Naiset avioliitossa yhtä lujilla kuin yksinhuoltajaäidit.

Ensinnäkin se 12-tuntinen työpäivä on varmaan molempien vanhempien hyväksymä juttu vai millä kuvittelette elävänne, jos nainen meinaa olla siellä kotona vuosia?



Muuten en kyllä tuollaisia miehiä yhtään. Mutta mun tuttavapiirin miehet onkin aikuisia, fiksuja ja hyvässä ammatissa. Samoin ovat vaimonsakin ja talous pyörii kahden tuloilla ja kahden kotitöillä.

Paremmin tulis toimeen yh:na, kela ja sossu kaverina. Ruokaakin menis vähemmän

Minä sentään olen kokeillut kummatkin. Olen avioliitossani tyytyväisempi kuin yh:na.

ostaa äidille kotiapua ja omaa aikaa, niin tehkööt ukko vaikka 20-tuntisia työpäiviä. Muussa tapauksessa avioliitosta ei ole mitään iloa, ainakaan naiselle.

Jos mies tuo sitä palvottua rahaa kotiin niin nainen voikin sitten siitä kiitollisena olla kynnysmattona.



Kysyn vaan että miksi? Niiden YHTEISTEN lastenhan vuoksi se nainen on siellä kotona, uhraa uransa ja tulevat eläkkeensä kun hoitaa niitä miehen lapsia.

Siis riippuu tietysti, mitä haluaa. Ongelma on silloin, jos rouva haluaa kaikkea, mutta mies ei saisi olla töissä kuin 8 h/pv. Kuinkahan monessa perheessä mies tekee ainoastaan siksi pitkää päivää, että haluaa taata perhelle myös vaimon haluaman elintason ja silti rouva ei voi itse vääntäytyä töihin?

Olen ollut vuosia kotiäitinä ja ikinä ei kannata verrata palkkatyötä kotona olemiseen. Kotona voi pää hajota, mutta kevyttä ja omatahtistahan se on. Se on sitä työssäkäyvien lomaa.:)

Jos mies tuo sitä palvottua rahaa kotiin niin nainen voikin sitten siitä kiitollisena olla kynnysmattona. Kysyn vaan että miksi? Niiden YHTEISTEN lastenhan vuoksi se nainen on siellä kotona, uhraa uransa ja tulevat eläkkeensä kun hoitaa niitä miehen lapsia.

vaan mukavaa!!

Opettajan tilipussissa kun ei näy vaikka kuinka pidentäisi niitä työpäiviään.

Tuostakin lainauksesta näkyy tuo mua niin suututtava asenne että rouva se siellä kotona vaan makoilee miehen palkalla (ei VIITSI vääntäytyä töihin) ja narisee kaikesta.

Minä muuten käyn välillä töissä lomailemassa. Taloudellista hyötyä siitä ei juurikaan ole työmatkakulujen ja hoitomaksujen jälkeen.

t. aika monen äiti

Siis riippuu tietysti, mitä haluaa. Ongelma on silloin, jos rouva haluaa kaikkea, mutta mies ei saisi olla töissä kuin 8 h/pv. Kuinkahan monessa perheessä mies tekee ainoastaan siksi pitkää päivää, että haluaa taata perhelle myös vaimon haluaman elintason ja silti rouva ei voi itse vääntäytyä töihin? Olen ollut vuosia kotiäitinä ja ikinä ei kannata verrata palkkatyötä kotona olemiseen. Kotona voi pää hajota, mutta kevyttä ja omatahtistahan se on. Se on sitä työssäkäyvien lomaa.:)

Jos mies tuo sitä palvottua rahaa kotiin niin nainen voikin sitten siitä kiitollisena olla kynnysmattona. Kysyn vaan että miksi? Niiden YHTEISTEN lastenhan vuoksi se nainen on siellä kotona, uhraa uransa ja tulevat eläkkeensä kun hoitaa niitä miehen lapsia.

perheen arkeen vaikka äiti olisikin töissä. Äidillä työpäivä jatkuu kotona palkkatyön jälkeen kun mies pakenee harrastuksiinsa tai sohvalle makaamaan. Avioliitto on edelleen perseestä.

perheen arkeen vaikka äiti olisikin töissä. Äidillä työpäivä jatkuu kotona palkkatyön jälkeen kun mies pakenee harrastuksiinsa tai sohvalle makaamaan. Avioliitto on edelleen perseestä.

Tekee kotihommia siinä kuin minäkin.

perheen arkeen vaikka äiti olisikin töissä. Äidillä työpäivä jatkuu kotona palkkatyön jälkeen kun mies pakenee harrastuksiinsa tai sohvalle makaamaan. Avioliitto on edelleen perseestä.

yh:na elämä on paaljon mukavampaa, vaikka sitä rahaa on neljännes siitä mitä ennen käytössä.

Minä olen tänään levittänyt persettäni tässä koneen ääressä kuin laiska lahna ja mieheni on sillä välin tehnyt ruoan tälle päivälle ja huomiselle, imuroinut, siivonnut keittiön kahdesti, ruokkinut lapset ja pessyt pyykkiä.



