta mä en kyllä ole rahalla ostettavissa tässä asiassa.

sen lapsen!!



luepas nyt tää ketju uudelleen. ensin oma alotuksesi ja sitten kaikkien vastaukset. ehkä tajuat jotain tärkeää!



"et näe itseäsi viiden lapsen yh-na" ? sosiaalinen häpeä? viiden lapsen yh, ei oo mikään ns. sosiaalinen häpeyden aihe. ainakaan mun mielestä. ehkä ennemminkin on isän hävettävä et on häipyny kuvioista (jos siis häipyy)

asiattomia vastauksia ihan asialliseen aloitukseen.

Anna adoptoitavaksi, lapsettomia pareja on paljon. Lapsi saisi hyvän kodin.

Kun katson omaa lastani joka parivuotias suloisuus . Aloin odottaa tätä toista lastani henkisesti hyvin rankassa vaiheessa, lapsi oli ns. ei toivottu. Nyt kun katson lastani, sydäntä kylmää ajatuskin miten olisin voinut riistää hengen häneltä.



Lapseni on elämäni valo, rikkaus, vaikeus:), lahja.



Mikä on ero. Pieneen lapsen alkuun ei ole tunteita vielä. Tarkoitan ap:n tilanteessa. Tunteet tulevat vasta myöhemmin.



Lapsi on kuitenkin laitettu alulle ja vastuu on silloin aikuisilla.



Mutta tee abortti jos sinusta siltä tuntuu. Kaikki on sanottavansa sanonut ja apunsa antaneet.

Loppujen lopuksi päätös on sinun.

Minulle tehtiin abortti ollessani 38-vuotias. Ei ollut muuta vaihtoehtoa (juu en aio tilittää täällä syitä). Nyt siitä on aikaa 10 vuotta, enkä ole katunut päätöstäni. Toki olen usein surullinen, että näin kävi, eli ei se mikään kevyt ja helppo juttu ollut eikä ole vieläkään. Silti tunnen tehneeni oikean ratkaisun silloisessa elämäntilanteessani.

Katselin järkyttyneenä netistä aborttivideoita. Eivät tee päätöstä kyllä yhtään helpommaksi. Samalla olen ihan poikki päivästä lasten kanssa. Jos tässä olisi vielä pieni imeväinen niin en tiedä olisinko henkisesti läsnä enää kenellekään. Jos tietäisi lapsen olevan terve, kiltti ja hyväuninen niin ehkä...mutta entä jos tuleekin ongelmia, kehitysvammaisuutta, koliikkia tai muuten vain hyvin levotonta. Jaksanko siinäkin tapauksessa? Voi apua! Ihania olette silti kun jaksatte tukea. Hemmetin vaikea päätös ja tuo pieni tuolla masussa on jo niin osa elämääni. Mutta onko se sitten liikaa, sitä elämää kun on jakamassa jo neljä lasta entuudestaan.

6 lapsen yksinhuoltajaksi. Ei ollut pyykinpesukonetta, sähköliettä, mikroa yms. nykyajan perheen hoitamista helpottavia laitteita. Sulla ei ole mitään syytä tappaa lastasi.

Kun kuopuksesi on 4-vuotias, on esikoisesi jo täysi-ikäinen ja luultavasti omillaan (ehkäpä äiti jo itsekin). Eli kovin pitkää aikaa et kuitenkaan joudu viittä pientä hoitamaan. Tuskinpa tuossa tilanteessa kyselevät enää, että miksi minä en käy isäni luona, kun 20-vuotias sisarenikin käy...



Jos/kun ap synnyttää tai päätyy aborttiin, niin kannattaa varmaan pyytää sterilisaatiota siinä samalla. Muutenkin olisi kätevää suurperheelliselle, niin ehkäisypulmat jäisivät pois. On kuitenkin helppo ja luotettavampi kuin muut menetelmät.

jos olet jopa miettinyt adoptiota vaihtoehtona, älä sulje sitä pois.



Abortti voi olla musertava kokemus, ja jos se sitten alkaa kaduttaa, et saa tehtyä tekemättömäksi. Jos taas annat odotuksen jatkua, sinulla on aikaa kuulostella omia ajatuksiasi. Jos et lapsen synnyttyä jaksa ajatella tulevaisuutta vielä yhden äitinä, adoptioon antaminen on vaihtoehto (ja sitäkin saat vielä miettiä sitten kuukausia). Jonossa on odottamassa varmasti hyviä perheitä, joista jonkun tekisit päätökselläsi hyvin onnelliseksi.



Anna elämälle mahdollisuus...