Eskari ja uskonnonopetus.

Opetushallitukseen esimerkiksi Antti Vanteelle.

Ev.lut. usko kuuluu vielä niin kiinteänä perinteenä ja osana suomalaiseen kulttuuriin, että minusta nämä tekevät vaan lapsilleen hallaa kun kieltävät näitä osallistumasta. Näin lapset eivät pääse koskaan osalliseksi siitä samasta kulttuurista missä useimmat muut elävät. Ei kukaan siellä pakota lasta uskomaan, ei missään vaiheessa mutta aikamoinen aukko tulee kyllä yleissivistykseen jos ei koskaan ole yhtään mukana suomalaisen perinteen mukaisissa jutuissa.

No sehän tässä juuri ottaakin pannuun, että tehdään lapsellemme hallaa, jos kieltäydytään uskonnonopetuksesta. Ja toisaalta tuntuu kauhealta se, että meidän lapsemme opetetaan rukoilemaan ja uskomaan Jumalaan. Ei juuri 6-vuotta täyttänyt lapsi osaa itse ajatella, että onkohan toi Jumala edes totta, jospa eskariope juksaa... Tunnen itseni ihan huonoksi äidiksi tämän asian takia, siksi olenkin iloinen KAIKISTA vastauksista, joita saan. Ehkä viikonloppuna osaan käsitellä tätä äkisti tullutta asiaa.

päiväkodissa ja eskarissa on uskonnottomillekin oletusarvoisesti ruokarukoukset, kirkossakäynnit, papin vierailuihin osallistumiset jne... Jos kieltää niin ilmeisesti saa vapautuksen, itse emme ole kieltäneet kun ajattelimme että lapselle on varmaan mukavampaa kun saa olla ryhmän mukana. Koulussa sitten onkin ollut tarkempaa: hyvissä ajoin tiedusteltiin kantamme uskonnonopetukseen (ilman muuta valitsimme et:n) ja kirkoissakäyneihin yms. "uskontokasvatukseen".

myös esikoululaisilla. Pyhäkoulu on myös ja siitä on pyydetty ilmoittamaan jos jollekin lapselle ei käy. Joulun tienoilla käyvät kirkossa. Keväisin on kouluunlähtevien siunaaminen kirkossa. Ja ihan tavallinen päiväkoti pienessä kunnassa etelä-savossa.

Tuo ei ole ammattimaista käytöstä eskariopettajalta. Hän taisi syyttä ja suotta ottaa itseensä tuon teidän uskontokuntaan kuulumattomuuden. Itse jouduin kouluaikanani(lukiossa) kokemaan tuollaista käytöstä kylläkin toisinpäin. Minä halusin saada käydä seurakuntanuorissa ja tätä eivät vanhempani hyväksyneet. Ja muutaman numeron olen lukiossa saanut huonomman kuin minulle kuuluisi, sillä opettajat (nuo pari) ottivat "uskovat" hampaisiinsa, vaikka en koko lukioaikana puhunut uskostani mitään koulussa, paitsi uskonnon etiikkakurssilla, missä muutkin kertoivat ajatusmaailmastaan.

Kiihkoihmisiä, niin uskovaisia kuin muitakin tulee elämässä vastaan. Teillä, kuten kaikilla muillakin on oikeus saada kunnon opetusta lapsellenne. Jos hän ei kykene toimimaan oman vakaumuksensa mukaan kunnallisessa eskarissa, niin sitten pitää hakeutua muualle. Ja niissä srk:n kerhoissakin kohtaan sitä, että lapset sanovat, että vanhempansa ei usko, joten ateistien lapsilta ei välty missään, jos sellaista työpaikkaa haluaa.

Yrittäkää etsiä netistä kuntanne opetussuunnitelmat ja mitä siellä lukee elämänkatsomustiedosta eskarilaisille.

Ottakaa vielä puheeksi open kanssa, kuinka käytös loukkasi ja kysykää miten he toimisivat muhamettilaisen kanssa! Minua todella kiinnostaa open vastaus tähän. Sitten kysytte, miksi ei kunnioita ja toimi yhteistyössä teidän vakaumuksenne kanssa. Jos tämä ei auta, niin yhteyttä esimieheen. Tuo, että ei edes vastaa heippaan, tuntuu pahalta, tällaisetko sitten kertovat, että pitää hyväksyä toiset. (puhumattakaan omalta kannaltani, että kertoo, että Jumala rakastaa kaikkia.)

