Miten te jotkut naiset voitte olla miehen kanssa, joka on hylännyt lapsensa ja perheensä takianne?
Minä en voisi olla sellaisen ihmisen kanssa hetkeäkään, koska en voisi häntä kunnioittaa. Tarkoitan siis miehiä, jotka eroavat uuden naisen löydettyään, ja sitten katkaisevat kaikki välit lapsiinkin.
Eli jos täällä on naisia, jotka ovat tällaisen miehen "nykyisiä", miten ihmeessä perustelette itsellenne, että teillä on hyvä mies??
En pysty käsittämään... Ja mikä takaa ettei mies taas jätä teitäkin ja yhteisiä lapsianne, kun löytää nuoremman ja paremman?
Kommentit (39)
mutta juttuja on paljon liikkunut ettei se mies ihan aiheetta liitosta lähtenyt. Ja en ala täällä huhupuheita enempää ruotia (koska totuutta eivät muut kun pari itse tiedä!)
Yleisellä tasolla kannattaa miettiä myös sitä eikö mies halua nähdä vai eikö saa nähdä lapsiaan...
Erityisesti sitä, että jos mies ei pidä lapsiinsa mitään yhteyttä enää.
Miten joku voi vielä tehdä tällaisen miehen kanssa yhteisiä lapsia tietäen, että tällä on ennestääkin lapsia joita ei halua tavata.
Johan se on väärin niitä uusiakin lapsia kohtaan, kun eivät saa tietää puolisisaruksistaan mitään.
Lähti vain yhtäkkiä kotoa, ei edes vaimolle ilmoittanut mitään aikovansa erota. Häipyi kuin pieru saharaan. Eikä kai juuri ole välittänyt neljästä tyttärestään eron jälkeen... Uuden naisen kanssa teki muistaakseni pojan.. ehkä useammankin lapsen.. En ihmettele yhtään, miksi Anne on antanut katkeria haastatteluja. Täysi ääliö koko mies. Ja laittoi vielä kaikki Annen syyksi... Anne oli miehen mukaan liian voimakastahtoinen ja aikaansaava ihminen (tämän muistan miehen omasta haastattelusta jostain lehdestä)..
Jokainen joka oikeasti tuntee tuon perheen tasapuolisesti, eikä vaan ole naisen kavereita, voi sanoa että sitä miestä siinä sääliksi kävi kaikkien niiden vuosien aikana ja hyvä että löysi uuden onnen.
niiden kulusta mitään.
Kun vain katselee sivusta, on helppoa olla viisas ja kommentoida. Kaikki ei vain ole sitä, miltä näyttää.
Helppoa on myös itse heittäytyä marttyyriksi ja ottaa sädekehä päänsä päälle. Todellisuus ja elämä voi kuitnkin joskus yllättää ja kovasti.
on inhimillisesti ajatellen ihan ymmärrettävää, että mies jättää vaimonsa.
Mutta ymmärsin, että ap:n aloitus ei liittynytkään avioeroon sinänsä, vaan siihen, että mies jättää lapsensa. Siinä olen aivan samaa mieltä, en ymmärrä, miksi kukaan haluaa lapsia miehen kanssa, joka on antanut yksinhuoltajuuden lastensa äidille, tai joka ei halua pitää edes yhteyttä lapsiinsa.
on inhimillisesti ajatellen ihan ymmärrettävää, että mies jättää vaimonsa. Mutta ymmärsin, että ap:n aloitus ei liittynytkään avioeroon sinänsä, vaan siihen, että mies jättää lapsensa. Siinä olen aivan samaa mieltä, en ymmärrä, miksi kukaan haluaa lapsia miehen kanssa, joka on antanut yksinhuoltajuuden lastensa äidille, tai joka ei halua pitää edes yhteyttä lapsiinsa.
kun äiti päättää katkaista isän ja lapsen suhteen. Siinä taistossa mies yleensä jää toiseksi, kiitos sen, että äiti on hirviönäkin parempi kuin kunnollinen isä.
Mutta lapset olivat 16-26-vuotiaita. Helpottaako yhtään?
