Mitä ajattelette naisesta joka ei halua naimisiin?
Eli mitä mieltä olette naisesta, joka elää pitkässä avoliitossa mutta ei halua koskaan naimisiin? Onko kyseessä sitoutumiskammo? Vai eikö mies olekaan "se oikea"? Onko liitto tuomittu tuhoon? Voisitko itse elää samalla tavalla?
Kommentit (34)
Ja se jokin on nimenomaan tunnetasolla. Suhteessa on mielestäni jokin syvempi taso, jota ei saavuta kuin avioliitossa. Tämä on totta minulle.
Ja se jokin on nimenomaan tunnetasolla. Suhteessa on mielestäni jokin syvempi taso, jota ei saavuta kuin avioliitossa. Tämä on totta minulle.
Vasta avioliitossa tunsin, että olemme "ihan oikeasti" ja tosissamme pari. :)
t. 12 vuotta onnellisesti yhdessä, siitä 9,5 vuotta vielä onnellisemmin naimisissa
Avioliitto liitetään toisissa kulttuureissa rakkauteen ja toisissa ei. Useimmissa kulttuurissa puolisoilta edellytetään seksuaalista uskollisuutta toisilleen. Avioliitto on useissa kulttuurissa myös ehto hyväksytyn sukupuolielämän aloittamiselle. Avioliitto on monessa kulttuurissa myös uskonnollinen asia. Tällöin sitä säätelevät erilaiset uskonnolliset säädökset.
Avioliittoja on ollut satoja vuosia ja on vaan luonnollista, että niiden merkitys muuttuu. Todennäköisesti tulee väljähtymään kovalla kädellä. Nykyinen, vuonna 1929 säädetty avioliittolaki kumosi muun muassa vuoden 1734 lain Naimakaaren sekä vuonna 1889 säädetyn lain aviopuolisojen omaisuus- ja velkasuhteista. Oleellisin muutos aikaisempaan verrattuna oli, että tällöin lakkautettiin aviomiehen edusmiesasema vaimoonsa nähden ja puolisot julistettiin oikeudellisesti tasavertaisiksi. Useita aikaisemman lain säännöksiä puolisoiden varallisuussuhteista oli kuitenkin vielä sen jälkeen sovellettava ennen uuden lain voimaantuloa solmittuihin avioliittoihin niin kauan, kuin molemmat puolisot olivat elossa eivätkä olleet eronneet.
Avioliittolakiin on sen voimassa ollessakin tehty useita muutoksia. Huomattavimmat niistä tehtiin vuonna 1987, jolloin muun muassa avioeron saaminen tehtiin entistä helpommaksi.
En itsekään ole naimisissa. Lasten kannalta olen ajatellut, että avioliitto olisi turvallisempi siinä tapauksessa jos toiselle meistä vanhemmista tapahtuu jotain. Vuosia sitten olin vakavasti sairaana ja puhuimme mieheni kanssa, että mennäänkö äkkiä naimisiin? Kaiken varalta? Mutta emme menneet kuitenkaan.
En ole koskaan haaveillut häistä (joka johonkin aikaan nuoruudesta on kai tavallista). Vaakakupissa painaa vähän myös se, että miehellä ei ole mitään omaisuutta, minulla on.
Ja se jokin on nimenomaan tunnetasolla. Suhteessa on mielestäni jokin syvempi taso, jota ei saavuta kuin avioliitossa.
Joo, meilläkin puuttuu se kaikkein syvin taso. Ollaan oltu vasta 8 vuotta yhdessä ja lapsiakin on kohta kaksi. Varmaan ollaan sitoutumiskammoisia. Pitänee mennä heti naimisiin että saavutetaan syvempi taso tunnetasolla.
Meillä on henkivakuutukset, joissa me puolisot olemme toistemme edunsaajia kuolemantapauksessa. Ehkä sitten mennään naimisiin kun on jotain omaisuutta, mutta nyt emme näe siihen mitään tarvetta.
halua koskaan naimisiin. Yleensä nämä naiset ovat itsenäisiä, töissä käyviä ja erittäin älykkäitä. Heille miehen jatkeena oleminen on kauhistus. Itse pidän avioliittoa vanhana instituutiona. Mieheni kyllä menisi naimisiin kanssasi. Mulla oma omaisuus ja työ, joten senkään takia ei ole tarvetta. Jos meille tulisi ero, pärjäisin myös taloudellisesti.
Minulla olisi myös varaa jäädä lasten kanssa kotiin, jos niin haluaisin.
Jos mies ei halua naimisiin, se voi olla yksi syy.
just ollu NAISESTA joka ei halua naimisiin. Vai onko se niin, että jos mies ei halua naimisiin niin nainen ei halua naimisiin?
yleensä yhtään mitään. On normaalia nykypäivänä, ettei halua naimisiin, oli se sitten mies tai nainen. Täysin hyväksyttävää.
En itsekään halua naimisiin. Oma syyni on ehkä jonkun muun mielestä huippulapsellinen, mutta mulle se on totisinta totta. En halua vaihtaa sukunimeäni, ja tiedän sen olevan miehelleni (ennen kaikkea myös anopilleni) erittäin kova paikka. Uskon, että mieheni olisi siinä tilanteessa erittäin surullinen. Miehen sukunimi on erikoinen ja kaunis, mutta koen sen itselleni vääräksi. Minulle on siis helpompaa olla avossa.
halua koskaan naimisiin. Yleensä nämä naiset ovat itsenäisiä, töissä käyviä ja erittäin älykkäitä. Heille miehen jatkeena oleminen on kauhistus. Itse pidän avioliittoa vanhana instituutiona. Mieheni kyllä menisi naimisiin kanssasi. Mulla oma omaisuus ja työ, joten senkään takia ei ole tarvetta. Jos meille tulisi ero, pärjäisin myös taloudellisesti.
Minulla olisi myös varaa jäädä lasten kanssa kotiin, jos niin haluaisin.
en todellakaan mieheni jatke! =DDD Ihan oma itseni.
jotka molempien yhteisestä halusta eivät ole menneet naimisiin, vaikka ovat olleet yhdessä kohta 15 vuotta. Heillä on valehtelematta kaikkein onnellisimman ja tasapainoisimman tuntuinen suhde, jonka tiedän. Toisaalta heillä ei myöskään ole lapsia, jotka tuovat suhteeseen aina omat jännitteensä ja riidanaiheensa, joko suoraan tai välillisesti.
Meillä on kaksi aikuista, itsenäistä ihmistä, jotka sitoutuvat sellaisinaan parisuhteeseen ja sen vaalimiseen. Kumpikaan ei ole tässä toisen jatke tai eri arvotasolla suhteessa toiseen.
Ja juu, naimisissa ollaan ja vieläpä hyvin vanhanaikaisesti: emme asuneet avoliitossa ollenkaan!
Jos avioliittoon uskoo myös tunnetasolla niin silloin avioliitto varmaan tuntuu joltain. Joillekin se sama tunne voi tulla siitä että kävelee pihakoivun viisi kertaa ympäri tai olla kävelemättä ollenkaan ;)