Vielä kysyisin, että onko eskariope kovin nuori? Se saattaisi olla selittävä tekijä, nuoret ovat joskus kovin mustavalkoisia. Mutta siinäkin tapauksessa ope on toiminut väärällä tavalla.

Älä anna tökeryyden pilata viikonloppuasi!

t:kolmonen

Jos ei siellä erityisesti mainita uskonnon suurta roolia eskarissa, niin ei muuta kuin reklamoimaan vaan. Meillä uskonto näkyy eskarissa vain juhlapyhien aikaan, ts. kerrataan juhlan merkitys ja hiljennytään. Muuta ei ole.

Kun en oikeasti lastani halua irrottaa muusta eskariryhmästä vakaumuksemme takia. Ajattelinkin joltain isommalta pampulta tätä tiedustella, siis oikeasti koulutoimesta? Eskari kuuluu heille?

Eskariopen suuttumus näkyi siitä, että meni punaiseksi, oli vähän aikaa hiljaa ja sitten korotetulla ja hidastetulla äänellä sanoi, etteihän noin voi menetellä, että kieltää lapselta Jumalan olemassaolon, lähti toiseen huoneeseen eikä vastannut mun heippaan.

En voi vaihtaa eskaria, lähimpään seuraavaan 19 km matkaa, emmekä pysty sinne kuljettamaan eikä kunta maksa taksia. Asumme Keski-Suomessa pikkupaikassa, herätysliikkeitä ei taida olla. Eli ihan vain luultavasti evlut-eskariope uskonkiihkossaan pilaa kaiken. Tai siis pitää ihan normaalina sitä, että jo eskarilaiselle opetetaan jumalansanaa, pidetään tyyppiä totena ja rukoillaan.

Mulla niin paha olo, etten äsken pystynyt edes lounasta syömään. Taitaa mennä odotettu viikonloppukin pipariksi...

ap

Onko muka joka paikassa sama peli?

suomalaisten enemmistö on islaminuskoisia? Pitäisikö täällä silloin päiväkodeissa rukoilla ja pitää uskontotuokioita islamilaisittain?

Ev.lut. usko kuuluu vielä niin kiinteänä perinteenä ja osana suomalaiseen kulttuuriin, että minusta nämä tekevät vaan lapsilleen hallaa kun kieltävät näitä osallistumasta.

Näin lapset eivät pääse koskaan osalliseksi siitä samasta kulttuurista missä useimmat muut elävät. Ei kukaan siellä pakota lasta uskomaan, ei missään vaiheessa mutta aikamoinen aukko tulee kyllä yleissivistykseen jos ei koskaan ole yhtään mukana suomalaisen perinteen mukaisissa jutuissa.

että jotkut ihmiset kuuluvat kirkkoon me emme.. ja hänen ei tarvitse sanoa ruokarukousta jos ei halua.

ja puhuttiin muutenkin uskonnoista. kyseli kovasti ketkä on uskovaisia ja mitä ne tekee yms. olen yrittänyt kertoa asiat mahdollisimman neutraalisti että lapsi voi itse muodostaa kuvan asioista

eskariopen käytös on todella tökeröä: valitettavasti uskovaiset usein ottaa asiakseen tietää mitä meille ei uskovillekin on hyväksi ja oikein... Lapsesi on kuitenkin sen verran pieni että uskontojutut menevät helposti satujen ja muiden leikkien kanssa samaan kategoriaan. Etenkin jos uskontokasvatus on lähinnä raamatun kertomuksia ja lauluja.



Ehdotan että juttelet lapsen kanssa ja kerrot että Suomessa monet ihmiset uskovat jumalaan ja että muissa maissa on toisenlaisia uskontoja ja jumalia. Ja että äiti ja isä eivät usko jumalaan eikä jumalan olemassaoloa voi kukaan varmasti tietää, joten lapsi voi sitten isompana miettiä ja pohtia mitä mieltä on asiasta.

että tässä maailmassa saa itse valita uskooko Jumalaan vai ei?



Siis ettää kumpikaan ei narraa: ei äiti eikä eskarinope vaan te vaan USKOTTE eri tavalla?



