Abortti viikolla 12

vaan järjellä joskus. Jos ei jaksa niin ei jaksa.

muut lapset voisi olla isällään yksi kerrallaan esim. silloin isäkin ehtisi oikeasti olemaan sen yhden kanssa ihan täysillä. ei tulis sitä ongelmaa että nuorimmainen tuntisi itsensä poikkeavaksi. ja tuskin hällä muutenkaan on hinkua toisten isän luo, vai mitä?

soita sinne tk:hon, saat varmasti ajan hyvin pian!

niin en tekis aborttia. Sata varmasti sitä tulee katumaan joskus.

abortti viikolla 12 plus 1, olin 16v. Oli kyllä ikävä kokemus, mutta välttämätön.



Sain ajan n.viikon päähän siihen kun otin yhteyttä lääkäriin. Olin ollut ulkomailla ja siksi niin myöhään liikenteessä. Ajanvarauksen terkka kyllä oli nyrpeä ja kyseli miksen ollut tehnyt aborttia ulkomailla...



Sillä tavalla kaavinta on ehkä "helpompi" kuin lääkkeellinen, sillä olet nukutettuna. Minä nukahdin itkiessäni ja heti kun heräsin nukutuksesta itku alkoi :´(.



Menetin kaavinnassa paljon verta ja sainkin sitä muutaman pussin. Lääkäri myös sanoi, että sikiö oli aika iso ja kaavinta oli haastava.



Tsemppiä. Päätös on sinun, älä turhaan murehdi muiden mielipiteistä.

hänestähän on varmaan paljon apua raskausaikana ja kun vauva on syntynyt

mutta olen sitä mieltä että jos tietää että tulee katumaan aborttia ja ei koe sitä hyvänä vaihtoehtona, ei sitä silloin kannata tehdä. Pitää olla hyvin hyvin varma asiastaan.

sinä siis selviät neljän lapsen yh:na, mutta sitten et millään selviäsi viiden lapsen yh:na? Olet iloinnut raskaudesta ja uuden vauvan äitiys olisi sopinut sinulle paremmin kuin hyvin, jos vaan tämä vitosen isä olisi halunnut ryhtyä etäisäksi, mutta nyt sitten et voi kuvitellakaan ryhtyväsi tämän vitosen äidiksi, kun mies teki sellaisen päätöksen kuin teki?



Kuulostaa kyllä tosi omituiselle, että 2000-luvulla löytyy nainen, joka on valmis - vastoin omaa haluaan ryhtyä äidiksi - abortoimaan lapsen, koska sen biologinen isä ei sitä halua. Ymmärrät varmaan, ettet olisi aikamme ensimmäinen tai ainoa nainen, jonka lapsen bioisällä ei ole mitään kontaktia lapseen?

Toki tämä on lapselle raskasta, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö hänelle voi asiaa selittää ja etteikö lapsi voi elää onnellista ja tasapainoista elämää. Ai, mitäkö sanot vitosellesi, kun neljä muuta menevät tapaamaan isäänsä, mutta hän ei? - No, kerrot hänelle totuuden hänen oman ikätasonsa mukaisin sanoin. Moni muukin on joutunut sen tekemään. Tärkeintä on korostaa, että lapsessa ei ole mitään vikaa, kaikki aikuiset eivät aina, syystä tai toisesta, kykene vanhemmuuteen, mutta lapsellasi on sinut ja sinun sekä sisartesi rakkaus. Kaikilla lapsilla ei ole isää: ainakaan tapaavaa sellaista. Onko muka KUOLEMA parempi vaihtoehto kuin isätön elämä? (Ja ei, en ole mikään abortin vastustaja. En vain ymmärrä syytäsi siihen, kun vaikuttaa siltä, että itse kuitenkin haluaisit tämän lapsen. - Tekisit siis abortin vain, koska bioisä ei halua.)



