Täytyy kyllä myöntää että hieman kadehdin

varakasta ystävääni.

Itse elämme käytännössä mieheni tuloilla, sillä itse hoidan lasta kotona ja opiskelen. Joskus teen keikkatyötä joka on hyvin rankkaa noiden edellämainittujen ohessa..

Kyllä meilläkin on raha-asiat ihan ok (ruokaa on aina ja laskut saadaan maksettua), mutta jos jotain kivaa haluamme tehdä/ostaa joutuu sen sumplimaan todella tarkasti.

Kaverini taas on lapseton sinkku opiskelija jonka isä maksaa hänen elämisensä. Eli maksaa asumisen ja laittaa kuukausittain rahaa tilille. Lisäksi kaikki "extrabonukset", kuten esim. nyt sai syntymäpäivälahjaksi 5000e (!!!).

Joten myönnän: joskus tunnen kateuden piston rinnassani kun saan kuunnella mitä hän on milloinkin ostanut tai tehnyt rahojensa ansiosta. Itse en kyllä ilkeisi enää tuossa iässä (30v.) elää vanhempieni rahoilla vaan tienata omat pennoseni, mutta tuo "rahaa on kuin roskaa" välillä pistää kateeksi...