Äiti kotona, maksaako mies suurimman osan menoista?

mies on maksanu vuokramme siitä asti kun jäin vuosi sitte töistä pois. Minä makselen omat laskut, ruokia, omia menoja ja lapsen vaatteita...

kotona yhden lapsen kanssa? Etkä tee lainkaan töitä? Siinä tilanteessa minusta olisi sitten ainakin kohtuullista tehdä kaikki kotityöt ja muutenkin kantaa korttaan kekoon niin, että pienentää menoja mahdollisimman paljon.



Tai tekee sitten lisäkeikkaa tms. tasapainottaakseen tuota epäsuhtaa.

Mitä järkeä siinä olisi kun mun tulot on 1/4 miehen tuloista. Meillä maksaa se, jonka tilillä rahaa on.



Onhan näitä perheitä, joissa perheebjäsenillä on eri elintaso, ja se on täysn käsittämätöntä mielestäni.

Myös mun hoitovapaan aikana. Jos on asuntolainaa ja sen päälle pitää maksaa asumiskustannukset, vaatteet, ruoka, lääkärit, auto ... niin miten siitä kotihoidontuesta (290 tai olla silloin) vois maksaa kaikesta puolet?



Jos mulle mies ehdottaisi, että koko ajan kaikki puoliksi, niin vaatisin, että myös hoitovapaa laitetaan puoliksi, mies olkoon myös kotona, niin huomaa, miten niistä tuloista maksellaan puolet. Lapsethan ovat kaiketi yhteinen projekti perheessä, joten heistä aiheutuvat kustannuksetkin pitäisi jakaa puoliksi. Ja lapsista aiheutuva kustannus on kotona olevan vanhemman tulojen tippuminen.

minä olen kotirouvana ( en saa rahaa mistään, paitsi tililleni tulevat 2 lapsen lapsilisät). Lapsilisillä maksan oman henk.koht kulutusluottoni sekä vapaaehtoista eläkevakuutusta. Käyttörahaa saan mieheltä joka kuukausi. Mies maksaa kaikki muut menot.

Minä tosin teen kaiken kotona ja mies tuo rahat perheeseen. Eli ei tosiaan makseta kahtia mitään.

Vaan siitä lähtien kun opiskelijoina lyötiin hynttyyt yhteen, olemme eläneet yhteistaloudessa eli meillä on kaikki yhteistä. Meillä on nykyisin yhteinen tilikin ja yhteinen säästötili. Meidän talouteemme tulee kuussa tietty summa rahaa. Tämä summa sisältää miehen palkan mahdollisine ylityökorvauksineen, bonuksen 2xvuodessa, lapsilisät, kotihoidontuen ja kuntalisän. Näistä rahoista maksetaan ihan kaikki taloutemme menot. Yksinkertaista ja meillä hyvin toimivaa.

Ei hänkään mikään suurtuloinen ole, mutta hänen tuloillaan maksamme mm. vesi- ja sähkölaskut (okt). Ruokalaskut menee kutakuinkin puoliksi. Samoin esim. lasten vaatteet ym. hankinnat. Jos jotain isompaa täytyy hankkia, mies luonnollisesti joutuu maksumieheksi.



Pyrin itse maksamaan omat menot: kännykkä, bensa, mahdollinen leffa, baari tms. (muutama kerta vuodessa) vaate -ym hankinnat. En kehtaa pyytää miestä esim. ostamaan minulle uudet kengät, jos itselläni ei ole varaa. Jätän mielummin ostamatta.



Minä yritän pitää huushollin kunnossa, mutta joitakin kotitöitä jaamme. Vaikka olen kotona (yksi lapsi, toinen tulossa), ei minulla riitä aika ja kädet tekemään kaikkia kotitöitä päivisin. Olen kotiäiti, en kodinhoitaja.

kotiäitinä yhteisestä päätöksestä niin on vähintäänkin kohtuullista että mies maksaa, koska jokainen vuosi pois työelämästä aiheuttaa todella kovat ansionmenetykset naiselle.

että perustetaan yhdessä perhe ja sitten tuijotellaan vain omaan napaan ja isällä ja äidillä eri elintaso.

Meillä ei ikinä ole laskettu mikä on kenenkin rahaa ja kuka maksaa mitäkin. Yhdessä lapset on hankittu ja yhteisen elämän olemme muutenkin halunneet, ilman muuta selvää on että rahat ovat myös yhteisiä.

suhteen alussa sitä oli enemmän mulla, sit taas kotonaolon aikaan miehellä.

Nyt kun ollaan molemmat töissä, maksetaan yhdessä.

Meillä on PERHE ja PERHEEN tulot+menot yhteisiä asioita!

Enhän tietenkään voi maksaa kaikkea puoliksi, kun en kerran juuri mitään tienaakaan. Jos mieheni rupeaisi vaatimaan laskuista puolta maksettaviksi, sanoisin heti, että sitten laitetaan lapset päiväkotiin ja minä menen ansiotöihin. muuten ei onnistu.