Ymmärrät varmaan, ettei elämässä ole takuita muutenkaan ehjästä ydinperheestä tai toisen vanhemman tuesta arjessa? Ihmiset muuttuvat ja pyörtävät päätöksiään. Säännöllisesti saamme kuulla tälläkin palstalla lapsensä hylänneistä perheenisistä, jotka olivat halunneet lapsen, mutta sitten tulivat toisiin ajatuksiin. Eroja tapahtuu lasten ensimmäisten elinvuosien aikana PALJON, eikä kaikilla etävanhemmilla säily sen jälkeen kontakti lapseensa. - Mitä jos tämä bioisä olisi nyt tehnyt toisenlaisen päätöksen ja sanonut kasvattavansa lapsen sinun kanssasi? Olisitko silloin iloiten pitänyt vitosesi? Ja mitä sitten, kun tämä bioisä olisikin häipännyt kuvioista lapsen synnyttyä: pakkohan sinun silloinkin olisi vain ollut pärjätä viiden lapsesi kanssa ja löytää ne oikeat sanat, joilla kuopukselle isäasiasta puhutaan.



Miten sinä voit olla noin miehen päätöksen varassa tässä asiassa?!? Ymmärrän, jos koet, etteivät resurssisi riitä arjessa viiden lapsen kanssa. Jos tosiaan et haluaisi tätä lasta, koska olet nyt jo äärirajoillasi neljän lapsen yh:na ja pelkäät sekoavasi viidennen myötä, sitten tukisin aborttiratkaisuasi (tai ainakin ymmärtäisin sen), mutta miten voit olla niin naiivi, että olisit iloinnut raskaudesta, jos mies olisi siihen sanonut osallistuvansa, mutta nyt haluat abortoida lapsen? Kuvittelitko tosiaan, että tästä bioisästä olisi muutenkaan sinulle arjen huolien jakajaksi tai takuuvarmaksi hoito- ja kasvatusavuksi pitkällä aikavälillä (miehestä, joka ei rakasta sinua ja jonka ylipäätään pitää viikkoja miettiä, miten tulevaan lapseensa suhtautuu)?



Minusta sinun täytyy nyt pohtia asiaa vain ja ainoastaan itsestäsi käsin: Haluatko SINÄ tämän lapsen? Ja onko sinulla kylliksi turvaverkkoa, läheisiä, taloudellisia resursseja (ota selvää elareista ja tuista), jotta voisit hoitaa vielä viidennen lapsen? Onko neljän lapsen yh:na oleminen kuitenkaan ratkaisevasti helpompaa kuin viiden lapsen yh:na oleminen? Eivätkö isommat sisarukset jo voi toimia hoitoapunakin?



Ja ihmisen jakamaan arkesi huolia voit vielä löytää. Kuten itse sanoit, kaipaat jotakuta "juttukaveriksi, tasavertaiseksi vanhemmaksi miettimään lapsen tulevaisuutta ja elämää". Ymmärrät varmaan, että tämän vitosen bioisä ei sellainen hahmo olisi kuitenkaan tullut elämässänne olemaan, koska ei rakasta sinua!



Ja tiedän itse mistä puhun. Oman yllätyslapseni bioisä - joka kuitenkin kovin lasta halusi ja vannoi kasvattavansa sen kanssani - päättikin lapsen ollessa 6kk, ettei haluakaan sitä elämää, rakastui toiseen ja jätti meidät. Ei tapaa lastaan eikä osallistu kasvatukseen. Vaikeaahan se on, mutta olen minä kuitenkin löytänyt sekä sanat, joilla puhua asiasta lapsen kanssa että ihanan miehen, loistavan isähahmon, joka arjessa on juttukaveri, tasavertainen vanhempi ja lapsen asioiden jakaja täydestä sydämestään. Se mies nyt ei vaan ole lapsen bioisä.



Tsemppiä sinulle. Mieti nyt tarkkaan ratkaisusi, ettet kadu sitä loppuelämääsi.

Kunnioitusta

Säästit minulta vaivan kirjoittaa pitkä viesti. Olisin nimittäin kirjoittanut täysin samansisältöisen viestin kun sinä nyt jo kirjoitit.



Ap - en ole todellakaan mikään "pro life" hihhuli jonka mielestä aina ja ikuisesti lapsen oikeudet menevät äidin oikeuksien edelle. Hyvänen aika, olenhan minäkin joutunut tekemään abortin ja vielä myöhemmillä viikoilla koska sikiöllä oli kuollettava kehityshäiriö. Olisin kuitenkin voinut myös jatkaa raskautta ja antaa lapsen kuolla sitten kun hän kuolee.