Läheisiä ovat isänsä kanssa. Vanhimman kanssa soittelevat tosin n. kerran kuussa ja näkevät kolmisen kertaa vuodessa. Tämä lapsi tosin huitelee työnsä takia pitkin Eurooppaa, siksi näkevät harvoin.
Keskimmäinen on samassa työpaikassa isönsä kanssa ja nuorin asuu 200m päässä meiltä.Että ei hän siis oikeastaa jättänyt kuin vaimonsa n. 26v avioliiton jälkeen. Joo-o, petti minun kanssani vaimoaan. Ja tiedättekö mitä? Minä luotan häneen. Ihan vain siksi, että mies on luonteeltaan niin laiska ja pihi ettei lähde enää mihinkään eroprosessiin. Tuli huomanneeksi että se on kallista ja työlästä puuhaa.
Sitä paitsi ihminen VOI ottaa opikseen edellisen parisuhteen virheistä. Se on ihan mahdollista, sen näkee miehestäni ja tiedän sen itsestäni. Toki on niin että kovin nuorena se ei onnistu. Mutta me ei ollakaan mitään nuoria enää, ollenkaan.
Sellaista, että rikkoo jonkun melkein 30 vuoden liiton, ei voi millään perustella! Mutta sinun mielestäsi se vaimo ei ole ihminen ollenkaan...
Mies olisi kyllä yhtä lailla varmasti hylännyt lapsensa ja vaimonsa ilman minuakin, niin loppu oli siinä parisuhteessa... Mutta joo siis tavattiin kun vielä olivat naimisissa ja varmaan mun tapaaminen eroamista nopeutti.
Minua ei haittaa se miten miehen entiselle avioliitolle kävi, kävi miten kävi. Lapsirakas mies ei ole, on itse kertonut kuinka kammottavaksi koki erityisesti pikkulapsiajan, mutta tämä ei minua haittaa koska itse olen jo liian vanha lapsia saamaankaan joten isää lapsille en hänestä tarvitsekaan, vain keski-ikäisen naisen hauskanpitokumppanin.
En tajua miksi lapsia pitää alkaa tekemään sellaiseen suhteeseen, jonka kestävyydestä ei ole varmuutta. Ymmärrän eron jos toinen osapuoli on väkivaltainen tms., mutta en sitä että suurin osa eroaa, kai se on jotenkin muotia sitten myös.
Joo suhde voi alkaa kyllästyttämään jossain vaiheessa, mutta sen asian eteen voi tehdä jotain.
Itse inhoan muita lapsia kuin omiani, enkä ikinä voisi asua jonkun toisen ihmisen lasten kanssa, en myöskään osaa kuvitella että etsisin uuden miesystävän joka leikkisi lasten isää.
Sikäli en näe erityisen suurta eroa siinä, jättääkö joku perheensä toisen takia vai jättääkö vain perheeseensä ja etsii sen toisen vasta myöhemmin.
En tajua miksi lapsia pitää alkaa tekemään sellaiseen suhteeseen, jonka kestävyydestä ei ole varmuutta. Ymmärrän eron jos toinen osapuoli on väkivaltainen tms., mutta en sitä että suurin osa eroaa, kai se on jotenkin muotia sitten myös. Joo suhde voi alkaa kyllästyttämään jossain vaiheessa, mutta sen asian eteen voi tehdä jotain. Itse inhoan muita lapsia kuin omiani, enkä ikinä voisi asua jonkun toisen ihmisen lasten kanssa, en myöskään osaa kuvitella että etsisin uuden miesystävän joka leikkisi lasten isää. Sikäli en näe erityisen suurta eroa siinä, jättääkö joku perheensä toisen takia vai jättääkö vain perheeseensä ja etsii sen toisen vasta myöhemmin.
vuoden avioliitto? Sehän vasta järkevää onkin, että pitkän avioliiton jälkeen ja lasten aikuistuttua ihmisellä on oikeus vihdoin elää elämänsä, kuten haluaa. Omituista ajattelua, että ensin pitää lasten takia hampaat irvessä elää ja sitten ei saa erota, kun on niin pitkä liitto takana.