Näin minä olen opettanut 6-vuotiaalleni. Itse siis uskon Jumalaan, mutta olen kertonut että useat eivät usko ja lisäksi toisilla on muita jumalia. Ja että pojan tulee itse päättää mitä hän uskoo, äiti ei sitä päätä.



En tietenkään ajattele että 6-vuotias pystyy nyt jonkun syväanalyysin asiasta tekemään, mutta varmaan kuitenkin mielen pohjalle on jäänyt siemen siitä että valinta on hänen.

asian puheeksi päiväkodissa ja koulussa. Asiallisesta keskustelusta on aina jotakin apua, ja vähitellen asiat muuttuvat. Otetaan tavoitteeksi, että seuraava sukupolvi ei enää joudu puolustamaan oikeuttaan uskonnottomuuteen!

päiväkodissa ja eskarissa on uskonnottomillekin oletusarvoisesti ruokarukoukset, kirkossakäynnit, papin vierailuihin osallistumiset jne... Jos kieltää niin ilmeisesti saa vapautuksen, itse emme ole kieltäneet kun ajattelimme että lapselle on varmaan mukavampaa kun saa olla ryhmän mukana. Koulussa sitten onkin ollut tarkempaa: hyvissä ajoin tiedusteltiin kantamme uskonnonopetukseen (ilman muuta valitsimme et:n) ja kirkoissakäyneihin yms. "uskontokasvatukseen".

myös esikoululaisilla. Pyhäkoulu on myös ja siitä on pyydetty ilmoittamaan jos jollekin lapselle ei käy. Joulun tienoilla käyvät kirkossa. Keväisin on kouluunlähtevien siunaaminen kirkossa. Ja ihan tavallinen päiväkoti pienessä kunnassa etelä-savossa.

Se on kirjattu perustuslakiimme, ei suinkaan ole kyse siitä että Suomi on yksiuskontoinen maa ja kaikkien on pakko palvoa enemmistön jumalaa...

suomalaisten enemmistö on islaminuskoisia? Pitäisikö täällä silloin päiväkodeissa rukoilla ja pitää uskontotuokioita islamilaisittain?

Ev.lut. usko kuuluu vielä niin kiinteänä perinteenä ja osana suomalaiseen kulttuuriin, että minusta nämä tekevät vaan lapsilleen hallaa kun kieltävät näitä osallistumasta.

Näin lapset eivät pääse koskaan osalliseksi siitä samasta kulttuurista missä useimmat muut elävät. Ei kukaan siellä pakota lasta uskomaan, ei missään vaiheessa mutta aikamoinen aukko tulee kyllä yleissivistykseen jos ei koskaan ole yhtään mukana suomalaisen perinteen mukaisissa jutuissa.

Eskariope ei ole nuori, olisko jotain 5-kymppinen.



Itsekin olin lapsuudessa "himouskovainen", mutta sitten naksahti parikymppisenä ja jätin kaiken taakseni. Ei tuntunutkaan omalta ratkaisulta. Mieheni ei ole koskaan uskonut mihinkään, peruskoulusta sai uskonnosta 5, kun muut aineet oli 9-10. Siinä meidän tausta uskonnottomuudelle, jos joku oli kiinnostunut.

en halua että lapsi/lapset sanovat ruokarukouksen eskarissa. ja vetoan siihen että koulussa ei saa lain mukaan harjoittaa uskontoa.



tuskin lopettavat vain koska en halua että lapseni sitä sanoo tai ylipäätänsä joutuu siinä samassa jonossa kuuntelemaan kun muut sen rukouksen sanoo..



meidän eskarissa on varmasti yli puolet lestadiolaisia ja heillehän tämä käyttäytyminen on tärkeää..

toinen oli keskustassa ja toinen itä-Tampereella, riippuu varmaan henkilökunnasta miten uskontoasioita tuodaan esille...

Onko muka joka paikassa sama peli?