Me olemme ajatelleet niin, että haluamme hoitaa lapsemme kotona. Siksi minä olen kotiäiti. Hoidan myös kaikki kotityöt. Mies maksaa kaikki laskut ja lainanlyhennykset, kaikki. Kait minä jonkun satasen tienaan, en tiedä tarkkaan. Meillä on yhteinen tili. Tämä on Oy Perhe Ab.



Eikä meillä tietenkään ole avioehtoa. Mies oli paljon rikkaampi kuin minä, kun menimme naimisiin. hän maksoi opintovelkanikin pois.

En tosiaan ymmärrä sitä että perustetaan yhdessä perhe ja sitten tuijotellaan vain omaan napaan ja isällä ja äidillä eri elintaso. Meillä ei ikinä ole laskettu mikä on kenenkin rahaa ja kuka maksaa mitäkin. Yhdessä lapset on hankittu ja yhteisen elämän olemme muutenkin halunneet, ilman muuta selvää on että rahat ovat myös yhteisiä.

mistäs se kotiäiti niitä menoja maksaisi? Tulojen suhteessa, tulojen suhteessa eli:



mies maksaa

- asumisen

- "pakolliset" kulut (sähkö, auto, vakuutukset, tv-lupa, hesari jne).

- ruokamenot

- lasten isommat menot (vaatteet pääosin)



omat pienet tuloni kuluvat lasten kanssa harrastamiseen, omiin vaatteisiin ja kosmetiikkaan, lasten menoihin jne.



kompensaationa minä teen kaikki kotityöt + ruoat lastenhoidon lisäksi.

Jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää keskustelimme aiheesta kotihoito/ päivähoito ja MOLEMMAT olimme sitä mieltä, että vauvaa ei voi päivähoitoon laittaa.



Kun arvomaailma oli yhteinen, ei raha-asioista ole tarvinnut edes keskustella silti osin, että kuka maksaa ja mitä. Toki rahasta on keskusteltu ja laskettu mihin se riittää, pidetty asuntolainasta lyhennysvapaata jne.

Sama systeemi meillä, lisäksi maksamme itsellemme "kuukausirahaa" omille tileille henk.koht. menoja (vaatteet, harrastukset, yms.) varten. Aluksi opiskelimme ja olimme töissä vuorotellen, sitten syntyivät lapset, joita myös hoidettu vuorotellen.

Toimiva ja hyvä systeemi, eipä ole koskaan tarvinnut rahasta riidellä!

Vaan siitä lähtien kun opiskelijoina lyötiin hynttyyt yhteen, olemme eläneet yhteistaloudessa eli meillä on kaikki yhteistä. Meillä on nykyisin yhteinen tilikin ja yhteinen säästötili. Meidän talouteemme tulee kuussa tietty summa rahaa. Tämä summa sisältää miehen palkan mahdollisine ylityökorvauksineen, bonuksen 2xvuodessa, lapsilisät, kotihoidontuen ja kuntalisän. Näistä rahoista maksetaan ihan kaikki taloutemme menot. Yksinkertaista ja meillä hyvin toimivaa.

Sillä rahalla elää vielä ihan kivasti, kun ei mene rahaa työmatkoihin (ei tarvitse olla autoa), on aikaa tehdä kaikki ruoka edullisesti kotona, eikä imetyksen takia pysty edes lähtemään vapaa-ajalla minnekään hurvittelemaan.



Hoitovapaa-aikana mielestäni on kohtuullista että mies maksaa enemmän yhteisistä menoista. Samoin jos mies esim. jäisi opiskelijaksi tai työttömäksi niin olisi kohtuullista että minä maksaisin enemmän.



Meillä talous hoidetaan mallilla sinun, minun ja yhteiset rahat. Toimii hyvin.

minulle tulee lapsilisät ja kotihoidontuki, niillä ostan lapsille vaatteita ja maksan omat laskuni.



mies hoitaa kaiken muun.



minun hommani on tehdä kotityöt ja hoitaa lapset PÄIVISIN.

on aikamoinen epäsuhta, että työssäkäyvä maksaa vielä kaikki menotkin.

näyttelee aika pientä roolia perheessä?

Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Ennen lapsia, 1 lapsen, 2 lapsen ja nyt 3 lapsen kanssa. Koskaan ei ole laskettu kuka maksaa ja mitä, eikä rahaa ole käytetty vallanvälineenä parisuhteessamme.

on aikamoinen epäsuhta, että työssäkäyvä maksaa vielä kaikki menotkin.

mutta sitä en tajua, miksi joku suostuu elättämään jotakuta, joka lorvii kotona yhden lapsen kanssa. Täytyy olla harvinaisen tyhmä tyyppi tai sitten niin luuseri, että hänen pitää maksaa siitä, että joku huolii hänet.