Olen paljon yksin lasten kanssa miehen työmatkojen vuoksi ja voin melkein sanoa, että miehen ollessa kotona syömme paljon paremmin. Tottakai silloin homma kuormittuu täysin minulle kun hoidan työni ohessa kuopuksen viemisen ja hakemisen tarhaan, ruokaostokset, ruoanlaiton ja ruokailun, pyykit jne. Tämä on tosiaan ollut yhteinen valintamme josta ihan kivasti myös rahallisesti hyötyy (päivärahat, lentoyhtiöiden pisteet joilla käymme kaupukilomilla kahdestaan jne.)



Kun mies on kotona, tekee valtaosan hommista. Ei siksi että minä käsken tai pyydän vaan koska vaan tarttuu niihin ihan luonnostaa.

edes joskus vaihtaa sanan tai kaksi lapsista ja lasten asioista. Ja kaipa se ukko edes joskus ottaa hetkeksi jotain vastuuta. Ja tietenkin se ukko tuo myös rahaa, perheessä on kahden aikuisen tulot.



Tätä kaikkea ei yh:lla ole. Olen elänyt sekä ap:n kuvailemassa parisuhteessa (no se ukko ei edes tuonut rahaa kotiin) että yh:na. Vaikka yh:na olen onnellisempi niin on tämä todella rankkaa kun verrattuna huonoonkin parisuhteeseen.

Mä olen ainakin paljon onnelisempi mieheni kanssa, kuin ilman häntä. Rakastan herätä hänen vierestään aamulla, on ihanaa nähdä hänen hymynsä ja tuntea hänen kosketuksensa. Hän on paras ystäväni ja kerron hänelle kaikki sellaisetkin asiat, joita ei tulisi mieleenkään kertoa kenellekään muulle. Kysymme ja arvostamme toistemme mielipidettä monissa asioissa. Jaamme kodin- ja lastenhoidon aina tilanteen mukaan. Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja meillä on kolme ihanaa lasta.



En kestäisi arkea ilman ihanaa miestäni. Todellakin koen, että elämäni paljonkin raskampaa yh:na. Olen pahoillani teidän puolestanne, jotka ette ole parisuhteessa saaneet kokea tätä samaa.

Niin ei silloin todellakaan tule hyvin toimeen.



Eikö mies muka anna yhtään palkkarahojaan ruokaan ja laskuihin?

On ihan eri asia olla oikeasti yh kuin olla naimisissa miehen kanssa, joka ei osallistu kotihommiin... Nimimerkillä kokemusta on. Ap:lla kuitenkin on seksiä, ap voi soittaa miehelle ja kysyä, että pitäiskö lapsi viedä lääkäriin yms., ap voi pyytää lastenhoitoapua vaikka miehen sukulaisista jne. jne. jne. Arjen yh on eri asia kuin oikea yh.

Sä et tee 12 tunnin työpäiviä ulkopuolisella sen lisäksi, että teillä on kolme lasta tai enemmän ja huusholli hoidettavana.

joo, nyt kyllä pahoitin mieleni kaikkien yksinhuoltajien puolesta. Eroa, jos kerran yksinhuoltajana on yhtä raskasta. Et taida tietää yhtään mistä puhut. Mun mies tekee kans pitkiä päiviä, eikä oikein jaksa kotihommia siihen päälle ymmärrettävästi tehdä. Mutta kuinka kovilla olisinkaan silloin, kun pitäisi todellakin yksin hoitaa ja olla vastuussa lapsista. Vaikka yöllä, kun on lähdettävä sairaan lapsen kanssa päivystykseen. Tai elää loppukuu kaurapuurolla kun rahat ei vaan riitä.

joo, nyt kyllä pahoitin mieleni kaikkien yksinhuoltajien puolesta. Eroa, jos kerran yksinhuoltajana on yhtä raskasta. Et taida tietää yhtään mistä puhut. Mun mies tekee kans pitkiä päiviä, eikä oikein jaksa kotihommia siihen päälle ymmärrettävästi tehdä. Mutta kuinka kovilla olisinkaan silloin, kun pitäisi todellakin yksin hoitaa ja olla vastuussa lapsista. Vaikka yöllä, kun on lähdettävä sairaan lapsen kanssa päivystykseen. Tai elää loppukuu kaurapuurolla kun rahat ei vaan riitä.

vaikkei fyysisesti ja henkisesti aina läsnä, mutta siinä kuitenkin.

mutta (onneksi) on olemassa lukuisia esimerkkejä toisestakin vaihtoehdosta: mies osallistuu tasaveroisesti siinä missä vaimokin kaikkiin kodin ja perheen asioihin, myös lasten hoitoon. Esim. meillä on isä jäänyt kaikkien kolmen lapsen kanssa hoitovapaalle, tekee 6-tuntista työpäivää, hakee ja vie lapsia päiväkotiin, useimmiten tulen kotiin töistä valmiiseen päivällispöytään. Ja tiedän että en ole ainoa, jolla on asiat näin hyvin.