Mutta sinä ap mietit nyt abortin tekemistä aivan väärästä syystä. Jos syy on se että "en tiedä mitä sanoa viitoselle kun isosisarusten isä on heidän elämässään mukana mutta viitosen ei" niin se ei ole kunnon syy tehdä aborttia. Olen aivan varma että tulisit koko loppuelämäsi ruoskimaan itseäsi jos abortin tekisit noilla syillä.

En kyllä usko että ap edes saisi enää noilla perusteilla keskeytystä viikolla 12 (varsinkin jos viikko 13 rupeaa jo kolkuttelemaan).



"Jos raskaus on pidemmällä kuin 12 viikkoa, keskeytys voidaan tehdä vain Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO, nyk. Valvira) luvalla."

Tämä vitosen isä on ollut isähahmo neljälle lapselleni. Olemme kuitenkin eronneet jo muutaman kerran näistä em. syist eli haluaa ehkä mahdollisesti omia biolapsia tulevaisuudessa, jos löytää naisen jota rakastaa ja palvoo. Silti, kerta kerran jälkeen mies tulee meidän luokse ja viihtyy meidän kanssamme. Ilmeisesti kaikki on kuitenkin ollut vain harhaa ja hän on hakenut jotain äitihahmoa elämäänsä. Minä rakastan tätä miestä, kaikesta typeryydestään huolimatta. Alkuraskauden olin kovin onnellinen, että saan lapsen meiheltä jota minä rakastan ja joka on hyvä isä. Mies oli alusta alkaen paniikissa ja sitoutumiskammoisena jopa uhkasi tappaa itsensä mielummin kuin ryhtyä isäksi lapselleen. Noh, aikaa kului pari viikkoa ja minä annoin hänelle aikaa miettiä mitä haluaa. Kävimme yhdessä kirppareilla ostamassa vauvanvaatteita ja hän tuki minua kun sain valtavia vatsakipuja ja pelkäsin keskenmenoa. Olin siis hyvinkin toiveikas, että hän valmistautuu ottamaan vastaan lapsen, oman lapsensa.

Mutta sitten kaikki muuttui. Hän vietti taas viikonlopun kanssamme ja kaikilla näytti olevan mukavaa. Kunnes hän soitti eilen kotiin lähdettyään, että ei halua muuttaa omaa elämäänsä. Koitin ehdottaa, että jos edes kokeilisimme yhdessä elämistä muutaman vuoden ajan. Siten hän oppisi tuntemaan lapsen ja lapsi hänet. Sen jälkeen olisi helpompi jatkaa eri osotteissa.. Mutta ei kuulemma halua valehdella lapsen takia heti ensi hengityksestä lähtien. Lupasi kyllä kantaa taloudellisen vastuun. Samaan hengenvetoon muistutti miten itsekästä on pitää lapsi joka ei ole toivottu. Ja miten rasitan ihan liikaa jo nyt omia vanhempiani ja tulevaisuudessa hänen vanhempiaan ja häntä itseään.

Olisin siis ollut onnellinen ja iloinen vauvasta mikäli onnen olisi voinut jakaa tulevan isän kanssa. Nyt koen lähinnä ahdistusta siitä, että tämä nyytti tulisi muistuttamaan minua lopun elämääni ihmisestä joka ei sitten kuitenkaan välittänyt minusta tarpeeksi.

Tuollainen mies on aivan kauhea isähahmo lapsillesi! Koita päästä hänestä eroon mahdollisimman pian! Mitä tuollainen käytös opettaakaan omille lapsillesi...

Nyt koen lähinnä ahdistusta siitä, että tämä nyytti tulisi muistuttamaan minua lopun elämääni ihmisestä joka ei sitten kuitenkaan välittänyt minusta tarpeeksi.

Tähän en usko. Tulet myöhemmin katsomaan lastasi suurella hellyydellä ja miettimään että miten niinkin idiootti mies saattoi siittää sinulle näin ihanan lapsen. Että jotain hyvää siitäkin suhteesta jäi sinulle.