Vähän törkeeltä tuntuisi vanhempainillassa todeta, että meidän lapsi on muista erillään uskonnonopetuksen aikana ja että mukaan mahtuu kyllä...

ap

Mukavampaa olisi olla hiljaa, mutta mitä useampi ottaa asian esille, sitä nopeammin muutoksia tapahtuu.

tilanne on todella epämukava! Kuten aiemminkin on tullut ilmi, eskarissa voidaan antaa uskontokasvatusta MUTTA vanhempien hyväksynnällä ja heidän vakaumustaan kunnioittaen. Niin raskaalta kuin se voi tuntuakin, teidän täytyy vaatia itsellenne oikeutta, ottaa yhteys ylemmälle taholle ja tehdä kerta kaikkiaan selväksi tälle opelle, mitä oikeuksiinne kuuluu. Muistakaa, että vaatimalla itsellenne oikeutta, saatatte huomattavasti parantaa muiden uskonnottomien kohtelua tulevaisuudessa kunnassanne. Näistä asioista täytyy puhua!

hienoa, että päiväkodissa, eskarissa ja koulussa tutustutaan luterilaisuuteen. Myöhemmin sitten tutustutetaan muihinkin uskontoihin.

mielipidettänne uskontoasioista, kun aloititte hoidon?

25

Totta ihmeessä olisin iloinen, jos lapsi tutustettaisiin luterilaisuuteen, kun kotona meillä vanhemmilla ei ole siihen kiinnostusta. Kuuluuhan se mielestäni yleissivistykseen, kuten kaikkien muidenkin uskontojen tuntemus. Mutta en tietenkään halua, että lapselleni opetetaan Jumalan olevan totta ja rukoillaan yhdessä.

ap

hienoa, että päiväkodissa, eskarissa ja koulussa tutustutaan luterilaisuuteen. Myöhemmin sitten tutustutetaan muihinkin uskontoihin.

lain mukaan saa harjoittaa uskontoa, mutta uskonnonharjoittamiseen ei ole pakko osallistua. Koska olisi kohtuutonta, että lapsi jouduttaisiin poistamaan tilasta joka päivä ruokarukouksen ajaksi, yhteistä ruokarukousta ei yksinkertaisesti voi olla! Tämä on käsittääkseni virallinen tulkinta asiasta. Toki jokainen saa esimerkiksi hiljaisen hetken aikana rukoilla itsekseen, mitä haluaa.

en halua että lapsi/lapset sanovat ruokarukouksen eskarissa. ja vetoan siihen että koulussa ei saa lain mukaan harjoittaa uskontoa.

tuskin lopettavat vain koska en halua että lapseni sitä sanoo tai ylipäätänsä joutuu siinä samassa jonossa kuuntelemaan kun muut sen rukouksen sanoo..

meidän eskarissa on varmasti yli puolet lestadiolaisia ja heillehän tämä käyttäytyminen on tärkeää..

muutenkin (esim. suvun kautta, ellei koko suku ole sitten ei-uskonnollisia), kodin kautta - jos koti katsoo sen tarpeelliseksi. Päiväkoti, eskari ja koulu tulisi mielestäni pitää "puhtaana" kaikesta uskonnollisuudesta. Ja uskon vakaasti, että siihen mennään, toivottavasti jo ennen kuin oma lapsi menee viiden vuoden kuluttua eskariin..!

lain mukaan saa harjoittaa uskontoa, mutta uskonnonharjoittamiseen ei ole pakko osallistua. Koska olisi kohtuutonta, että lapsi jouduttaisiin poistamaan tilasta joka päivä ruokarukouksen ajaksi, yhteistä ruokarukousta ei yksinkertaisesti voi olla! Tämä on käsittääkseni virallinen tulkinta asiasta. Toki jokainen saa esimerkiksi hiljaisen hetken aikana rukoilla itsekseen, mitä haluaa.

en halua että lapsi/lapset sanovat ruokarukouksen eskarissa. ja vetoan siihen että koulussa ei saa lain mukaan harjoittaa uskontoa.

tuskin lopettavat vain koska en halua että lapseni sitä sanoo tai ylipäätänsä joutuu siinä samassa jonossa kuuntelemaan kun muut sen rukouksen sanoo..

meidän eskarissa on varmasti yli puolet lestadiolaisia ja heillehän tämä käyttäytyminen on tärkeää..

voisin ehdottaa että lapset jotka haluavat rukoilla rukoilisivat omassa mielessään.

ensiviikolla on vanhempain ilta niin otan asian opettajan kanssa puheeksi