Mä olen aina ajatellut asiat niin, että vanhemmiten ihmisen pitää vihdoin tehdä ne asiat, joista on haaveillut. Aikuisilla lapsilla ei ole oikeutta määrätä vanhempiensa parisuhteesta yhtään enempää kuin vanhemmilla lastensa. Tuntuu niin oudolta, että vanhempien pitää ymmärtää ja hyväksyä lasten tempaukset, vaikka olisi pieniä lapsia perheessä, mutta samalla lapset haluaa tuomita vanhempansa vaikka onnettomaan liittoonkin.
Säälittävin tapaus oli, kun työkaverini uuden miehen lapset ovat katkaisseet välit isäänsä neljä vuotta sitten, koska isä petti äitiä tuon naisen kanssa. Ja äiti oli sairas, sairasti alzheimeria (sairastui suhteellisen nuorena) ja isä hoiti äidin loppuun asti. Viimeisen vuoden aikana oli tuo salainen ystävätär, mutta äiti ei sitä tiennyt ja pikemminkin se oli omaishoitaja isälle henkireikä. Sitten äiti kuoli ja isä säädyllisen ajan jälkeen esitteli tuon uuden naisystävänsä. Lapset oli heti herne nenässä ja jostain kävi ilmi, että ovat tunteneet jo toisensa vielä äidin ollessa "kasvi", niin siihen katkesi välit. Kehtaavatkin aikuiset ihmiset...
Hajoaahan perheitä äidinkin toiveesta, toisin sanoen äiti haluaa erota ja samallahan hänkin ikään kuin "hylkää" lapsensa, koska lapset ovat eron jälkeen osan ajasta isänsä kanssa.... Miksi tämäkin asia saadaan käännettyä isiä vastaan???
Hajoaahan perheitä äidinkin toiveesta, toisin sanoen äiti haluaa erota ja samallahan hänkin ikään kuin "hylkää" lapsensa, koska lapset ovat eron jälkeen osan ajasta isänsä kanssa.... Miksi tämäkin asia saadaan käännettyä isiä vastaan???
onkohan vielä sen ymmärtävän ja lämpimän siivoojansa kanssa
Lähti vain yhtäkkiä kotoa, ei edes vaimolle ilmoittanut mitään aikovansa erota. Häipyi kuin pieru saharaan. Eikä kai juuri ole välittänyt neljästä tyttärestään eron jälkeen...
Uuden naisen kanssa teki muistaakseni pojan.. ehkä useammankin lapsen..
En ihmettele yhtään, miksi Anne on antanut katkeria haastatteluja. Täysi ääliö koko mies.
Ja laittoi vielä kaikki Annen syyksi... Anne oli miehen mukaan liian voimakastahtoinen ja aikaansaava ihminen (tämän muistan miehen omasta haastattelusta jostain lehdestä)..
mutta sen verran kommentoin tätäkin, että vaikka nainen olisi ollut väkivaltainen hirviö, niin silti se ei ole syy lasten hylkäämiseen eikä edes siihen, että vain kävelee kodistaan ja jättää perheensä muuttaakseen samantien uuden naisen kanssa yhteen.
Sellainen mies (ihminen) on raukka ja luuseri. Nössö, joka ajattelee vain omaa etuaan eikä lainkaan lapsiaan, näiden mielenterveyttä ja tulevaisuutta. Jos vaimo todella on hirviö, niin sitten niistä lapsista taistellaan. Jos vaimo on vain "hankala", niin otetaan ero maltilla, tapaillaan sitä tyttöystävää vaivihkaa ja ylläpidetään hyviä suhteita lapsiin, kunnes aikaa on kulunut, vaimo toipunut ja lapsetkin riittävän tasapainoisia vastaanottamaan uuden ihmisen elämäänsä.
Ihan omista virheistä ja vääristä valinnoista johtuu se, että ei tapaa lapsiaan. Aina. Olen vierestä seurannut ystäväni (mies) taistelua lasten huoltajuudesta (äiti alkoholisti ja isäpuoli väkivaltainen) ja vaikeaa se on ollut. Kahden vuoden järkyttävä prosessi, jonka aikana tuli kymmeniä lastensuojeluilmoituksia koulusta, päiväkodista, naapureilta jne. mutta isä sen lopulta voitti, kun jaksoi taistella. MIes, joka sallii hirviön huolehtia lapsistaan, on todellinen luuseri eikä ansaitse isä-nimitystä ja tuollaiseen inisijään en koskisi pitkällä kepilläkään.
eikä juossut toisen naisen hameenhelmojen alle piiloon ja sieltä huudellut herjoja.