Et halua että lapsi elää ilman isää?..Mielummin hän varmaan haluaa elää ilman isää kun että ei eläisi ollenkaan. Ei lapset pieninä mieti tollaista, teillä on iso perhe ja muutkin lapset nauttisivat pienemmästä sisaruksesta.. Anna lapsellesi mahdollisuus elää :( Minullakin on lapsi ilman miestä ja hän on silti älyttömän onnellinen.. Hän on pieni päivänpaisteeni ja eiköhän niitä isäehdokkaita vielä joskus kuvioihin ilmesty.. Olen täysin varma että lapsen isä pitäisi lasta omanaan..Sanoo vaan nyt noin koska ei halua tällä hetkellä.. Heltyy kun näkee pikkuisen..Aivan varma olen asiasta

itse olin naimisissa ja tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Mies väitti ensin olevansa sujut asian kanssa että lapsi tulee ja ehdottomasti että pidän lapsen. Häipyi sitten pari päivää ennen lapsen syntymää, syitä oli useita mutta yksi niistä ettei halunnut isäksi eikä ollut siihen valmis. Oli mukana lapsen synnytyksessä ja on nähnyt lasta muutaman kerran, mutta on tehnyt nyt selväksi ettei halua olla osa lapsen elämää eikä tavata tätä. Eli ei todellakaan kannata luottaa siihen että " mies heltyy kun näkee pikkuisen".

saaminen on vain paperihomma, yleensä sen saa aina, ja juuri hyvät perustelut ap:lla on.

Abortti voi olla järkevä ratkaisu, itse tein sen raskaan päätöksen viisi vuotta sitten. Toki asiaa yhä mietin varsinkin nyt kun minulla on kotona pieni tyttövauva, josta todellakin iloitsen. Silloinen elämäntilanteeni ja luottamukseni omiin kykyihini eivät vain antaneet vaihtoehtoja. Koin, ettei lapselle voi olla hyväksi jos äiti ei koe olevansa siihen mitenkään valmis ja olisi jatkuvasti ahdistunut. Asian ajattelu saa minut yhä murheelliseksi mutta silti koen, että tein viisaan mutta vaikean päätöksen.



Ja niille jotka epäilevät että en tiedä ehkäisystä se ei pidä paikkaansa, valitettavasti mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma.



Mutta Ap, tarvitset kahden lääkärin lausunnon, eli käy vaikka yksityisellä ja soita tuonne perhesuunnittelupolille kättärille.



Koita jaksaa, itse todennäköisesti tiedät parhaiten mikä on viisasta ja mikä ei. Toisen toiveesta en kehota ketään aborttia tekemään. Thaimaan matka ei toivottavasti ole päätöksesi ainoana motiivina.

Tee ihmeessä se abortti jos tuntuu ettet jaksa. Minä ainakin ymmärrän täysin päätöksesi tehdä abortti. Itse en ainakaan jaksaisi.



LAPSELLA ON OIKEUS SYNTYÄ TOIVOTTUNA. Jos isä ei halua ja sinä et jaksa - asia on täysin selvä.



Nämä hihhulit eivät pysty tietämään sinun tilannettasi ja jaksamisiasi vaikka luulevat.

kyllä saisi luvan, tuon luvan saaminen on vain paperihomma, yleensä sen saa aina, ja juuri hyvät perustelut ap:lla on.

Sen jälkeen ei.

olet herkkä ihminen. Abortti jää usein loppuelämän ajaksi vaivaamaan mieltä vähemmän herkälläkin. Mieti nyt vielä. Olisiko yksi lapsi lisää kuitenkaan mahdoton ajatus. Jospa yrittäisit saada apua ainakin vauvan ensimmäisten viikkojen ajaksi. Jos asuisin lähempänä, tulisin itse sinua auttamaan.

Kannattaa käydä juttelemassa (kuten tuossa edellä jo sanottiin) eri vaihtoehdoista pikapikaa niin ehdit tehdä päätöksiä.



Jos abortin haluat tehdä niin tarvitset siihen kaksi puoltoa eri lääkäreiltä eli mene pikaisesti yksityisille lääkäreille. Jos sinulla tulee rv13+0 täyteen niin et enää saa aborttia sosiaalisilla syille joita sinulla on. Tokihan jos rupeat käyttäytymään esim. itsetuhoisesti myöhemmin niin sitten abortin saa "äidin terveydentilan" vuoksi. Minusta vaan kyllä tuntuu että abortti ei ole sinulle oikea ratkaisu. Monelle muulle se saattaa olla.