Lähti vain yhtäkkiä kotoa, ei edes vaimolle ilmoittanut mitään aikovansa erota. Häipyi kuin pieru saharaan. Eikä kai juuri ole välittänyt neljästä tyttärestään eron jälkeen... Uuden naisen kanssa teki muistaakseni pojan.. ehkä useammankin lapsen.. En ihmettele yhtään, miksi Anne on antanut katkeria haastatteluja. Täysi ääliö koko mies. Ja laittoi vielä kaikki Annen syyksi... Anne oli miehen mukaan liian voimakastahtoinen ja aikaansaava ihminen (tämän muistan miehen omasta haastattelusta jostain lehdestä)..
Jokainen joka oikeasti tuntee tuon perheen tasapuolisesti, eikä vaan ole naisen kavereita, voi sanoa että sitä miestä siinä sääliksi kävi kaikkien niiden vuosien aikana ja hyvä että löysi uuden onnen.
sokea ja se uusi vaimo saa kuulla ex-liitosta ja erosta vaan sen toisen puolen version.
Erota saa, se on selvä, mutta meillä ainakin exä piti ITSESTÄÄNSELVÄNÄ, että minä otan vastuun lapsista ja kodista, kun hän lähti toteuttamaan uutta elämäänsä uuden nuoren tyttöystävänsä kanssa. Minun mielipidettäni ei kysytty eikä toiveillani ja haaveillani ollut mitään merkitystä. Luovuin harrastuksista, opiskeluistani ja urastani.
Joskus olisi kiva tavata ja jutella tämän nuorikon kanssa ja kysyä, mitä hänen päässään mahtoi liikkua kun exäni teki perheelleen niinkuin teki.
Työkaverini iski toisen työkaverimme ja jätti vaimon ja lapset.
Yritti kovasti hakea säälipisteitä haukkumalla ex-vaimoaan ja kyllä niitä ymmärtäjiä aina olikin.
Nyt vuosien myötä tilanne on se, että tämä mies on edelleen onneton, vaikka on uuden onnensa kanssa naimisissa. Ja marisee ja on väsynyt ja pahantuulinen ja todellinen luuserinössykkä.
Ex-vaimo on nykyään tyytyväinen, että pääsi eroon koko jätkästä
mutta juttuja on paljon liikkunut ettei se mies ihan aiheetta liitosta lähtenyt. Ja en ala täällä huhupuheita enempää ruotia (koska totuutta eivät muut kun pari itse tiedä!)
Yleisellä tasolla kannattaa miettiä myös sitä eikö mies halua nähdä vai eikö saa nähdä lapsiaan...
Mutta lapset olivat 16-26-vuotiaita. Helpottaako yhtään?
Läheisiä ovat isänsä kanssa. Vanhimman kanssa soittelevat tosin n. kerran kuussa ja näkevät kolmisen kertaa vuodessa. Tämä lapsi tosin huitelee työnsä takia pitkin Eurooppaa, siksi näkevät harvoin.
Keskimmäinen on samassa työpaikassa isönsä kanssa ja nuorin asuu 200m päässä meiltä.
Että ei hän siis oikeastaa jättänyt kuin vaimonsa n. 26v avioliiton jälkeen. Joo-o, petti minun kanssani vaimoaan. Ja tiedättekö mitä? Minä luotan häneen. Ihan vain siksi, että mies on luonteeltaan niin laiska ja pihi ettei lähde enää mihinkään eroprosessiin. Tuli huomanneeksi että se on kallista ja työlästä puuhaa.
Sitä paitsi ihminen VOI ottaa opikseen edellisen parisuhteen virheistä. Se on ihan mahdollista, sen näkee miehestäni ja tiedän sen itsestäni. Toki on niin että kovin nuorena se ei onnistu. Mutta me ei ollakaan mitään nuoria enää, ollenkaan.